Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään muita jotka ei "pääse" kotoaan minnekään? Että kokee lähtemisen minne tahansa, miltei ylivoimaiseksi
27.04.2023 |
Olen eläkkeellä ja olisi vapaus mennä. En vaan kykene. Jos hiukankaan joutuu tilanteen eteen, että olisi joku matka tiedossa niin menee kaikki mehut jo pelkästä ajatuksesta. Myös stressiä pukkaa ja elämän ilo katoaa.
Tällä hetkellä käyn n. kerran viikossa kaupassa. Olen huomannut että siinäkin on piirteitä että on vaikea lähteä ja suunnitella että kaikki mukana, puhelin, ostoskassi, rahaa ja mitä muuta.
Tässä on vielä sekin ettäkoen vihan tunteita kun ympäristö ei tajua, että kuinka vaikeaa lähtemisenii voi olla. He luulee että kyse on munun halusta, mutta kun ei ole.
Kommentit (51)
Omakotitalossa on mahdollisuutta harrastaa niin etten koe tarvetta lähteä muualle. Kerrostalossa se olisi eri asia ja tarvitsisi kodin ulkopuolisia harrastuksia.
Siis riippuu asumismuodosta ihan selvästi tyytyväisyyden taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuolla ulkona ole mitään muuta kuin vihamielinen, kylmä kova maailma, ei sinne mielellään halua mennä.
Voiko johtua teillä välimatkoista. Pitkä matka muualle ja takaisin.
Törkeä ap. Jotkut eivät pysty kävelemään tms, ja ovat kotiensa vankeina.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa on mahdollisuutta harrastaa niin etten koe tarvetta lähteä muualle. Kerrostalossa se olisi eri asia ja tarvitsisi kodin ulkopuolisia harrastuksia.
Siis riippuu asumismuodosta ihan selvästi tyytyväisyyden taso.
No okt en ikinä muuttaisi, ja kuntosalille kävelen mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menevä ja tekevä kirjoitti:
Korona osoitti, että sinulla on paljon hengenheimolaisia. Voi että olivatkaan onnellisia, kun oli tekosyy pysyä kotona ja sai vielä syyllistää toisin toimivia.
Korona oli tosiaankin hienoa aikaa, kun sai oikein luvan kanssa olla lähtemättä. Voi verrata hiukan siihen kun työviikko loppuu ja saa luvan levätä viikonlopun. Paitsi että ei ollut minulle mikään tekosyy pysyä kotona.
En ole myöskään syyllistänyt koskaan ketään menemisistään.
Hiukan kirjoituksesi vihjaa myös siihen suuntaan, ettet ymmärrä, että lähtemiseni vaikeus ei ole päätettävissäni.
ap
Mä ymmärrän
Matkoille mut saa, ja ole siinä hommassa ihan pro vaikka stressaankin. Kaikki muu on yhtä jumittamista.
Jos lähden vaikka lähikauppaan, niin kuinka niin arkisesta asiasta saa niin vaikean. Samat vaatteet, laukku, lompakko, avaimet on. Silti veivaan siinä eteisessä, että onko mulla nyt kaikki. Mikä kaikki?? En ole naparetkelle lähdössä.
Tai jos lähden kaupungille, niin taas tuijotan kengät jo jalassa peiliin, että ei näin. Kaulus hiertää. Onko hiukset liian löysästi kiinni, pitäisikö vaihtaa ponnari. Punoittaako mun silmä. Kengät pois, silmätippoja laittamaan. Ai mutta tän vois ottaa laukkuun. Ja jos kävelen paljon, niin ottaisinko laastaria mukaan. Nyt on jo hiki. Takki/pitkähihainen pois. Onko mulla jano?
