En kertonut perheenjäsenille lainkaan kun kävin sädehoidoissa

Vierailija kirjoitti:

Sytoista lähtee hiukset ja ripset jolloin on vähän vaikea salata.

Tuo jutun ukkeli oli ilmeisesti sairastunut kuolettavan syöpään. Mielestäni asia on silloin vähän eri, kun sairautta ei voi ottaa "vaiheeena". Ymmärrettävää, että ei halua lopun ikäänsä tulla kohdelluksi sairaana.

Minua harmitti jälkikäteen että kerroin syövästä sisarukselleni. Koska häntä ei asia sitten juurikaan kiinnostanut eikä ollut tukena niinkuin oletin. Piti kestää suru siitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sytoista lähtee hiukset ja ripset jolloin on vähän vaikea salata.

Tuo jutun ukkeli oli ilmeisesti sairastunut kuolettavan syöpään. Mielestäni asia on silloin vähän eri, kun sairautta ei voi ottaa "vaiheeena". Ymmärrettävää, että ei halua lopun ikäänsä tulla kohdelluksi sairaana.

Ei kaikista sytoista lähde hiukset.

En voisi kertoa syövästä äidilleni jos siihen sairastuisin. Lopputulos olisi se että mun pitäisi lohdutella häntä. Aina on ollut niin että hän kokee mun ongelmat todella vahvasti omana surunaan eikä pysty olemaan tukena ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aika petollista. Jos ei läheistensä luona uskalla olla "heikko", osoittaa suurta epäluottamusta. Minä läheisenä suuttuisin kovasti. Ei edes anneta mahdollisuutta olla tukena.

Tuo suuttuminen jo itsessään kertoo, ettei sinulle kannata jakaa mitään. Jokainen saa päättää kenen tietoon terveystietonsa tuo.

Minä en kertonut sädehoidoista.

Missä ,mihin sait 31 kertaa sädehoitoa?!!!!

Syövässä on ehkä kysymys geeneistä, siksi olisi perheen hyvä tietää.

Käytännössä "taistelu syöpää vastaan" on ikävä kyllä monesti "taistelua elämää vastaan"... Sillä sehän potilaan yleensä tappaa, ennen syöpää - vaikka muitakin keinoja (kuin vanhentunut hoitomuoto) saattaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Jälkeenpäin itse kadun sitä, että kerroin syövästä avoimesti. Kaikilla kun oli oma mielipiteensä siitä ja se sekoitti ajatuksia. Jos olisin ottanut rauhallisesti ja miettinyt itsekseni tai neutraalin ulkopuolisen kanssa, olisin tehnyt parempia päätöksiä ja välttynyt siltä stressiltä, kun minua yritetään tukea.

Millaisia neuvoja sait? Eivätkö he osanneet perustella niitä? Mitö lääkäri sanoi? Mitä tarkoitat neutraalilla ulkopuolisella?

Omassa suvussa on paljon syöpää.

Nämä mitä tunnen, ovat sanoneet, että omat tunteensa jotenkin jaksaa kantaa mutta lähipiirin surua ja hätää ei ole helppo kestää.

Jotkut haluaa säästää itsensä lähipiirin reaktioilta ja huolen ja pelontunteilta kun omissakin tunteissa on yllin kyllin kestämistä ja kannettavaa. Kun perheessä yksi sairastuu vakavasti niin koko perhe "sairastuu". Joskus käy niin että se syöpäsairas joutuu vielä rauhoittelemaan ja lohduttamaan muita oman tunnemylleryksensä keskellä.

Jos kokee, ettei kestä läheisien tunnereaktioita, niin voi osallistua vertaistukiryhmiin ja käydä ammattiauttajalla mutta mielestäni esim. lähiomaisten olisi hyvä tietää. Et ole vastuussa heidän tunteistaan ja he voivat myös hankkia ammattiapua käsittelemään omia tunteitaan, etteivät he kaada koko tunnemyrskyä sinun niskaan.

parhaassa tapauksessa he ovat sinulle henkinen tuki, turva ja voimavara. Pahimmassa tapauksessa he tekevät sinun sairaudestasi oman henkilökohtaisen draamansa ja sinä joudut heille terapeutiksi ja olkapääksi jota vasten he voivat ulista.

