Lue keskustelun säännöt.
Keskustelua hoitoalasta ja sen epäkohdista
väsynythoitsu
28.04.2023 |
Kertokaahan muut alalla olevat tai alalla työskennelleet omia mielipiteitänne ja kokemuksianne. Näin muutaman vuoden alalla työskennelleenä olen huomannut että työ imee koko vapaa-aikani ja energiani. Vapaapäivät menee palautumiseen töistä, en jaksa harrastaa mitään ja vuorotyön takia harvemmin pääsee edes mihinkään tapahtumiin. Töissä käyn vain siksi, että jollakin on elettävä mutta ei tuo sairaanhoitajan palkka paljoa lämmitä palkkapäivänä.
Miksi on niin vaikeaa nostaa niitä palkkoja, kun kerta hoitajista on niin paha pula? Itse ainakin olen vaihtamassa alaa jatkuvan henkilöstövajeen, työn vaativuutta vastaamattoman palkan ja työn rankkuuden vuoksi. Itse työssä ei olisi mitään vikaa jos työolot olisivat kunnossa. Ihmettelen miten jotkut jaksavat tätä monia kymmeniä vuosia (tai siis osa ei jaksa mutta ei vaihda alaa ja se sitten näkyy työilmapiirissä).
Onko teillä muilla samoja ajatuksia vai valitanko ihan turhasta?
Kommentit (51)
Tieto,taito ja kielitaito heikkenee alalla koko ajan. Työt ovat jatkuvasti kiireisempiä ja henkilöstöpula pahenee koko ajan lisää. Hirvittää ihan oikeasti todella paljon tulevaisuus! Päättäjiä ei oikeasti tunnu kiinnostavan tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsynythoitsu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoitaja, mutta keskustelu on kiinnostava.
Kysyisin aloittajalta, joka on vasta muutaman vuoden ollut alalla: onko työ ollut ihan erilaista kuin oletit hakeutuessasi hoitajaopintoihin, vai onko koulutuksessa jotain pielessä?
Nämähän ovat jatkuvasti yleisestä debatissa esiin nousevia kysymyksen aiheita, kun yrittää käsittää tätä nykyistä hoitoalan kriisiä Suomessa.On erilaista todellakin. Harjoitteluissa ei edes saa kunnon kuvaa siitä kuinka paljon vastuuta yhtä hoitajaa kohden on laitettu työvuorossa. Yllätyksenä on tullut myös että normaaleiden työtehtävien lisäksi voidaan antaa todella työläitä vastuualueita omien töidesi lisäksi vaikka on haastavaa saada nuo normaalit työtehtävät jo tehtyä työajalla. Tästähän ei sitten saa mitään ylimääräistä korvausta ellei ole todella montaa vastuualuetta.
Yllätyksenä tuli jo opiskeluaikaan miten kaksinaamaisia ja ilkeitä osa hoitajista osaa olla. Myös opiskellessa koulun opettajista osa oli aivan alalle kuulumattomia, vähäteltiin ettei sinusta hoitajaa tule kun et tätä opi ja "opetettiin" että hoitajan tulee pystyä kestämään kaikki mentiinpä sitten vaikka henkilökohtaisuuksiin. Työkavereista ja heidän henkilökohtaisista asioista juorutaan selän takana, opiskelijoita arvostellaan kun he eivät ole kuulemassa ja esimiehet ei aina noudata vaitiolovelvollisuuttaan vaan yhtäkkiä koko työyhteisö tietää miksi olit sairaslomalla.
Alan koulutus on murto-osa siitä mitä tulet sitten työelämään siirtyessä oppimaan. Jatkuvaa tenttien tekemistä ja koulutuksia kun valmistut. Nämä kaikki pitäisi hoitaa siinä muun työn yhteydessä jotta et saa pomolta huutoja.
Tämä. Ja sitten se, että jatkuvasti pitäsi olla hankkimassa lisäkoulutusta, ja erikoistua yhä pidemmälle, mutta ei toisaan näy palkassa mitenkään. Siinä kyllä näkyy, että uusia työtehtäviä ja vastuualueita tulee lisäkoulutusten myötä, mutta yhtään ei kyllä vähennetä entisistäkään töistä.
