Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Johtajuusongelmat koiraperheissä
03.05.2023 |
Olen seurannut sivusta (läheltä) muutaman koiraperheen elämää ja en kyllä ymmärrä miten sen koiran annetaan tulla koko porukan pomoksi ja sitten elämä pyörii sen koiran tarpeiden ja haasteiden ympärillä. Ei voida tehdä asioita x ja x, kun koiraa ei voi viedä hoitoon kun kärsii eroahdistuksesta eikä osaa käyttäytyä. Ulkona mennään minne koira haluaa, tempoo hihnassa niin että lapset jää jalkoihin (ihan oikeita vaaratilanteita esim. rattaiden kanssa), rähjää muille koirille. Vieraat saa tulla omalla vastuulla jos pärjää 30 kiloisen pupen kanssa, joka hyppii päälle, "puree leikillään" jne.
Eikö ihmiset ymmärrä, että koiran pitää tietää oma paikkansa laumassa, jotta se voi olla rauhassa ja onnellinen. Epäselvyys lauman hierarkiasta on koiralle ihan hemmetin raskasta ja sekavaa, josta seuraa kaikkia em. ongelmia.
Lisäksi ihmiset kouluttaa koiriaan ihan päin mäntyä. Ei mitään johdonmukaisuutta, palkitaan väärässä kohdassa, ei uskalleta kieltää tarpeeksi tiukasti jne.
Itsekin koiranomistajana tiedän, ettei se aina ole helppoa ja koirat on yksilöinä erilaisia. Mutta muutamalla perusjutulla pääsee yleensä jo tosi pitkälle. Ja se tärkein asia on osoittaa koiralle oma paikkansa, eikä antaa sen hyppiä silmille.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni varsinkin uudempi koiranomistaja osaa lueskella koiran elekieltä ja käytöstä. Toki tuossa harjaantuu sen koiran kans eläessä, mutta voihan se olla, että joillain on keskinäistä ymmärrysongelmaa koiran ja ihmisen välillä, jolloin se kouluttaminen ja ihan vaan yhteiselo on haastavaa
No jos panostais sen verran ennen koiran hankintaa, että lukis vaikka jonkun oppaan tai katsois Youtube-videoita. Olis sitten ainakin sellainen tietty perusymmärrys asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen jatkuva hössöttäminen koiran ympärillä on kyllä rasittavaa. Tekisi joskus mieli sanoa että anna olla kyllä se pärjää hetken....
En allekirjoita sinun teesejäsi johtajuudesta, tiukasti kieltämisestä yms.
Mä en ikinä kiellä koiraani( enkä sen edeltäjää) tiukasti vaan koulutan. Siihen ei tarvita tiukkuutta tippaakaan. Koira ei myöskään hypi silmille... se vaan ei välttämättä osaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni varsinkin uudempi koiranomistaja osaa lueskella koiran elekieltä ja käytöstä. Toki tuossa harjaantuu sen koiran kans eläessä, mutta voihan se olla, että joillain on keskinäistä ymmärrysongelmaa koiran ja ihmisen välillä, jolloin se kouluttaminen ja ihan vaan yhteiselo on haastavaa
Keskinäinen ymmärrysongelma on ihan yleinen. Väitän että aika moni "mulla on ollut aina koiria"-tyyppi ei oikeasti osaa lukea koiran eleitä, ei ymmärrä koiran oppimisesta ja käyttäytymisestä juuri mitään.
Johtajuusoppi on kumottu ja heitetty romukoppaan ajat sitten =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiria ei käsitellä johtamisperiaatteilla. Ne käyttäytyvät hyvin kun niitä hoidetaan hyvin ja koulutetaan hyvin.
Kuvatut tapaukset eivät osoita puutteita johtamisessa, vaan pikemminkin päinvastoin. Koiria ei ole opetettu toimimaan lauman aikuisen esimerkillä ja lempeydellä.
Koiran ei tarvitse tietää paikkaansa laumassa. Jos niin on, koiraa on opetettu rangaistusten kautta pelkäämään omassa laumassaan. Se ei ole luonnollista ja hyväksi koiralle.
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun elämääni koira vaikuttaa aika paljon vaikka se on hyvin koulutettu ja käyttäytyvä.
En voi lähteä extempore reissuun ellen saa koiraa hoitoon/koiralle hoitajaa kotiin. En voi lähteä kyläreissulle jos joutuisin jättämään leikkauksesta toipuvan koiran kotiin yksin....
Mutta elämä on valintoja, olen valinnut koiran tietäen miten se vaikuttaa mun muuhun elämääni. Jos vastaan tulisi mies joka antaisi vaihtoehdot; hän tai koira, mun ei tarvisi edes miettiä...
Koiraperheissä ei ole kiva käydä kylässä, kun ensin ne koirat rähjäävät ekat 10 minuuttia kun ovat joko innoissaan tai kauhuissaan reviirilleen tulevista vieraista; sitten ne ne roikkuvat jaloissa, kerjäävät ruokaa, kiipeävät etutassuilla lahkeisiin tai haukkuvat (peloissaan tai innoissaan) kaikkea mitä asunnon ulkopuolelta kuuluvat.
Yksikään koiranomistaja ei tietenkään tunnusta näistä mitään vaan kertovat kuinka juuri heidän koiransa ovat niin kilttejä ja rauhallisia, mutta näin koiraa omistamattomana tältä se näyttää, on kyseessä sitten ensimmäinen koira tai kenneli.
Naapuritalossa on koira. Lapset menevät hyppimään trampoliinilla ja koira osallistuu:
HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HAU HILJAA REKKU!
RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH RÄYH HILJAA NYT!
RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK RÄK HILJAA!
Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Viekää se piikille jo ennen kuin se puree ensimmäisen kerran vastaantulevaa lasta.
Meillä ei koiraa viety koskaan vieraaseen paikkaan hoitoon. Muuten tosi kiva ja rento koira, mutta tiesimme, että siitä olisi kärsinyt.
Mitään ongelmaa ei ollut, koska halusimme olla yhdessä koko perhe ja vähät ulkomaanmatkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun elämääni koira vaikuttaa aika paljon vaikka se on hyvin koulutettu ja käyttäytyvä.
En voi lähteä extempore reissuun ellen saa koiraa hoitoon/koiralle hoitajaa kotiin. En voi lähteä kyläreissulle jos joutuisin jättämään leikkauksesta toipuvan koiran kotiin yksin....
Mutta elämä on valintoja, olen valinnut koiran tietäen miten se vaikuttaa mun muuhun elämääni. Jos vastaan tulisi mies joka antaisi vaihtoehdot; hän tai koira, mun ei tarvisi edes miettiä...
Aivan.
Siinä sitä on merkityksellistä suhdetta loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Viekää se piikille jo ennen kuin se puree ensimmäisen kerran vastaantulevaa lasta.
Ei koira ole aggressiivinen, vaan paremminkin ylienerginen ja keskittymiskyvytön. Ja liian reaktiivinen. Jos olisi aggressiivinen tai vihainen, se olisi jo viety piikille. T: edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voidaan käyttää johtajuuden sijaan vaikka sanaa "jämäkkyys", koska en johtajuudella todellakaan tarkoita mitään koiran kurittamista, vaan sellaista johdonmukaista, jämäkkää ohjaamista oikeaan käytökseen. Joskus se voi olla huomioimattomuus, joskus tarvitaan esim. napakka nykäisy hihnasta.
Mikä usein yhdistää näitä "ongelmakoirien omistajia", on liiallinen arkuus koiran kanssa toimiessa. Koira vaistoaa sen, eikä se ole hyvä asia kenellekään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös kiinni koiran luonteesta. Meillä edellinen oli hyvätapainen ja suht helppo kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt on uusi koira samaa rotua ja huomattavasti edellistä haastavampi. Lähes 2-vuotiaana saa mm. hepulikohtauksia (on ylienerginen) ja lenkillä yrittää edelleen joka kerta tempoa hihnassa. Kun ei saa tahtoaan läpi (=vetää kuin höyryjuna), saattaa mielenosoituksellisesti ottaa vauhtia ja kiskaista hihnasta niin lujaa kuin jaksaa tai jopa hyppiä taluttajaa vasten. Myös remmirähjää muille koirille, jos ei taluttaja ole jatkuvasti valppaana, on siis reaktiivinen. Suurin haaste on, ettei koiraan saa mitään kontaktia sen mennessä "tiloihin" - ei reagoi käskyihin, nameihin tai naksuttimeen. Ainoa keino siis on yrittää ennakoida kaikkea, eikä se aina onnistu.
Kyllä, tunnen itseni usein täysin epäonnistuneeksi koiranomistajaksi ja hävettää lenkkeillä koiran kanssa, kun se ei osaa käyttäytyä. Ja ymmärrän vian olevan meissä, kun ei osata kouluttaa koiraa oikein. Ollaan käyty ammattikouluttajan luona ja ammattilaisen vetämällä hihnakäytöskurssilla, sielläkin meidän koira totteli huonommin kuin kurssin muut osallistujat. Monet, monet itkut on itketty tuon koiran takia, mutta toistaiseksi yritetään vielä pärjätä, kun kerran ollaan koira otettu.
