Lue keskustelun säännöt.
Keskustelua hoitoalasta ja sen epäkohdista
väsynythoitsu
28.04.2023 |
Kertokaahan muut alalla olevat tai alalla työskennelleet omia mielipiteitänne ja kokemuksianne. Näin muutaman vuoden alalla työskennelleenä olen huomannut että työ imee koko vapaa-aikani ja energiani. Vapaapäivät menee palautumiseen töistä, en jaksa harrastaa mitään ja vuorotyön takia harvemmin pääsee edes mihinkään tapahtumiin. Töissä käyn vain siksi, että jollakin on elettävä mutta ei tuo sairaanhoitajan palkka paljoa lämmitä palkkapäivänä.
Miksi on niin vaikeaa nostaa niitä palkkoja, kun kerta hoitajista on niin paha pula? Itse ainakin olen vaihtamassa alaa jatkuvan henkilöstövajeen, työn vaativuutta vastaamattoman palkan ja työn rankkuuden vuoksi. Itse työssä ei olisi mitään vikaa jos työolot olisivat kunnossa. Ihmettelen miten jotkut jaksavat tätä monia kymmeniä vuosia (tai siis osa ei jaksa mutta ei vaihda alaa ja se sitten näkyy työilmapiirissä).
Onko teillä muilla samoja ajatuksia vai valitanko ihan turhasta?
Kommentit (51)
Yhdeksän vuotta jaksoin - osin siitä syystä, että piti saada riittävä työhistoria aikuiskoulutustuen saamiseksi. Tässä ajassa todistin psykiatrisen hoidon alasajon, eikä se loistavalla tolalla ollut silloin 9 vuotta sittenkään.
Upeat työkaverit ja kiitolliset potilaat olivat syy, miksi jaksoin ilman burn outia, mutta palveluiden tietoinen romuttaminen sai olon tuntumaan kuin olisi laivan kyydissä, joka ohjataan tahallaan kohti jäävuorta. Aivan käsittämätöntä, että näiden päätösten tekijät nostavat niin suurta palkkaa!
En myöskään voi koskaan antaa anteeksi Sipilälle kikyineen. Se oli viimeinen nöyryytys, jonka jälkeen päätin, että hakeudun pois alalta heti kun se on mahdollista. Niin tein, ja päivääkään en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Tässä myös hyvä esimerkki siitä miksi alalla työskentely alkaa kyllästyttää ihan kunnolla. Annat kaikkesi sen eteen että potilaat säilyttäisi oman toimintakykynsä ja terveytensä - oman jaksamisesi hinnalla - ja edes alan epäkohdista ei voi puhua ilman että joku maallikko alkaa urputtaa joko laitoshoitajien työkuormituksesta tai omasta näkemyksestään palkkoihin. Hoitoalallakin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki joka ei tällä hetkellä kohtaa ja sen tietävät AIVAN KAIKKI jotka alalla olevat töissä. Pidän tosi vastenmielisenä tätä ilmiötä että alaa täysin tuntemattomat aukaisevat suuren suunsa ja yrittävät heikentää ja/tai hiljentää alan epäkohdista puhumisen. En myöskään ymmärrä miksi tämä viha kohdistetaan meihin työntekijöihin eikä niihin jotka resursseista päättävät -sairaanhoitopiirin johtoryhmään, kaupinginhallintoon ja loppupeleissä Eduskuntaan? Valittaisivat sinne kaiken tämän pahan olonsa.
-se äskeinen sh
Tässäkin on pitkä teksti, jossa postaajaa harmittaa, kun alan epäkohdista ei puhuta. No, tässä tekstissä ei ollut konkretisoitu/nimetty yhtäkään epäkohtaa, ainoastaan ympäripyöreää valitusta siihen, että joju maallikko arvioi hoitoalan tilannetta. Tottakai arvioi, koska joutuu terveydenhuollon palveluja käyttämään. Maallikko arvioi mm. terveydenhuollon toimivuutta ja onnistumista omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan. Jos lääkärillä/hoitajalla käynti menee päin persettä, niin ei kai siinä kukaan hymistele, että voi kiitos, kiitos. Ongelma on pitkälti siinä asenteessanne, että te ette pysähdy sen palautteen edessä, teitä vaan kumnastuttaa ihmisten kiukkuisuus ja kokemanne lisääntynyt vaativuus. Ihmisillä tuppaa pinna pettämään vähitellen, varsinkin jos asiat hoidetaan toistuvasti juosten kusten - vai saako sinun asiasi hoitaa miten sattuu tai jättää jopa hoitamatta?