Alalla on tosi paljon kummallista turhaa raporttia, järjestelmää, oheistyötä, vastuualuetta ja koulutuksia vaikka edes perustyöhön ei riitä resurssit, aika ja jaksaminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 8 eli kysyjä, kiitos vastauksista. Vaikuttaa siltä, että sekä koulutuksessa että työtehtävissä suuri vastuu epäkohdista on hoitajataustaisten esihenkilöiden ja kouluttajien. Se on aika karmean tuntuinen kierre. Eikö sitä saada kuriin, ihmettelen. Miten hoitoalan nurja todellisuus ei ole alalle kuitenkin hakeutuvien tiedossa, kun on jatkuvasti julkisuudessa, kummastuttaa.
Jossainmäärin taitaa ollakin. Alalle oikeasti soveltuvaa porukkaa hakee yhä vähemmän. Mutta nekin jotka teoriassa tietävät, ja ajattelevat pärjäävänsä kyllä epäkohdat huomioidenkin, yllättyvät todellisuudesta. Kokonaistilannetta ei pysty kertomalla kuvailemaan. Se on jokaisen koettava ihan itse. Kaikki sälä on mahdotonta pukea sanoiksi, ja tilanteet vaihtelevat niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Alalla on tosi paljon kummallista turhaa raporttia, järjestelmää, oheistyötä, vastuualuetta ja koulutuksia vaikka edes perustyöhön ei riitä resurssit, aika ja jaksaminen.
Joo. Ja se sekavuus, kun kukaan ei oikeastaan tiedä kunnolla miten jonkin asian suhteen pitäisi toimia. Pidetään erilaista palaveria ja kokousta, ja sovitaan jotain, mikä ei sitten toimikaan. Osa porukasta tekee niin, ja osa näin. Kukaan ei kunnolla tiedä, miten asiat pitäisi hoitaa, ja aina kun on päätetty, että nyt kokeillaan näin, huomataan pian 10 syytä miksi se ei toimikaan. Puolivalmiita käytänteitä otetaan käyttöön, ja perutaan sitten. Osan korviin kantautuu tieto, osan ei. Kaikki yhtä sekavaa. Aina ja ikuisesti. Lopulta kukaan ei edes tiedä selkeästi mikä omaan toimenkuvaan kuuluu, ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Eiköhän meistä suurinta osaa oikeasti ihan puhdas raha motivoi parhaiten? Alalla kuin alalla. Ei työ ehkä helpommaksi ja kevyemmäksi muutu, mutta kunnon rahallinen korvaus on selkeä syy, miksi jaksaa kaikesta huolimatta sitä työtä tehdä. Jos ei edes kunnollista palkkaa saa, niin mikä siinä tapauksessa olisi motivaatio jatkaa? En ole itse alalla, mutta ymmärrän hyvin, että mitä parempi palkka, sen paremmin sietää myös työn huonoja puolia. Kivaa, helppoa ja leppoisaa hommaa tekee vaikka pienemmälläkin palkalla, mutta rankka ja vaativa työ uuvuttaa niin, ettei vapaallakaan jaksa nauttia elämästä. Se on sitten jollain korvattava, ja se jokin on raha. Jonkunhan kuitenkin olisi jaksettava ne rankat ja vaativatkin työt tehdä.
Työaikoihin pitäisi tulla muutoksia. Lyhyemmät vuorot esim.6h.
Se joka ei ole tehnyt päivääkään hoitotyötä ei voi ymmärtää sen rankkuutta. Sanotaan, että tehdään arvokasta työtä ja sitä se todellakin on mutta ei näytetä sitä kuitenkaan palkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työaikoihin pitäisi tulla muutoksia. Lyhyemmät vuorot esim.6h.
Se joka ei ole tehnyt päivääkään hoitotyötä ei voi ymmärtää sen rankkuutta. Sanotaan, että tehdään arvokasta työtä ja sitä se todellakin on mutta ei näytetä sitä kuitenkaan palkassa.
Jos kaikki hoitoalan ihmiset tekisivät 6h vuoroja, niin työntekijät ei riittäisi. Nytkin on pulaa tekijöistä.
