Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Johtajuusongelmat koiraperheissä
03.05.2023 |
Olen seurannut sivusta (läheltä) muutaman koiraperheen elämää ja en kyllä ymmärrä miten sen koiran annetaan tulla koko porukan pomoksi ja sitten elämä pyörii sen koiran tarpeiden ja haasteiden ympärillä. Ei voida tehdä asioita x ja x, kun koiraa ei voi viedä hoitoon kun kärsii eroahdistuksesta eikä osaa käyttäytyä. Ulkona mennään minne koira haluaa, tempoo hihnassa niin että lapset jää jalkoihin (ihan oikeita vaaratilanteita esim. rattaiden kanssa), rähjää muille koirille. Vieraat saa tulla omalla vastuulla jos pärjää 30 kiloisen pupen kanssa, joka hyppii päälle, "puree leikillään" jne.
Eikö ihmiset ymmärrä, että koiran pitää tietää oma paikkansa laumassa, jotta se voi olla rauhassa ja onnellinen. Epäselvyys lauman hierarkiasta on koiralle ihan hemmetin raskasta ja sekavaa, josta seuraa kaikkia em. ongelmia.
Lisäksi ihmiset kouluttaa koiriaan ihan päin mäntyä. Ei mitään johdonmukaisuutta, palkitaan väärässä kohdassa, ei uskalleta kieltää tarpeeksi tiukasti jne.
Itsekin koiranomistajana tiedän, ettei se aina ole helppoa ja koirat on yksilöinä erilaisia. Mutta muutamalla perusjutulla pääsee yleensä jo tosi pitkälle. Ja se tärkein asia on osoittaa koiralle oma paikkansa, eikä antaa sen hyppiä silmille.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Koiraperheissä ei ole kiva käydä kylässä, kun ensin ne koirat rähjäävät ekat 10 minuuttia kun ovat joko innoissaan tai kauhuissaan reviirilleen tulevista vieraista; sitten ne ne roikkuvat jaloissa, kerjäävät ruokaa, kiipeävät etutassuilla lahkeisiin tai haukkuvat (peloissaan tai innoissaan) kaikkea mitä asunnon ulkopuolelta kuuluvat.
Yksikään koiranomistaja ei tietenkään tunnusta näistä mitään vaan kertovat kuinka juuri heidän koiransa ovat niin kilttejä ja rauhallisia, mutta näin koiraa omistamattomana tältä se näyttää, on kyseessä sitten ensimmäinen koira tai kenneli.
Naapuritalossa on koira. Lapset menevät hyppimään trampoliinilla ja koira osallistuu:
HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HILJAA REKKU!
RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH HILJAA NYT!
RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK HILJAA!
Ihanaa.
Ja kuinka monella on koira, ihan jotain käsittämätöntä, kun se louskutus kuuluisi vain omisajien korviin, niin saisi kernaasti louskuttaa 24/7/365 omistajien iloksi, kun se on niin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Viekää se piikille jo ennen kuin se puree ensimmäisen kerran vastaantulevaa lasta.
Ei koira ole aggressiivinen, vaan paremminkin ylienerginen ja keskittymiskyvytön. Ja liian reaktiivinen. Jos olisi aggressiivinen tai vihainen, se olisi jo viety piikille. T: edellinen
"Voi mitenkä se nyt noin, ei ole Sesse koskaan ennen tuollaista tehty, kun se on niin kiltti koira. Ja näyttikin jälkeen päin katuvalta."
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Ihanko tosissasi tämmösen kirjoitat, että koira vie ja muut vikisee, ei haloo, koira helppo hävittää ja älä nyt ihan heti ota uutta, saa vähän elääkin välillä. Huh huh...
Vierailija kirjoitti:
Voidaan käyttää johtajuuden sijaan vaikka sanaa "jämäkkyys", koska en johtajuudella todellakaan tarkoita mitään koiran kurittamista, vaan sellaista johdonmukaista, jämäkkää ohjaamista oikeaan käytökseen. Joskus se voi olla huomioimattomuus, joskus tarvitaan esim. napakka nykäisy hihnasta.
Mikä usein yhdistää näitä "ongelmakoirien omistajia", on liiallinen arkuus koiran kanssa toimiessa. Koira vaistoaa sen, eikä se ole hyvä asia kenellekään.
ap
Napakka nykäisy hihnasta?