Joku kirjoitti kokemuksistaan alalla 5 vuoden työhistorialla. 5 vuotta terveydenhuoltoalalla ei ole vielä mikään työkokemus, se on vielä sisäänajovaihe. Vaikuttaa siltä että asianomainen uskoo olevansa kokenermpi ja pätevämpi, kuin todellisuudessa on, mielipiteitä voi toki olla kovastikin,nuorilla aina on, mutta eivät ne ole mikään ammatillisuuden tae.
Olen 61v lähihoitaja. Hoidan 90vuotiasta isääni. Voisin tehdä osa- aikasta, esim. 4h/ päivässä työtä. En saa työtä, jossa voisin tehdä lyhennettyä työviikkoa. Aina tarjotaan kokoaikaista. En jaksa / pysty täyteen työviikkoon. Joustoa tarvitaan työnantajien puolelta, jos halutaan meitä, ikääntyviä hoitajia pitää töissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin alalta koko ajan lisääntyvien raportointien yms paperitöiden vuoksi. Niiden tekeminen oli johtajien mielestä prioriteetti yksi. Laaja ja kattava hopasu ei riittänyt, vaan piti tehdä lisäksi erikseen mm. liikuntasuunnitelma, ravitsemussuunnitelma, elämänpuu, suunhoitosuunnitelma, kaatumisen ehkäisemisen suunnitelma, rai jne. Kun lähdin, laskin että näitä erikseen tehtäviä suunnitelmia oli kymmenen hoito- ja palvelusuunnitelman lisäksi. Ja nuo em. asiat sisältyivät myös hopasuun, mutta ne piti jostain kumman syystä kirjata vielä erikseen eri paikkaan, josta niitä ei kukaan koskaan lukenut, koska ne tulivat esille jo tuossa hopasussa. Ja jokaiseen lomakkeeseen piti ottaa omaisten allekirjoitus. Joskus omaisetkin hermostuivat, kun jatkuvasti työnnettiin lappua eteen.
Pienelläkin miehityksellä tulisi toimeen, jos noita raportointeja järkeistettäisi ja hoitajien ensisijainen tehtävä olisi potilaiden/asiakkaiden hoitaminen. Palkkaan olin tyytyväinen, eikä se vaikuttanut yhtään alanvaihtopäätökseeni.
Eli puhut vanhustyöstä. Tämäkin tulee huomioida, että kun puhutaan hoitoalasta, voidaan tarkoittaa todella laajaa sektoria. Se mikä yhdessä paikassa on raskasta ja vaativaa, ei näy ollenkaan toisessa paikassa. Siellä sitten kuitenkin on ihan toisenlaiset asiat kuormittamassa. On siis mahdotonta vastata yksiselitteisesti mikä hoitoalasta tekee raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin alalta koko ajan lisääntyvien raportointien yms paperitöiden vuoksi. Niiden tekeminen oli johtajien mielestä prioriteetti yksi. Laaja ja kattava hopasu ei riittänyt, vaan piti tehdä lisäksi erikseen mm. liikuntasuunnitelma, ravitsemussuunnitelma, elämänpuu, suunhoitosuunnitelma, kaatumisen ehkäisemisen suunnitelma, rai jne. Kun lähdin, laskin että näitä erikseen tehtäviä suunnitelmia oli kymmenen hoito- ja palvelusuunnitelman lisäksi. Ja nuo em. asiat sisältyivät myös hopasuun, mutta ne piti jostain kumman syystä kirjata vielä erikseen eri paikkaan, josta niitä ei kukaan koskaan lukenut, koska ne tulivat esille jo tuossa hopasussa. Ja jokaiseen lomakkeeseen piti ottaa omaisten allekirjoitus. Joskus omaisetkin hermostuivat, kun jatkuvasti työnnettiin lappua eteen.
Pienelläkin miehityksellä tulisi toimeen, jos noita raportointeja järkeistettäisi ja hoitajien ensisijainen tehtävä olisi potilaiden/asiakkaiden hoitaminen. Palkkaan olin tyytyväinen, eikä se vaikuttanut yhtään alanvaihtopäätökseeni.Eli puhut vanhustyöstä. Tämäkin tulee huomioida, että kun puhutaan hoitoalasta, voidaan tarkoittaa todella laajaa sektoria. Se mikä yhdessä paikassa on raskasta ja vaativaa, ei näy ollenkaan toisessa paikassa. Siellä sitten kuitenkin on ihan toisenlaiset asiat kuormittamassa. On siis mahdotonta vastata yksiselitteisesti mikä hoitoalasta tekee raskasta.