Oma on asiasi, miksi kirjoittelet siitä tänne?

Vierailija kirjoitti:

Missä ,mihin sait 31 kertaa sädehoitoa?!!!!

Yliopistosairaaloissa on sädehoito-osastot. En viitsi kertoa syövän tyyppiä, koska ei ole ihan näitä yleisimpiä. Hoitoja annetaan vain arkipäivisin, 6 viikkoa on tavallinen hoitorupeama useissakin eri syövissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä "taistelu syöpää vastaan" on ikävä kyllä monesti "taistelua elämää vastaan"... Sillä sehän potilaan yleensä tappaa, ennen syöpää - vaikka muitakin keinoja (kuin vanhentunut hoitomuoto) saattaisi olla.

Häivy, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Oma on asiasi, miksi kirjoittelet siitä tänne?

Eikö tämä ole "aihe vapaa"?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syövässä on ehkä kysymys geeneistä, siksi olisi perheen hyvä tietää.

..ja varautua itsensä terveeksi, vai.

:O

Toki lapsilleen pitää kertoa mutta muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Sytoista lähtee hiukset ja ripset jolloin on vähän vaikea salata.

Tuo jutun ukkeli oli ilmeisesti sairastunut kuolettavan syöpään. Mielestäni asia on silloin vähän eri, kun sairautta ei voi ottaa "vaiheeena". Ymmärrettävää, että ei halua lopun ikäänsä tulla kohdelluksi sairaana.

Minulle luvattiin ettei lähde kokonaan, tosin lievää lähtöä on koko ajan ja hiukset ovatkin harventuneet selvästi

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa on paljon syöpää.

Nämä mitä tunnen, ovat sanoneet, että omat tunteensa jotenkin jaksaa kantaa mutta lähipiirin surua ja hätää ei ole helppo kestää.

Jotkut haluaa säästää itsensä lähipiirin reaktioilta ja huolen ja pelontunteilta kun omissakin tunteissa on yllin kyllin kestämistä ja kannettavaa. Kun perheessä yksi sairastuu vakavasti niin koko perhe "sairastuu". Joskus käy niin että se syöpäsairas joutuu vielä rauhoittelemaan ja lohduttamaan muita oman tunnemylleryksensä keskellä.

Jos kokee, ettei kestä läheisien tunnereaktioita, niin voi osallistua vertaistukiryhmiin ja käydä ammattiauttajalla mutta mielestäni esim. lähiomaisten olisi hyvä tietää. Et ole vastuussa heidän tunteistaan ja he voivat myös hankkia ammattiapua käsittelemään omia tunteitaan, etteivät he kaada koko tunnemyrskyä sinun niskaan.

parhaassa tapauksessa he ovat sinulle henkinen tuki, turva ja voimavara. Pahimmassa tapauksessa he tekevät sinun sairaudestasi oman henkilökohtaisen draamansa ja sinä joudut heille terapeutiksi ja olkapääksi jota vasten he voivat ulista.

Lopulta ihminen on asiansa kanssa yksin pelkoineen ja

huolineen.

Hiustenlähtö on varmasti harmeista pienin. Hius kasvaa 1 cm/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole sytoja?

Ei kaikilla kuulu sitä hoitosuunnitelmaan.

Kyllä kuuluu jos et ole terminaalivaiheessa. Sytot tulevat nimittäin ennen sädehoitoja ja voi olla että pelkillä niillä selviät. Itsellä 35 päivää sädehoitoja ja kuusi kertaa sytoja samaan aikaan viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Aika petollista. Jos ei läheistensä luona uskalla olla "heikko", osoittaa suurta epäluottamusta. Minä läheisenä suuttuisin kovasti. Ei edes anneta mahdollisuutta olla tukena.

Kaikki ei jaksa sitä sääliä mitä muilta tulee, se voi olla yllättävän raskasta. Jotkut eivät myöskään halua huolestuttaa läheisiään.