Itse teen töitä ongelmakoirien kanssa ja voin ihan pitkän kokemuksen perusteella sanoa, että eniten ongelmakoiria tulee tällaisilta ihmisiltä, jotka käyttävät väkivaltaa koiran ohjaamisen.
Johtajuusajattelu on kasaria.
Mutta ap:n esittämä perhe tarttis siis ihan kunnon koiranomistamiskoulutusta. Eli selvittää eroahdistuksen syyt ja lähtee niitä selkeästi työstämään.
Ihminenhän näissä kuvioissa pitää kouluttaa toimimaan johdonmukaisesti koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiria ei käsitellä johtamisperiaatteilla. Ne käyttäytyvät hyvin kun niitä hoidetaan hyvin ja koulutetaan hyvin.
Kuvatut tapaukset eivät osoita puutteita johtamisessa, vaan pikemminkin päinvastoin. Koiria ei ole opetettu toimimaan lauman aikuisen esimerkillä ja lempeydellä.
Koiran ei tarvitse tietää paikkaansa laumassa. Jos niin on, koiraa on opetettu rangaistusten kautta pelkäämään omassa laumassaan. Se ei ole luonnollista ja hyväksi koiralle.
Olen kyllä sitä mieltä, että koira voi paremmin kun tietää oman paikkansa. Eikä siihen todellakaan tarvita mitään rangaistuksia! Meillä ei käytetä mitään rangaistuksia, vaan koiralle opetetaan oma paikka mm. siten, että mennään itse ensin ovesta, koira syö sen jälkeen kun ihmiset on lopettaneet, koira ei nuku sängyssä vaan lattialla omassa pedissä...
Millä tavalla me nyt on opetettu koiraamme pelkäämään omassa laumassaan? :-D
Tuohan on ihan normaalia kouluttamista, ei minkää hierarkisen oman paikan opetusta. Ei koira ajattele noita asioita sen syvällisemmin, muuta kuin toteuttaa sille opetettuja toimintamalleja.
Vierailija kirjoitti:
Johtajuusajattelu on kasaria.
Mutta ap:n esittämä perhe tarttis siis ihan kunnon koiranomistamiskoulutusta. Eli selvittää eroahdistuksen syyt ja lähtee niitä selkeästi työstämään.
Ihminenhän näissä kuvioissa pitää kouluttaa toimimaan johdonmukaisesti koiran kanssa.
Helpointa olisi jättää koira hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaan käyttää johtajuuden sijaan vaikka sanaa "jämäkkyys", koska en johtajuudella todellakaan tarkoita mitään koiran kurittamista, vaan sellaista johdonmukaista, jämäkkää ohjaamista oikeaan käytökseen. Joskus se voi olla huomioimattomuus, joskus tarvitaan esim. napakka nykäisy hihnasta.
Mikä usein yhdistää näitä "ongelmakoirien omistajia", on liiallinen arkuus koiran kanssa toimiessa. Koira vaistoaa sen, eikä se ole hyvä asia kenellekään.
ap
Napakka nykäisy hihnasta?
Itse teen töitä ongelmakoirien kanssa ja voin ihan pitkän kokemuksen perusteella sanoa, että eniten ongelmakoiria tulee tällaisilta ihmisiltä, jotka käyttävät väkivaltaa koiran ohjaamisen.
Voi hyvää päivää! Nykäisy hihnasta on siis väkivaltaa??? Selvä....
Ja joo kun puhuin nykäisystä, niin tarkoitin sellaista jonka koira tuntee. En riuhtaise hihnasta niin että koiraan sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Ihanko tosissasi tämmösen kirjoitat, että koira vie ja muut vikisee, ei haloo, koira helppo hävittää ja älä nyt ihan heti ota uutta, saa vähän elääkin välillä. Huh huh...
Ei se koirasta luopuminen nyt niin helppoa välttämättä ole. Muut ihmiset syyllistävät ja moittivat, vaikka itsellä olisi jo valmiiksi ihan tarpeeksi paha olo tilanteesta. Ja toki sitä itse syyllistää myös itseään jos ei enää jaksa, miettii jatkuvasti mitä on tehnyt koiran kanssa väärin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaan käyttää johtajuuden sijaan vaikka sanaa "jämäkkyys", koska en johtajuudella todellakaan tarkoita mitään koiran kurittamista, vaan sellaista johdonmukaista, jämäkkää ohjaamista oikeaan käytökseen. Joskus se voi olla huomioimattomuus, joskus tarvitaan esim. napakka nykäisy hihnasta.