Niin? Ap halusi tietää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Kaikki saavat kertoa niitä ihan riippumatta siitä, missä on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Tässä myös hyvä esimerkki siitä miksi alalla työskentely alkaa kyllästyttää ihan kunnolla. Annat kaikkesi sen eteen että potilaat säilyttäisi oman toimintakykynsä ja terveytensä - oman jaksamisesi hinnalla - ja edes alan epäkohdista ei voi puhua ilman että joku maallikko alkaa urputtaa joko laitoshoitajien työkuormituksesta tai omasta näkemyksestään palkkoihin. Hoitoalallakin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki joka ei tällä hetkellä kohtaa ja sen tietävät AIVAN KAIKKI jotka alalla olevat töissä. Pidän tosi vastenmielisenä tätä ilmiötä että alaa täysin tuntemattomat aukaisevat suuren suunsa ja yrittävät heikentää ja/tai hiljentää alan epäkohdista puhumisen. En myöskään ymmärrä miksi tämä viha kohdistetaan meihin työntekijöihin eikä niihin jotka resursseista päättävät -sairaanhoitopiirin johtoryhmään, kaupinginhallintoon ja loppupeleissä Eduskuntaan? Valittaisivat sinne kaiken tämän pahan olonsa.
-se äskeinen shTässäkin on pitkä teksti, jossa postaajaa harmittaa, kun alan epäkohdista ei puhuta. No, tässä tekstissä ei ollut konkretisoitu/nimetty yhtäkään epäkohtaa, ainoastaan ympäripyöreää valitusta siihen, että joju maallikko arvioi hoitoalan tilannetta. Tottakai arvioi, koska joutuu terveydenhuollon palveluja käyttämään. Maallikko arvioi mm. terveydenhuollon toimivuutta ja onnistumista omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan. Jos lääkärillä/hoitajalla käynti menee päin persettä, niin ei kai siinä kukaan hymistele, että voi kiitos, kiitos. Ongelma on pitkälti siinä asenteessanne, että te ette pysähdy sen palautteen edessä, teitä vaan kumnastuttaa ihmisten kiukkuisuus ja kokemanne lisääntynyt vaativuus. Ihmisillä tuppaa pinna pettämään vähitellen, varsinkin jos asiat hoidetaan toistuvasti juosten kusten - vai saako sinun asiasi hoitaa miten sattuu tai jättää jopa hoitamatta?
Joku kirjoitti kokemuksistaan alalla 5 vuoden työhistorialla. 5 vuotta terveydenhuoltoalalla ei ole vielä mikään työkokemus, se on vielä sisäänajovaihe. Vaikuttaa siltä että asianomainen uskoo olevansa kokenermpi ja pätevämpi, kuin todellisuudessa on, mielipiteitä voi toki olla kovastikin,nuorilla aina on, mutta eivät ne ole mikään ammatillisuuden tae.
Ettäs kehtaat! Täällä ihmettelet miten asiat hoidetaan juosten kusten, ja katsot että ongelma on meidän hoitajien asenteessa! ASENTEESSA!? Kun minä aloitin nykyisessä työpaikassani reilu 10v sitten, sanottiin että optimaali potilasmäärä yhtä hoitajaa kohden tässä paikassa on 25. Sillä hetkellä tilanne oli se, että hoitajaa kohden oli noin 30 potilasta, koska jo silloin oli pulaa hoitajista. Tällä hetkellä minun vastuullani on 54 potilasta, eli teen kirjaimellisesti kahden ihmisen työt. Sama koskee kaikkia muitakin sairaanhoitajia meidän yksikössä. Nämä potilaat ovat kokonaisvaltaisesti meidän hoitajien vastuulla. Omaa lääkäriä ei ole kenelläkään, joten aina jos lääkäriä on konsultoitava, on osattava todella hyvin ja kattavasti (mutta erittäin lyhyessä ajassa tiivistäen) kertoa lääkärille mikä on ongelma johon toivotaan kannanottoa. Sitten lääkäri, joka ei ole koskaan tavannut potilasta, tekee jonkinlaisen ratkaisun. Voin vakuuttaa ettei ole helppoa kannatella mielessä näin monen potilaan asioita, ja selvitellä jatkuvasti muuttuvia tilanteita ja muutoksia voinnissa. Paljon on myös tehtävä itsenäisiä päätöksiä, kun lääkäriä ei tavoita aina kun tarve olisi. Ehkä tämä nyt selittää sinulle sen, että asiat tehdään juosten kusten. Ei ole aikaa perehtyä kunnolla yhtään mihinkään.
- 32 sijaista viikossa omassa työyksikössäni.
- palkkasotkut
- koronakorvausta ei ole vielä maksettu, eikä tiedetä milloin maksetaan
- lomapäivät katosivat viikonlopun aikana.