Eikä ole mielestäni järkevää pitkämatkalaisille (bensa kallista, työpäiviä olisi enemmän, jos samat työtunnit lyhyellä päivällä).
Olen alalla, tiedän tilanteesta jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Eiköhän meistä suurinta osaa oikeasti ihan puhdas raha motivoi parhaiten? Alalla kuin alalla. Ei työ ehkä helpommaksi ja kevyemmäksi muutu, mutta kunnon rahallinen korvaus on selkeä syy, miksi jaksaa kaikesta huolimatta sitä työtä tehdä. Jos ei edes kunnollista palkkaa saa, niin mikä siinä tapauksessa olisi motivaatio jatkaa? En ole itse alalla, mutta ymmärrän hyvin, että mitä parempi palkka, sen paremmin sietää myös työn huonoja puolia. Kivaa, helppoa ja leppoisaa hommaa tekee vaikka pienemmälläkin palkalla, mutta rankka ja vaativa työ uuvuttaa niin, ettei vapaallakaan jaksa nauttia elämästä. Se on sitten jollain korvattava, ja se jokin on raha. Jonkunhan kuitenkin olisi jaksettava ne rankat ja vaativatkin työt tehdä.
Kyllä työtä rahan takia tehdään, niin teen minäkin. Olisin silti valmis tinkimään ihan vähän jopa palkasta jos kaikki oheissälä, kehittämisprojektit, kaaos ja sekamelska ja tekemällä tehty kiire saataisiin pois ja saisi tehdä rauhassa ja laadukkaasti työnsä ilman että on koko ajan jotain ihme häärimistä ja säätämistä siinä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtamisessa puutteita on vieläkin hirveästi. Huudetaan, puhutaan selän takana kaikkea ilkeää. Muulta alalta tulleena oli aikoinaan järkytys huomata, miten huono työilmapiiri oli. Potilaita haukuttiin selän takana, opastus olematonta. Odotettiin vain kieli pitkällä milloin teet virheen ja siitä huudettiin kurkku suorana. On surullista huomata että mikään ei ole muuttunut. Edelleenkään hoitaja ei ole ihminen, vaan likasanko, jolle esimies ja esimiehen suosikit voivat oksentaa tyytymättömyttään ja osaamattomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se raha sitä kiirettä ja jaksamista edistää? Jaksuhaleja!
Eiköhän meistä suurinta osaa oikeasti ihan puhdas raha motivoi parhaiten? Alalla kuin alalla. Ei työ ehkä helpommaksi ja kevyemmäksi muutu, mutta kunnon rahallinen korvaus on selkeä syy, miksi jaksaa kaikesta huolimatta sitä työtä tehdä. Jos ei edes kunnollista palkkaa saa, niin mikä siinä tapauksessa olisi motivaatio jatkaa? En ole itse alalla, mutta ymmärrän hyvin, että mitä parempi palkka, sen paremmin sietää myös työn huonoja puolia. Kivaa, helppoa ja leppoisaa hommaa tekee vaikka pienemmälläkin palkalla, mutta rankka ja vaativa työ uuvuttaa niin, ettei vapaallakaan jaksa nauttia elämästä. Se on sitten jollain korvattava, ja se jokin on raha. Jonkunhan kuitenkin olisi jaksettava ne rankat ja vaativatkin työt tehdä.
Kyllä työtä rahan takia tehdään, niin teen minäkin. Olisin silti valmis tinkimään ihan vähän jopa palkasta jos kaikki oheissälä, kehittämisprojektit, kaaos ja sekamelska ja tekemällä tehty kiire saataisiin pois ja saisi tehdä rauhassa ja laadukkaasti työnsä ilman että on koko ajan [b] jotain ihme häärimistä ja säätämistä [/b] siinä mukana.
