Olenko jotenkin heikko yksilö kun väsyn perusarjesta?
Tässä perusarkipäivä:
6.30 ylös ja koira lenkille, lapset kuntoon ja koulutielle, itse töihin
8-15 töissä, päiväkotityö jonka koen enemmän tai vähemmän raskaaksi joka ikinen työpäivä (sekä henkisesti että fyysisesti koen olon raskaaksi työpäivän jälkeen)
Klo 15 kotiin, sitten koiran lenkitystä, ruuanlaittoa, välillä kaupassakäynti, siivousta, lasten harrastuksiin kuskaamista ym normiarkea
Klo 21.30 nukahtaa vanhin lapsi ja itse nukahdan hyvin pian sen jälkeen.
Lapset on isällään joka toinen viikko ja silloin opiskelen, mutta en oikeastaan palaudu edes niillä viikoilla vaan olen aina väsynyt.
Olen perusterve ja normipainoinen. Ferritiini on 30, mitattiin alkuvuodesta, ei kuulemma vaadi hoitoa kun epäilin raudanpuutetta.
Kommentit (63)
Et todellakaan ole mikään heikko yksilö, vaan todella vahva ja sinnikäs!
Ymmärrän, että väsyt. Itsekin väsyisin. Minulla ei enää ole edes lasten kuskaamista, koska ovat jo isompia, mutta silti väsyn jo töiden takia. Sopiva elämä itselleni olisi työtön, joka saa silti riittävästi rahaa, harrastuksia omaan tahtiin ja nautiskelua kotona. Tuollaista haluaisin, enkä usko, että aikani tulisi pitkäksi. En pidä työpaineista, enkä kiireestä ollenkaan. Haluaisin leppoisaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että väsyt. Itsekin väsyisin. Minulla ei enää ole edes lasten kuskaamista, koska ovat jo isompia, mutta silti väsyn jo töiden takia. Sopiva elämä itselleni olisi työtön, joka saa silti riittävästi rahaa, harrastuksia omaan tahtiin ja nautiskelua kotona. Tuollaista haluaisin, enkä usko, että aikani tulisi pitkäksi. En pidä työpaineista, enkä kiireestä ollenkaan. Haluaisin leppoisaa elämää.
Mikä estää sinua irtisanoutumasta ja sovittamasta menosi niin, että pärjäät työttömyyskorvauksilla? Niin me muutkin työttömät teemme.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että väsyt. Itsekin väsyisin. Minulla ei enää ole edes lasten kuskaamista, koska ovat jo isompia, mutta silti väsyn jo töiden takia. Sopiva elämä itselleni olisi työtön, joka saa silti riittävästi rahaa, harrastuksia omaan tahtiin ja nautiskelua kotona. Tuollaista haluaisin, enkä usko, että aikani tulisi pitkäksi. En pidä työpaineista, enkä kiireestä ollenkaan. Haluaisin leppoisaa elämää.
Rouva on hyvä ja jättää huomenna irtisanomisilmoituksen. Siitä se työttömän ihana arki sitten irtisanomisajan jälkeen alkaa.
Mua väsytti just tuo perusarki rutiineineen ja umpitylsä työ ja karmea ilmapiiri töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että väsyt. Itsekin väsyisin. Minulla ei enää ole edes lasten kuskaamista, koska ovat jo isompia, mutta silti väsyn jo töiden takia. Sopiva elämä itselleni olisi työtön, joka saa silti riittävästi rahaa, harrastuksia omaan tahtiin ja nautiskelua kotona. Tuollaista haluaisin, enkä usko, että aikani tulisi pitkäksi. En pidä työpaineista, enkä kiireestä ollenkaan. Haluaisin leppoisaa elämää.
Mikä estää sinua irtisanoutumasta ja sovittamasta menosi niin, että pärjäät työttömyyskorvauksilla? Niin me muutkin työttömät teemme.
Moraali, sekä pelkuruus. Eli tavallaan en haluaisi olla työtön, jos kerran kykenen työhön. Ainakin leppoisampaan työhön. Ja toisaalta minulla on hyvä palkka, joten pelkään down-shiftata, jos silloinkin tunnen itseni yhtä väsyneeksi, mutta huonommalla palkalla.
Kuulostaa aivan normaalilta tuohon työmäärään nähden. Ja vielä opiskelutkin päälle!
Vierailija kirjoitti:
Mua väsytti just tuo perusarki rutiineineen ja umpitylsä työ ja karmea ilmapiiri töissä.
Irtisanoudu. Se auttaa.
Koira ja lapsia! Ei ihme että päiväsi ovat täynnä ja väsyttää. Minua väsyttää ilman koiraa ja lapsiakin. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit loman, sellaisen vähän pidemmän. Eikä ferritiini 30 ole mikään kehuttava, joskin ei nyt ihan pohjamutia. Mene uudelleen sinne lääkäriin valittamaan, jos tuo tilanne vielä jatkuu. Nukutko hyvin vai heräätkö usein tai onko uni muuten katkonaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että väsyt. Itsekin väsyisin. Minulla ei enää ole edes lasten kuskaamista, koska ovat jo isompia, mutta silti väsyn jo töiden takia. Sopiva elämä itselleni olisi työtön, joka saa silti riittävästi rahaa, harrastuksia omaan tahtiin ja nautiskelua kotona. Tuollaista haluaisin, enkä usko, että aikani tulisi pitkäksi. En pidä työpaineista, enkä kiireestä ollenkaan. Haluaisin leppoisaa elämää.
Mikä estää sinua irtisanoutumasta ja sovittamasta menosi niin, että pärjäät työttömyyskorvauksilla? Niin me muutkin työttömät teemme.
Moraali, sekä pelkuruus. Eli tavallaan en haluaisi olla työtön, jos kerran kykenen työhön. Ainakin leppoisampaan työhön. Ja toisaalta minulla on hyvä palkka, joten pelkään down-shiftata, jos silloinkin tunnen itseni yhtä väsyneeksi, mutta huonommalla palkalla.
Eli jauhat paskaa asioista, joista et ymmärrä mitään. Kuten siitä, millaista on todella olla työtön. Helppo se on työpaikasta huudella, että nauttisi työttömyydestä.
Pystytkö laittaa opinnot hetkeksi tauolle? Tai tekemään lyhennettyä työaikaa? Kuulostaa myös siltä, että tarviit jotain mukavaa tekemistä vastapainoksi.
En kyllä ymmärrä miten kukaan jaksaa nykymaailmaa. Itse jaksan juuri ja juuri osa-aikatyöt ja lapsettoman arjen kissojen ja puolison kanssa. Paljon jää tekemättä sellaista mitä haluaisin.
Tuossa on hirveästi tehtävää jokaiselle arkipäivälle.
Toisaalta on totta, että jotkut ovat lähes aina energisiä, vaikka elävät samanlaista kiireistä arkea kuin ap. Ehkä he ihan solutasolla palautuvat tehokkaammin esim. yöunien aikana?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Älä missään nimessä irtisanoudu! Silloin vasta väsyttääkin + että e ole rahaa mihinkään. Sanoit että opiskelet, niin voisitko jäädä opintovapaalle?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten kukaan jaksaa nykymaailmaa. Itse jaksan juuri ja juuri osa-aikatyöt ja lapsettoman arjen kissojen ja puolison kanssa. Paljon jää tekemättä sellaista mitä haluaisin.
Syömällä terveellisesti, liikkumalla riittävästi ja nukkumalla hyvin jaksaa oikein hienosti. