Olin lastenkodissa 80-luvulla - kysy jotain!
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Millaista porukkaa siellä oli? Jäikö kenenkään kohtalo erityisesti mieleen?
Muistan edelleen kaikkien nimet. En nyt halua kuvailla tarkemmin, mutta mukana oli häirikkö, lievästi omituinen (aikuisena ajattelin, että joiko äiti raskausaikana), pieni poika, joka lähti jonnekin, ehkä uuteen perheeseen, teini-ikäinen rokkityttö, joka oli kovis mutta samalla kuitenkin kiltti. Ja muutamia muita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin, vuosina 1983-1984.
En muista ajasta mitään, olin taapero.
Minä olin 1985-1986.
Terve sinulle, toivottavasti elämäsi on kunnossa.
ap
Vaikuttiko tuo kokemus sinuun jotenkin myöhemmällä iällä?
Vierailija kirjoitti:
Hävettääkö?
Sillä tavalla kyllä, että en ole kertonut kuin lähesimmille ystävilleni ja puolisolleni. Vaikka eihän se minun vika ollut. Olin ihan normaali lapsi, joka ei ollut ongelmanuori, vaan ongelmavanhempien lapsi.
ap
Oliko siellä lainkaan heteroseksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttiko tuo kokemus sinuun jotenkin myöhemmällä iällä?
Kyllähän se vaikutti, mutta ei negatiivisesti. Siellä sain huolenpitoa ja opin järjestelmällisyyttä. Lisäksi ei tarvinnut katsoa psykoosissa heiluvaa isää tai kännissä huutavaa äitiä. Valitettavasti äitini "raitistui" ja minä menin takaisin kotiin. Hän aloitti myöhemmin juomisen ja helvetti repesi taas. Lastenkotiin en enää joutunut, vaikka sossut toki kotona kävivät.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli kamalinta?
Oikeastaan se, että salasin koulussa kavereiltani mihin olen "muuttanut". Valehtelin, että asun mummon luona, vaikka olin lastenkodissa. Se häpeän ja salailun tunne on seurannut minua koko elämäni.
Mun luokalla kasarilla oli kaksi nuorta jotka asuivat lastenkodissa, tyttö oli kaverini. Ei sitä kukaan ihmetellyt, ihan samanlaisia kuin muutkin, edes syitä ei kyselty, en minäkään, en muista edes kertoiko itse.
Vierailija kirjoitti:
Oliko siellä lainkaan heteroseksiä?
Vanhimmat oli ehkä 15, sen jälkeen siirrettiin jonnekin muualle. Mitään seksuaalista sieltä en muista ja hyvä niin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin, vuosina 1983-1984.
En muista ajasta mitään, olin taapero.
Minä olin 1985-1986.
Terve sinulle, toivottavasti elämäsi on kunnossa.
ap
Hei vaan :)
Elämäni on kunnossa. Veljeni oli lastenkodissa myös, hän on minua useamman vuoden vanhempi ja muistaa paljon siitä ajasta. On kertonut, että suurimmalla osalla sen lastenkodin lapsia meni ja menee edelleen tavallisen hyvin.
Itse en häpeä taustaani. Se ei ole oma vikani millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli kamalinta?
Oikeastaan se, että salasin koulussa kavereiltani mihin olen "muuttanut". Valehtelin, että asun mummon luona, vaikka olin lastenkodissa. Se häpeän ja salailun tunne on seurannut minua koko elämäni.
Mun luokalla kasarilla oli kaksi nuorta jotka asuivat lastenkodissa, tyttö oli kaverini. Ei sitä kukaan ihmetellyt, ihan samanlaisia kuin muutkin, edes syitä ei kyselty, en minäkään, en muista edes kertoiko itse.
Minä en halunnut kertoa, pelkäsin häpeää ja olin varuillani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miltä ikäinen olit tuolloin ?
Ala-asteikäinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin, vuosina 1983-1984.
En muista ajasta mitään, olin taapero.
Minä olin 1985-1986.
Terve sinulle, toivottavasti elämäsi on kunnossa.
ap
Hei vaan :)
Elämäni on kunnossa. Veljeni oli lastenkodissa myös, hän on minua useamman vuoden vanhempi ja muistaa paljon siitä ajasta. On kertonut, että suurimmalla osalla sen lastenkodin lapsia meni ja menee edelleen tavallisen hyvin.
Itse en häpeä taustaani. Se ei ole oma vikani millään tapaa.
Hyvä että veli oli mukana. Itse huomasin, että ne joilla oli sisaruksia, tukeutuivat toisiinsa usein.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko väkivaltaa?
Häirikköpoika oli haastava, ei suoraan väkivaltaa, mutta sellaista ikävää ja impulsiivista käytöstä, kuten paikkojen hajottelua. Näin hänet parikin kertaa ohjaajan kiinnipidossa. Jotkut lapset saivat itku- ja raivokohtauksia. Minä ihme ja kumma en. Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut sitä hävetä, sen lapset jotenkin vaistosivat ja varmaan olivat nähneet aika paljon, niin kun tilanne oli ohi, kaikki oli normaalisti.
ap
Nyt nukkumaan, kiitos kysymyksistä.
ap
Hävettääkö?