Mikä usein yhdistää näitä "ongelmakoirien omistajia", on liiallinen arkuus koiran kanssa toimiessa. Koira vaistoaa sen, eikä se ole hyvä asia kenellekään.
ap
Napakka nykäisy hihnasta?
Itse teen töitä ongelmakoirien kanssa ja voin ihan pitkän kokemuksen perusteella sanoa, että eniten ongelmakoiria tulee tällaisilta ihmisiltä, jotka käyttävät väkivaltaa koiran ohjaamisen.
Voi hyvää päivää! Nykäisy hihnasta on siis väkivaltaa??? Selvä....
Ja joo kun puhuin nykäisystä, niin tarkoitin sellaista jonka koira tuntee. En riuhtaise hihnasta niin että koiraan sattuu.
Missä tilanteissa joudut käyttämään koiraasi fyysisiä keinoja? Eli missä on ne ongelmakohdat, joissa et ole onnistunut kouluttamaan koiraasi toimimaan haluamallasi tavalla ihan vaan tavallisesta käskystä?
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Kuulostaa paljon omalta koiraltani, joka on epävarma (tästä johtuu luonnollisesti remmirähjäys), stressiherkkä ja reaktiivinen.
Meillä on toiminut hyvin se, että koiralle on lisätty ennen lenkkiä tapahtuvaa aivojumppaa. Eli etsii pihassa nameja, saa kongin kaluttavaksi ennen lenkkiä tai jotain vastaavaa puuhastelua. Näin ollen pahimmat kierrokset on purettu niihin ja lenkille lähtö sujuu rauhallisemmin.
Pyrimme myös kulkemaan rauhallisina ajankohtina ja pitämään lenkit suht lyhyinä. Monet luulevat, että pitkät lenkit "uuvuttavat" koiran ja niin ne tekevätkin tietenkin. Reaktiiviset koirat vaan ilmentävät tätä uupumustaan käymällä entistä kovemmilla kierroksilla, joten siksi pelkän lenkkeilyn sijasta pitäisi pysty panostamaan asioihin missä koira saa toteuttaa luontaisia tarpeitaan (kaluaminen, hajujen tutkimnen, ruoan etsiminen) joka tutkitusti laskee koiran stressitasoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään johtajuutta ei ole olemassakaan, eikä koira ajattele mitään "omaa paikkaa laumassa" eikä myöskään sitä että meneekö ihminen ovesta ensin ja syökö se ruokaa ensin. Tottakai koiralle pitää olla rajat ja säännöt! Ja yhteiselo pitää olla sujuvaa. Mutta mitään johtajuutta ei tosiaan ole olemassakaan ja uskon että tämä ajattelu johtajuudesta tuottaa enemmän haittaa kun hyötyä, koira mukamas pomottaa jne...
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Ymmärrän tuskasi, toi ongelman alku on lähtenyt vaan liikkeelle jo ennen kuin te olette huomanneet koiran käytöksessä mitään. Se että se kuuntelee pitää tehdä jo alusta (day 1) alkaen niin hauskaksi (riittävän hyvä palkka, mikä se ko. koiralle onkaan) että se kiinnittää sinuun huomionsa kun kutsut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään johtajuutta ei ole olemassakaan, eikä koira ajattele mitään "omaa paikkaa laumassa" eikä myöskään sitä että meneekö ihminen ovesta ensin ja syökö se ruokaa ensin. Tottakai koiralle pitää olla rajat ja säännöt! Ja yhteiselo pitää olla sujuvaa. Mutta mitään johtajuutta ei tosiaan ole olemassakaan ja uskon että tämä ajattelu johtajuudesta tuottaa enemmän haittaa kun hyötyä, koira mukamas pomottaa jne...
Ehkä sulle ei vaan ole sattunut kohdalle pomottavia koiria?
Alue: Aihe vapaa
No, oikeasti eläimet ei juuri ymmärrä sanallista viestintää, vähän kuin puhuisit saksaa savolaiselle. Tähän perustuu usein myös "kyllä se kotona osasi" kun koiralla yritetään vähän harjoiteltua asiaa uudessa paikassa pelkällä sanallisella vihjeellä.