Voi miten tutulta kuulostaa.
Mun eka paimenrotuinen oli kuin ajatus. Toinen samanrotuinen ihan täys demoni joka sittemmin osoittautui sairaaksi ja jouduttiin lopettamaan.
Mutta terveissäkin koirissa on haasteellisempia yksilöitä. Eikä vika ole ollenkaan välttämättä teissä. Koirankoulutus on myös bisnestä ja alalla on jos jonkinlaista "ammattikouluttajaa".
Oletko kokeillut LAT-menetelmää oikeasti pätevän kouluttajan avulla. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Voidaan käyttää johtajuuden sijaan vaikka sanaa "jämäkkyys", koska en johtajuudella todellakaan tarkoita mitään koiran kurittamista, vaan sellaista johdonmukaista, jämäkkää ohjaamista oikeaan käytökseen. Joskus se voi olla huomioimattomuus, joskus tarvitaan esim. napakka nykäisy hihnasta.
Mikä usein yhdistää näitä "ongelmakoirien omistajia", on liiallinen arkuus koiran kanssa toimiessa. Koira vaistoaa sen, eikä se ole hyvä asia kenellekään.
ap
Sanon edelleen höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun elämääni koira vaikuttaa aika paljon vaikka se on hyvin koulutettu ja käyttäytyvä.
En voi lähteä extempore reissuun ellen saa koiraa hoitoon/koiralle hoitajaa kotiin. En voi lähteä kyläreissulle jos joutuisin jättämään leikkauksesta toipuvan koiran kotiin yksin....
Mutta elämä on valintoja, olen valinnut koiran tietäen miten se vaikuttaa mun muuhun elämääni. Jos vastaan tulisi mies joka antaisi vaihtoehdot; hän tai koira, mun ei tarvisi edes miettiä...
No totta ihmeessä koira vaikuttaa paljon elämään. Puhuin sellaisista tilanteista, joissa ei IKINÄ voi laittaa koiraa hoitoon tai IKINÄ voi tehdä jotain muuta asiaa koiran takia.
ap
Sama kissojen kanssa. Mulla oli kaverin kissa hoidossa, sisäkissa jota piti hihnassa ulkoiluttaa. Kaverilla hirveä työ saada valjaat päälle,kissa kiemurteli ja karkaili vaikka halusi ulos. Minä sanoin että nyt mennään ulos ja valjaat kädessä katsoin tiukasti (en vihaisesti) kissaa silmiin. Seisoi paikallaan rauhassa jalat levällään ja antoi pukea valjaat. En maanitellut, hössöttänyt, höpöttänyt tai selittänyt kuten kaveri aina tekee. Selkeä viestintä, eläimet ymmärtää ihmisiä enemmän kuin ihmiset eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Koiria ei käsitellä johtamisperiaatteilla. Ne käyttäytyvät hyvin kun niitä hoidetaan hyvin ja koulutetaan hyvin.
Kuvatut tapaukset eivät osoita puutteita johtamisessa, vaan pikemminkin päinvastoin. Koiria ei ole opetettu toimimaan lauman aikuisen esimerkillä ja lempeydellä.
Koiran ei tarvitse tietää paikkaansa laumassa. Jos niin on, koiraa on opetettu rangaistusten kautta pelkäämään omassa laumassaan. Se ei ole luonnollista ja hyväksi koiralle.
Olen kyllä sitä mieltä, että koira voi paremmin kun tietää oman paikkansa. Eikä siihen todellakaan tarvita mitään rangaistuksia! Meillä ei käytetä mitään rangaistuksia, vaan koiralle opetetaan oma paikka mm. siten, että mennään itse ensin ovesta, koira syö sen jälkeen kun ihmiset on lopettaneet, koira ei nuku sängyssä vaan lattialla omassa pedissä...
Millä tavalla me nyt on opetettu koiraamme pelkäämään omassa laumassaan? :-D
Alue: Aihe vapaa
Kuinkahan moni varsinkin uudempi koiranomistaja osaa lueskella koiran elekieltä ja käytöstä. Toki tuossa harjaantuu sen koiran kans eläessä, mutta voihan se olla, että joillain on keskinäistä ymmärrysongelmaa koiran ja ihmisen välillä, jolloin se kouluttaminen ja ihan vaan yhteiselo on haastavaa