Jotta pääsen ajoissa ovesta ulos vaikka metsälenkille (mikä on siis kivaa, lataavaa), minun pitää päättää joku kellonaika milloin lähden ovesta. Muuten pyörin siinä matolla hikoilemassa ja äkäilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kerätä sen verran sisua että saa varattua ajan lääkärille ja käytyä siellä. Sinulla on todennäköisesti jokin sairaus tai puutos (rauta,B12 vitam tms) joka aiheuttaa saamattomuutta ja väsymystä.
Voi miten suloisen naisena voi jotkut ihmiset olla! Meitä on monia elämässä kamalia asioita kokeneita, taistelumme taistelleita ja voimansa menettäneitä. Kotiin sulkeutuu kyllä monistakin syistä, mutta että ihan B- vitamiinia naamaan ja menoksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kerätä sen verran sisua että saa varattua ajan lääkärille ja käytyä siellä. Sinulla on todennäköisesti jokin sairaus tai puutos (rauta,B12 vitam tms) joka aiheuttaa saamattomuutta ja väsymystä.
Voi miten suloisen naisena voi jotkut ihmiset olla! Meitä on monia elämässä kamalia asioita kokeneita, taistelumme taistelleita ja voimansa menettäneitä. Kotiin sulkeutuu kyllä monistakin syistä, mutta että ihan B- vitamiinia naamaan ja menoksi....
Naisena = naiiveja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko päihdekodista tai väkivaltaisesta? Sellainen lapsuusmuisto voi tehdä vaikeaksi jättää koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä.
Mitä epäilet?
Millä pätevyydellä?
ap
Sivusta: aphan kertoi kaikille ongelmistaan. Nytkö pitäisi sanoa, että niitä ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen supervarautuja. Minulla on lyhyilläkin kaupunkireissuilla usein mukana laastaria, lääkkeitä, vettä, kolikoita, sateenvarjo, lämmin huivi, pieni pussi pähkinöitä jne. En tiedä mistä tämä tulee. Mutta olen onneksi kehittynyt nopeaksi ja tehokkaaksi pakkaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oleminen on ihanaa!
Jätän hyvällä omallatunnolla kaikki kissanristiäiset ja muut menot menemättä, enkä selittele kenellekkään. Ihan sama mitä muut ajattelevat.
N60
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kerätä sen verran sisua että saa varattua ajan lääkärille ja käytyä siellä. Sinulla on todennäköisesti jokin sairaus tai puutos (rauta,B12 vitam tms) joka aiheuttaa saamattomuutta ja väsymystä.
Ei se tuollaisesta johfu vaan psykologisesta ilmiöstä nimeltä rumination englanniksi. Se on todella yleistä, mitä ap kuvaa. Yritän itse pakottautua edes johonkin liikuntaharrastukseen ihmisten ilmoille, myös se auttaa, kun muutin keskustaan ja on mstsla kynnys lähteä itsekseen ulos kävelylle. Siellä näkee ihmisiä ja sivot saavat sellaisia virikkeitä. Eristäydyin pahemmin rauhallisessa kaupunginosassa.
Sä oot vaan erakko joka viihtyy itsekseen.
Onko sulla mielenkiinto hävinnyt muihin ihmisiin?
No mulla on sosiaalista fobiaa ja erakkomainen luonne, joten aika paljon olen yksin kotona. Roskatkin vien yöllä roskienkeräyspaikalle, etten näkisi ketään naapuria.
Anna itsellesi jokin palkinto kun menet jonnekin, missä on muita ihmisiä.
Erakoituminen kun ei tee hyvää mielenterveydelle.
Niin ne monet ex-seikkailijat sanoo viihtyvänsä kotona, kun joku ulkona liikkumista vaikeuttava asia ilmaantuu elämään. Mutta sitten jos tämä vaiva sattuukin katoamaan, niin taashan sitä mennään. Yhdestäkin tällaisesta kotona viihtyjästä ajoittain huokuu sellainen "pakko päästä tuulettumaan", joka itseltäni tuntuu puuttuvan täysin. Enpä oikein koskaan ole mikään menijä ollutkaan.