Tämä kuvastaa kyllä alaa niin osuvasti :D Olen alkanut vaatimaan nykyään kirjallisena jokaikisen ohjeistuksen, koska kokemus on opettanut että esihenkilöt ja myös ylilääkärit ovat valmiita syömään sanansa heti seuraavassa kokouksessa. Parhaiten saa ne suurieleiset "MISSÄ on muka tällaista ohjeistettu" hiljennettyä sillä että näyttää mustaa valkoisella että tuollahan se kokousslaidissa 7/10 viime henkilöstökokouksesta löytyy :D Jotenkin niin absurdia että suuna päänä ohjataan päin seiniä jotenkin ja seuraavassa kokouksessa se sitten kumotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ensimmäisen vuoden opiskelijan näkökulmasta, olin ensimmäisen harjoittelun ikäihmisten palvelutalossa. Siellä työyhteisö oli ihana, ei odotettu että osaan vaan otettiin heti huomioon ja näytettiin esimerkkiä ja sitten kun tunsin itseni valmiiksi sain tehdä itse valvotusti. Lisäksi pääsin työporukkaan sisään ja jokainen oli mukava minua kohtaan. Osa kylläkin käytti minusta opiskelija nimeä, mutta esimerkiksi omat ohjaajani käyttivät oikeaa nimeäni. Meillä ei maalattu ruusuista kuvaa alasta. Oma vastuuopettaja kertoi suoraan mitä edessä on kaunistelematta. Yllättin siis positiivisesti. Tietenkin työtavoissa oli puutteita ja virheitä, mutta opiskelijana niihin on todella vaikea puuttua kun on ns altavastaajana tilanteessa. Siirrot eivät tapahdu ergonomisesti asiakkaan eikä hoitajan kantilta. Innolla odotan tulevia harjoituksia ja pettymyksiä niistä, kun en vielä saanut semmoista kokemusta(:
Mikä siinä hoitajan työssä on raskasta?
Ymmärrän raskauden vanhuspuolella tai siellä missä nostellaan raskaita ihmisiä. Akuuttihoidossa ja vakavan psykiatrian osastolla ymmärrän, että on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä hoitajan työssä on raskasta?
Ymmärrän raskauden vanhuspuolella tai siellä missä nostellaan raskaita ihmisiä. Akuuttihoidossa ja vakavan psykiatrian osastolla ymmärrän, että on raskasta.
Esimerksiksi päiväkodeissa isot ryhmäkoot, liian vähän hoitajia yhdistettynä hirveään vastuuseen ja huonoon palkkaan. Mielestäni lähihoitajan työ on enemmän henkisesti raskasta kuin fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Näin ensimmäisen vuoden opiskelijan näkökulmasta, olin ensimmäisen harjoittelun ikäihmisten palvelutalossa. Siellä työyhteisö oli ihana, ei odotettu että osaan vaan otettiin heti huomioon ja näytettiin esimerkkiä ja sitten kun tunsin itseni valmiiksi sain tehdä itse valvotusti. Lisäksi pääsin työporukkaan sisään ja jokainen oli mukava minua kohtaan. Osa kylläkin käytti minusta opiskelija nimeä, mutta esimerkiksi omat ohjaajani käyttivät oikeaa nimeäni. Meillä ei maalattu ruusuista kuvaa alasta. Oma vastuuopettaja kertoi suoraan mitä edessä on kaunistelematta. Yllättin siis positiivisesti. Tietenkin työtavoissa oli puutteita ja virheitä, mutta opiskelijana niihin on todella vaikea puuttua kun on ns altavastaajana tilanteessa. Siirrot eivät tapahdu ergonomisesti asiakkaan eikä hoitajan kantilta. Innolla odotan tulevia harjoituksia ja pettymyksiä niistä, kun en vielä saanut semmoista kokemusta(:
Ei ole tarkoitus tulla pilaamaan positiivisia odotuksia, haluan vain varoittaa, ihanaa että sinulla on ollut kiva harkka ja harkkapaikka ja olet kiinnostunut alasta. Jatka saamaan malliin. Itsellä valitettavasti oli sama tilanne että aluksi koulussa meni kaikki hyvin ja opettajat olivat mukavia ja opetettiin asiat hyvin ja perusteellisesti. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli todella mukava ja otettiin hyvin vastaan.
