Lue keskustelun säännöt.
Kenelle te kerrotte murheenne?
01.05.2023 |
Jos ei miestä kiinnosta eikä ole sukua tai ystäviä. Kenelle sinä kerrot murheesi?
Kommentit (16)
Riippuu ihan murheesta. Jos kyseessä on asia, johon ei ole mitään ratkaisua, kerron koiralleni. Jos taas on asia, johon jollain tutulla voisi olla asiantuntemusta ja siten osaisi neuvoa, miten asia ratkaistaan, valitsen sellaisen ihmiset. Paitsi jos on kyse terveyteeni liittyvästä murheesta, puhun lääkärille. En vaivaa tuttuja lääkäreitä terveyshuolillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän sisälläni.Jos tietäisitte kuin paljon olisi kerrottavaa.
Terapeutille tietysti. Kela maksaa. Viime viikoilla puhuin tunnin siitä miten äänet kerrostalossa ärsyttää.
Aiemmin en kenellekään, nykyisin kerron itkun kanssa psykologille. En ole aiemmin kokenut noin turvallista ihmistä, joka on empaattinen ja lohdullinen, ja jotenkin henkisesti pitää kiinni vaikka hajoan kappaleiksi. Eikä silti ole ivallinen tai tuomitse häivääkään.
Rakastan sitä mun psykologia tuon tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärille ja ystävälle. Niin no, sitähän tässä ei kysytty. Eli kertoisin sitten koiralle ja metsän puille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kenellekään. Miestäni ei kiinnosta (yhtikäs minkäänlaiset ajatukseni tai mielipiteeni saatika murheet), eikä ole ketään muuta läheistä. Jäljellä vain mielenterveysongelmainen narsisti-marttyyriäiti, joka on murheistani suurin ja kaikki muut lähisukulaiset ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Olen 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystäviä, ja äiti ja lapsia, joille kertoa. Miehelle on turha kertoa, koska hänen tapansa ajatella on, että jos asioista ei puhu, niitä ei olekaan 🤨. Käyn myös psykoterapiassa, kaikkea en halua kaataa läheisteni päälle 😔
Riippuu murheesta. Minulla on mies ja hän on paras ystäväni. Siskoni kanssa juttelemme välillä tunteja ja viestittelemme usein, kahden ystäväni kanssa juttelemme taas erilaisista murheista. Sitten ovat tietenkin jo aikuiset lapsemme, joiden kanssa voin puhua aika paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan koskaan en ole kenellekään kertonut murheistani, tunteistani tai ajatuksistani. Joskus jotain pientä, mutta kaiken muun olen pitänyt sisälläni. En ole keskustellut koskaan kenenkään kanssa kahden kesken vakavista asioista enkä ole koskaan näyttänyt haavoittuvuuttani vaikka sisäisesti kovasti sattuu.
Paperille olen yrittänyt ajatuksiani kirjoittaa tai käydä vuoropuhelua omassa päässäni, mutta eivät ne pidemmän päälle tuo asiaan apua.
Ei ole ketään. Tytärtä en halua kuormittaa enkä vanhaa äitiäni.
En kenellekään. Kaikki on kuolleet.