Onko oikeasti kaikilla nykyään joku lääkitystä vaativa adhd?

Av:lla tuntuu ainakin olevan erittäin paljon masennusta ja ahdistusta potevia mammoja.

Vierailija kirjoitti:

Suurella osalla lihavista naisista on adhd niin eikö laihdutusta voisi ajatella parantavana keinona??

Häh, mistä tuon keksit? Onko lähdettä väitteellesi?

Provoketju provokommenteilla ja provotykkääjillä.

Kaikki vähääkään tietävät ettei noihin tutkimuksiin pääse ihan niin helposti ja ne tutkimukset kestävät todella pitkään.

Diagnoosin jälkeen ei välttämättä edes saa lääkitystä, koska vaikka niitä on monia erilaisia nekään eivät toimi tai sivuvaikutukset eivät ole siedettävissä.

Niissä tutkimuksissa ja mm. kognitiivista kykyä testaavissa testeissä käydään henkilön koko historia läpi ja siihen tarvitsee mukaan koulutodistukset, neuvolakortit ym. dokumentit.

On varmasti niitäkin jotka ilman diagnoosia väittävät olevansa sairaita, mutta sillekin on olemassa oma diagnoosinsa, todennäköisemmin huomionhakuinen persoonallisuushäiriö eikä adhd/autisminkirjo.

Kusipäisyyteen ei tarvitse diagnoosia eikä diagnoosilla saa lupaa kusipäisyyteen.

Ihmiset on kyllä ihan saatanan hulluja, kun uskovat tällaisiin keksittyihin sairauksiin. Lääkefirmat takoo jättivoittoja i d i o o t t i e n kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä ja miksi tapahtunut,mutta nykyään joka ipanalla adhd.Näin ei ennen ollut.

Eikä ennen näin moni kipuillut sukupuoli-identiteettinsäkään kanssa. Ollaankohan hyvinvointiyhteiskunnassa liian lepsuja eikä osata enää antaa lapsille selkeitä toimivia malleja eikä vaaditakaan enää mitään vaan kyllästetään heidät narsistisella "löydä vapaasti itsesi" -ideologialla?

Ei ole kaikilla.

Viimeksi kuulin kuinka 8 vuotias ihmetteli että hänen koulussaan melkein kaikilla oppilailla on adhd. Ymmärsi kyllä kun kerroin tälle että hän käy erityiskoulua jonka oppilailla aina on jokin erityisentuen tarpeen täyttävä ominaisuus kuten esim. adhd

Mikähän erityisen tuen tarpeen diagnoosi ap:lla mahtaa olla kun kuvittelee tuollaista?

Ei muutama tyyppi siellä täällä ole kaikki ja onhan näitä nepsyjä ollut aina tavallisissa kouluissa ja tavallisilla luokilla.

Ap ehkä on yksi heistä.

Erilaiset poikkeavuudet vain tuntuvat lisääntyneen yhteiskunnassa, koska ennenvanhaan erilaisia ja oudompia lapsia mm. hukkui ja kuoli erilaisissa tapaturmissa.

Motorinen kömpelyys on osa esimerkiksi joitain autisminkirjolaisia ja ennen kypäräpakkoa varmasti kuoli ja aivovammautui paljon lapsia ja aikuisiakin. Oletko nähnyt kuvaa 1900-luvun alun leikkipuistosta?

https://i0.wp.com/cplayd.com/wp-content/uploads/2019/01/playgrounds_in_…

Joko nyt ymmärrät miksi joskus muinoin ei kömpelömmät lapset eikä ihan normaalitkaan lapset selvinneet hengissä aikuisuuteen asti?

Tuohon kun lisää vielä sisä- ja ulkoloiset, antibioottien puuttuminen, ylipäätään lääketiede oli todella kehittymätöntä viime vuosikymmeniin asti jos katsoo millaisia harppauksia on tehty mm. parantamalla lapsikuolleisuutta ym.

Historiaa tietämättömillä ihmisillä tulee näitä ihmettelyjä, kun ei muka ennen vanhaan ollut erilaisia lapsia. Oli niitä, mutta ei kauaa.