- kielitaidottomia työtovereita, joiden kirjalliset työt kasaantuu ainoiden kantasuomalaisten niskaan.
-työvälineet ei pelaa (apotti, työpuhelin)
Työpaikkana Helsingin kaupungin kotihoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin alalta koko ajan lisääntyvien raportointien yms paperitöiden vuoksi. Niiden tekeminen oli johtajien mielestä prioriteetti yksi. Laaja ja kattava hopasu ei riittänyt, vaan piti tehdä lisäksi erikseen mm. liikuntasuunnitelma, ravitsemussuunnitelma, elämänpuu, suunhoitosuunnitelma, kaatumisen ehkäisemisen suunnitelma, rai jne. Kun lähdin, laskin että näitä erikseen tehtäviä suunnitelmia oli kymmenen hoito- ja palvelusuunnitelman lisäksi. Ja nuo em. asiat sisältyivät myös hopasuun, mutta ne piti jostain kumman syystä kirjata vielä erikseen eri paikkaan, josta niitä ei kukaan koskaan lukenut, koska ne tulivat esille jo tuossa hopasussa. Ja jokaiseen lomakkeeseen piti ottaa omaisten allekirjoitus. Joskus omaisetkin hermostuivat, kun jatkuvasti työnnettiin lappua eteen.
Pienelläkin miehityksellä tulisi toimeen, jos noita raportointeja järkeistettäisi ja hoitajien ensisijainen tehtävä olisi potilaiden/asiakkaiden hoitaminen. Palkkaan olin tyytyväinen, eikä se vaikuttanut yhtään alanvaihtopäätökseeni.Eli puhut vanhustyöstä. Tämäkin tulee huomioida, että kun puhutaan hoitoalasta, voidaan tarkoittaa todella laajaa sektoria. Se mikä yhdessä paikassa on raskasta ja vaativaa, ei näy ollenkaan toisessa paikassa. Siellä sitten kuitenkin on ihan toisenlaiset asiat kuormittamassa. On siis mahdotonta vastata yksiselitteisesti mikä hoitoalasta tekee raskasta.
Niin? Ap halusi tietää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Kaikki saavat kertoa niitä ihan riippumatta siitä, missä on töissä.
Tottakai, mutta tarkoitin sitä, että vastausta ei voi antaa yksiselitteisesti siihen, mikä hoitotyöstä tekee raskasta. Kun ne asiat ovat erilaisia eri paikoissa. Pahoittelut jos tulkitsit että jotenkin vähättelin. Se ei ollut tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Tässä myös hyvä esimerkki siitä miksi alalla työskentely alkaa kyllästyttää ihan kunnolla. Annat kaikkesi sen eteen että potilaat säilyttäisi oman toimintakykynsä ja terveytensä - oman jaksamisesi hinnalla - ja edes alan epäkohdista ei voi puhua ilman että joku maallikko alkaa urputtaa joko laitoshoitajien työkuormituksesta tai omasta näkemyksestään palkkoihin. Hoitoalallakin vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki joka ei tällä hetkellä kohtaa ja sen tietävät AIVAN KAIKKI jotka alalla olevat töissä. Pidän tosi vastenmielisenä tätä ilmiötä että alaa täysin tuntemattomat aukaisevat suuren suunsa ja yrittävät heikentää ja/tai hiljentää alan epäkohdista puhumisen. En myöskään ymmärrä miksi tämä viha kohdistetaan meihin työntekijöihin eikä niihin jotka resursseista päättävät -sairaanhoitopiirin johtoryhmään, kaupinginhallintoon ja loppupeleissä Eduskuntaan? Valittaisivat sinne kaiken tämän pahan olonsa.
-se äskeinen shTässäkin on pitkä teksti, jossa postaajaa harmittaa, kun alan epäkohdista ei puhuta. No, tässä tekstissä ei ollut konkretisoitu/nimetty yhtäkään epäkohtaa, ainoastaan ympäripyöreää valitusta siihen, että joju maallikko arvioi hoitoalan tilannetta. Tottakai arvioi, koska joutuu terveydenhuollon palveluja käyttämään. Maallikko arvioi mm. terveydenhuollon toimivuutta ja onnistumista omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan. Jos lääkärillä/hoitajalla käynti menee päin persettä, niin ei kai siinä kukaan hymistele, että voi kiitos, kiitos. Ongelma on pitkälti siinä asenteessanne, että te ette pysähdy sen palautteen edessä, teitä vaan kumnastuttaa ihmisten kiukkuisuus ja kokemanne lisääntynyt vaativuus. Ihmisillä tuppaa pinna pettämään vähitellen, varsinkin jos asiat hoidetaan toistuvasti juosten kusten - vai saako sinun asiasi hoitaa miten sattuu tai jättää jopa hoitamatta?
