Viiden vuoden työnhaun tulos: pääsin työhaastatteluun, mutta jäin toiseksi. Onko elämä nyt tässä? Ei enää mahdollisuutta uusiin töihin?

Olen 41v ja teen suorittavaa työtä ylikoulutettuna. Olen kahden korkeakoulututkinnon suorittanut maisteri, jonka oman alan huono työllisyys paljastui vasta opintojen päätyttyä ja korona vei loputkin työt.

Olen hakenut viimeiset viisi vuotta töitä, jotta pääsisin hyödyntämään koulutustani ja vähän haastavampiin töihin. En haaveile mistään ihmeellisestä. En suuresta palkasta, en esimiestehtävistä. Olisi kiva, että työ olisi jollain tavalla haastavaa tai mielekästä. Tällä hetkellä tylsistyn kuoliaaksi töissä ja se uuvuttaa niin, etten jaksa vapaa-ajalle tehdä mitään.

Pääsin työhaastatteluun, mutta jäin toiseksi. Edellisen (ja viiden vuoden aikana toisen) kerran pääsin haastatteluun vuosi sitten. En tullut siihenkään valituksi.

Annanko olla? Tätäkö se työelämä sitten on seuraavat 25v, kun ei pääse omalle alalle töihin millään? Ei ole varaa enää uudelleenkouluttautua tai pyrkiä palkattomien harjoittelujen kautta mihinkään.