Nykyään lapsia jää paljon enemmän eloon, joten ne joilla ennenvanhaan ei ollut eväitä elämään niin nykyään on erilaisten terveys- ja turvallisuusmääräysten takia.

Ennen vanhaan nepsyistä tuli korkeintaan amiksia, koska ajateltiin, että tyhmemmät pärjäävät huonommin. Nykyään huomataan jos resurssit eivät korreloi potentiaalin kanssa ja tilanne osataan korjata. Keskimääräinen koulutustaso kasvaa kovaa vauhtia, mikä on sekä hyvä että huono juttu.

Ja kyllä, oma lapseni on korkeakoulunsa käynyt lääkityksen ja muun tuen ansiosta. Ja on nykyään erittäin pätevä ja arvostettu työssään. Vain pari vuosikymmentä taaksepäin olisi hänenkin polkunsa ollut erilainen.

No ei todellakaan. Tiedän monta nuorta aikuista joilla on diagnoosi, mutta todellista tarvetta siihen ei ole. Veikkaan, että rikkaat vanhemmat ovat mahdollistaneet yksityisen tutkimukset ja sieltä diagnoosi irronnut. Sillä saa erilaisia etuja ja tietysti sitä erityisyyden tunnetta, kun on ADHD.

Varmaan on osalla ihan oikea ongelma ja sairaus/elimistöllinen häiriö, johon siihenkin voi kyllä olla paljon eri syitä ja joista suurta osaa voisi hoitaa lääkkeettömästikin.

Kuitenkin uskon, että iso osa johtuu nykyisestä koulukulttuurista ym. Oma lapseni on tokalla ja tuntuu kertomusten mukaan olevan aikas sitten villi meno siellä: yksi hokee/pitää kamalaa älämölöä lähes koko ajan hokien jotain ihan omaa hokemaansa, jota muut ei jaksa kuunnella ja muut sitten huutaa tälle ole hiljaa yms., yksi adhd-tyttö saa ilmeisesti aika vapaasti olla vaikka toisten pöydän alla hengailemassa, jos siltä tuntuu, jotkut pojat käyvät kuulemma pussailemassa toisiaan jonkun screenin takana kesken oppitunnin, joku usein kiipeää pöydälle seisomaan, yksi hokee jotain seksijuttua aika tauotta jne. Meteli on kuulemma tosi kova ja usein on vaikea keskittyä.

Luokkatila on iso ja sinne on jotenkin yhdistelty 3 x noin 20 tokaluokkalaista eli a, b ja c-ryhmät. Jotain sermejä tms on luokassa ja kolme opettajaa. Muistan päiväkodin kevätjuhlan, jossa oli vain 20 lasta ja sielläkin meteli oli sellainen, että itseänikin otti korviin ja alkoi päätä särkeä, vaikka ei yleensä särje ja olen kuvitellut aika paljon kestäväni. Meidän lapsi kuulemma välillä käyttää luokassa korvasuojia, jotta pystyisi keskittymään vähän paremmin. Tosi rauhallinen lapsi ollut aina ja ei ole mitään diagnoosia eikä keskittymisvaikeuksia varsinaisesti. Enemmän ihmettelen, miten oma lapsi ei ole alkanut oireilla myös tuolla, koska voin kuvitella miten infernaalista itselläni olisi olla tuolla luokassa.

Olisi todella aiheellista perustaa oikeasti rauhallisia oppimistiloja ja laittaa rauhallisemmat lapset niille ja katsoa, monenko diagnoosit häviäisi jo ihan tällä.

Meidän perheen henkireikä on myös mun työpaikan lähellä oleva luonnonsuojelualue. Pyritään 1-2krt viikossa ainakin tekeen niin, että mies tulee lapsen kanssa mua vastaan ja mennään tuo metsäreitti. Oikeasti rauhoittaa ihan super paljon, kun on tunnin siellä metsässä ja jää istumaan lintutorniin & saa kulkea pitkospuita. Itse olen myös hektisessä asiakaspalvelutyössä ihmisvilinässä ja yksin kuljettuna tuo reitti on mulle ihan terapiaa. Ja tämä reitti on ihan pk-seudulla keskeisellä paikalla julkisilla hyvin tavoitettavissa eli ei ole mikään "harvojen ja valittujen etuoikeus" edes.