Joku kirjoitti kokemuksistaan alalla 5 vuoden työhistorialla. 5 vuotta terveydenhuoltoalalla ei ole vielä mikään työkokemus, se on vielä sisäänajovaihe. Vaikuttaa siltä että asianomainen uskoo olevansa kokenermpi ja pätevämpi, kuin todellisuudessa on, mielipiteitä voi toki olla kovastikin,nuorilla aina on, mutta eivät ne ole mikään ammatillisuuden tae.
Ettäs kehtaat! Täällä ihmettelet miten asiat hoidetaan juosten kusten, ja katsot että ongelma on meidän hoitajien asenteessa! ASENTEESSA!? Kun minä aloitin nykyisessä työpaikassani reilu 10v sitten, sanottiin että optimaali potilasmäärä yhtä hoitajaa kohden tässä paikassa on 25. Sillä hetkellä tilanne oli se, että hoitajaa kohden oli noin 30 potilasta, koska jo silloin oli pulaa hoitajista. Tällä hetkellä minun vastuullani on 54 potilasta, eli teen kirjaimellisesti kahden ihmisen työt. Sama koskee kaikkia muitakin sairaanhoitajia meidän yksikössä. Nämä potilaat ovat kokonaisvaltaisesti meidän hoitajien vastuulla. Omaa lääkäriä ei ole kenelläkään, joten aina jos lääkäriä on konsultoitava, on osattava todella hyvin ja kattavasti (mutta erittäin lyhyessä ajassa tiivistäen) kertoa lääkärille mikä on ongelma johon toivotaan kannanottoa. Sitten lääkäri, joka ei ole koskaan tavannut potilasta, tekee jonkinlaisen ratkaisun. Voin vakuuttaa ettei ole helppoa kannatella mielessä näin monen potilaan asioita, ja selvitellä jatkuvasti muuttuvia tilanteita ja muutoksia voinnissa. Paljon on myös tehtävä itsenäisiä päätöksiä, kun lääkäriä ei tavoita aina kun tarve olisi. Ehkä tämä nyt selittää sinulle sen, että asiat tehdään juosten kusten. Ei ole aikaa perehtyä kunnolla yhtään mihinkään.
Kiitos kun jaksoit vastata. Minä en jaksanut koska mykistyin miten väärin joku voikin asian tulkita. Mutta toki alleviivasi hyvin jo aiemmin todetun eli että hoitajina me ollaan koko kansan likasanko ja nyt syy huonoon hoitoonkin on meidän asenteissa. Aika suurissa kengissä ollaan me hoitajat, kun jo asenteella voidaan vetää Suomen terveydenhuolto alas viemäristä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot työyhteisöt, selkäänpuukkottaminen, sijaisille nakitetaan ne vaikeimmat hoidettavat. Sijaisia kohdellaan kuin roskaa. Sisäänlämpiävät työyhteisöt. Laiskoja, raskaimpia hoidettavia välttelevät vakihoitajat. Alalla on niin paljon laiskoja, lusmuja, kieroja, hoitajia, jotka pilaavat työyhteisöt. Esimiehet pelkäävät näitä hoitajia, ovat hiljaa, eivät uskalla puuttua mihinkään. Hoitoala on sairas. Kaikki alalle sopimattomat hoitavat vanhuksia. Savustavat ulos ne, jotka oikeasti haluaisivat auttaa vanhuksia. Alalle kouluttautuu mielenterveys, päihdeongelmaisia, joita hoivatyö ei kiinnosta lainkaan. Olen nähnyt tämän, Diakissa opiskelleena. Kaikki hörhöt pääsevät koulusta läpi. Lisäksi, te- toimisto pakoittaa kaikki 50+ lähihoitajiksi, vaikka ei olisi mitään soveltuvuutta alalle. Ei ihme, että vanhustenhoiva on näin huonossa jamassa.
Yksi suuri epäkohta hoitoalalla on esihenkilöiden vastuunpakoilu ja omien töiden delegointi rivihoitajille. Omasta työajasta pidetään kiinni, mutta hoitajien pitäisi olla käytettävissä 24/7. Tosiasiassa esihenkilö on vastuussa yksiköstä myös vapaa-ajallaan, eikä esimerkiksi sijaisten hankkiminen ole rivihoitajan tehtävä. Tämä on todettu myös Avin taholta, kun meidän yksikössä oli suuria ongelmia.