Ongelmat alkoivat paljastua kun opinnoissa edettiin vaativampaan suuntaan. Harjoittelut olivat enemmän sairaalaympäristöissä, jossa myös hierarkia on erilainen. Hoitajat stressaantuneita ja väsyneitä verrattuna kodinomaiseen yksikköön. Mitä enemmän vastuuta tuli opintojen edetessä sitä enemmän vaadittiin ja alettiin teettämään työtehtäviä opiskelijalla koska "sinähän osaat jo tehdä tämän itsenäisesti niin mittaa esim. vitaalit koko osaston potilailta" (ns paskahommien teetättämistä mitä hoitajat ei itse viitsisi tehdä). Jos toinen opiskelija oli aiemmin osannut tehdä saman jutun mitä itse et ja menit pyytämään apua niin kysyttiin että "eikös se ole opetettu teille ennen harjoittelua".
Mitä lähempänä olet valmistumista niin sitä enemmän heitetään opiskelijalle vastuuta ja ei aina sillä hyvällä tavalla. Syventävän harjoittelun olin kirjaimellisesti ilmaisena työntekijänä osastonhoitajan käskemänä, kun hän vetosi työntekijöiden puutteeseen. Ja koska en voinut tehdä "vaativampia" juttuja kuten antaa lääkkeitä, tein perushoitotyötä suurimman osan harjoittelusta. Opiskelijana en uskaltanut alkaa kapinoimaan vastaan, koska pelkäsin sen vaikuttavan harjoittelun arvosanaan, työntekijänä olisin vaatinut tekemästäni työstä palkan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä hoitajan työssä on raskasta?
Ymmärrän raskauden vanhuspuolella tai siellä missä nostellaan raskaita ihmisiä. Akuuttihoidossa ja vakavan psykiatrian osastolla ymmärrän, että on raskasta.
Vastuu ja liian iso työmäärä liian lyhyessä ajassa tehtäväksi. Enkä puhu hoivasta, vaan sairaanhoidosta. Hoidolliset toimenpiteet on tehtävä oikein, ja lääkkeet on annettava oikein, ja oikeaan aikaan. Huolimattomuusvirheitä ei saa tulla, vaikka olisi miten kiire. Ne voi johtaa jonkun kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä hoitajan työssä on raskasta?
Ymmärrän raskauden vanhuspuolella tai siellä missä nostellaan raskaita ihmisiä. Akuuttihoidossa ja vakavan psykiatrian osastolla ymmärrän, että on raskasta.
Otan esimerkkinä tuon mainitsemasi psykiatrian - psykiatrian osastot on niin täynnä ja ruuhkautuneet että jonot on pahimmillaan vuoden mittaisia. Kaikki ne potilaat kenen pitäisi hoitoporrastuksen takia päästä psykiatrialle, ei pääse, koska sinne on niin järkyttävät jonot. Pahimmillaan ei oteta edes jonoon koska ei mahdu. Ja me perusterveydenhuollossa sitten kannatellaan näitä täysin potilaita. Esim. omassa työssäni terveyskeskustasoisessa paikassa on tällä hetkellä sellaista, että ellei nyt viikottain niin ainakin parin viikon välein tulee niin huonokuntoisia potilaita vastaan että mietin että onkohan tuo elossa enää ensi kerralla vai onko vienyt itseltään hengen. Esimiehet ja ylilääkärit jankuttaa että päivystykseen pitää ohjata näin huonokuntoiset muttakun ei ne päivystykseenkään niitä ota koska em. syyt ja monesti ovat jo käyneet siellä päivystyksessä ja tulevat sitten meille kun eivät osastolle päässeet tai päivystys ei ota edes vastaanotolle vaan kotiuttaa. Meihin hoitajiin sitten puretaan se pelko, ahdistus ja turhautuminen ja sanotaan sekä itse potilas että omaisten toimesta että on minun syyni jos potilas kuolee. Ja tämä on vain yksi potilasryhmä. Ja sinä tulet tänne kysymään, että miksi minun työni on raskasta?
Minä lähdin alalta koko ajan lisääntyvien raportointien yms paperitöiden vuoksi. Niiden tekeminen oli johtajien mielestä prioriteetti yksi. Laaja ja kattava hopasu ei riittänyt, vaan piti tehdä lisäksi erikseen mm. liikuntasuunnitelma, ravitsemussuunnitelma, elämänpuu, suunhoitosuunnitelma, kaatumisen ehkäisemisen suunnitelma, rai jne. Kun lähdin, laskin että näitä erikseen tehtäviä suunnitelmia oli kymmenen hoito- ja palvelusuunnitelman lisäksi. Ja nuo em. asiat sisältyivät myös hopasuun, mutta ne piti jostain kumman syystä kirjata vielä erikseen eri paikkaan, josta niitä ei kukaan koskaan lukenut, koska ne tulivat esille jo tuossa hopasussa. Ja jokaiseen lomakkeeseen piti ottaa omaisten allekirjoitus. Joskus omaisetkin hermostuivat, kun jatkuvasti työnnettiin lappua eteen.
Pienelläkin miehityksellä tulisi toimeen, jos noita raportointeja järkeistettäisi ja hoitajien ensisijainen tehtävä olisi potilaiden/asiakkaiden hoitaminen. Palkkaan olin tyytyväinen, eikä se vaikuttanut yhtään alanvaihtopäätökseeni.
Olen lh,mutta otsikossa puhuttiin hoitotyöstä. Ollut esh:ssa psykiatrian osastolla. Sitten kunnalla sosiaalipuolen yksikkö, joka nyt siis hyvinvointialuetta.
Tahti kiintyy koko ajan,kolmivuorotyö syö kaiken jaksamisen. Uuvuttava työyhteisö( osittain,osa kollegoista toki ihania)vanhat jyrät sitä vastoin vie kaiken energia ja innon.
Jotta palkalla elää,pitää haalia ylitöitä. Vuoroja tehdään vajaamiehityksellä,joten vain pakolliset asiat hoidetaan. Asiakkaat jumittavat palvelussa.
Väkivallanuhka,kielitaidottomat asiakkaat,alati kasvavat hoitamattomat mt-ongelmat.,monipäihderiippuvuudet.
Asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista,osalla ihmisistä menee tosi huonosti. Olet siinä sitten se ensimmäinen roskaämpäri/huolien ratkoja
Huoh,eläkeikään vielä yli 10 vuotta,
Ei kannata enää kouluttautua, ja en kyllä muuta haluaisi tehdäkään. Olosuhteet saisivat olla turvallisemmat, ja rauhallisemmat palkka ei vastaa milläänlal564la työn vaativuutta
Ei sitä oikein osaa käsittää ennen kuin osuu omalle kohdalle. Koulussakin maalataan työelämästä aika ruusuinen kuva ja järkytys on melkoinen kun menet harjoitteluun eikä sinua kutsuta etunimellä vaan "opiskelijana" ja lounasta häädetään syömään kellarikerrokseen kun muu työyhteisö istuu omassa kahvihuoneessa (tositarina omalta kohdaltani). Nämä harjoittelut kun rämmit läpi ja valmistut, tulee seuraava järkytys kun tajuat että kaikki hieno teoria mitä koulussa on opiskeltu ei todellakaan toimi käytännössä. Yleensä siksi ettei ole työntekijöitä, aikaa tai välineitä. Se on aika karua. Oma ongelmansa on myös se että vastavalmistuneena ja perheettömänä työelämä kaikkine vastuineen tuntuu vielä siedettävältä mutta mitä kokeneemmaksi tulet, sitä enemmän vastuita sinulle annetaan ja joudut ne tekemään muiden työtehtäviesi lisäksi (yleensä ilman palkankorotusta). Eli työnteko ei todellakaan helpotu kokemuksen myötä kuten monella muulla alalla. Työstressiä jaksaa myös kolme kuukautta tai vuoden ihan ok vielä, mutta pitkään jatkuessaan se syö omaa jaksamista ja väsyneenä ja kuormittuneena kaikki muutokset ja epävarmuudet ja työvuorot tuntuvatkin ylitsepääsemättömiltä. Väsynyt henkilöstö alkaa myös yleensä riidellä ja erilaiset ilmapiiriongelmat on kyllä yleisiä.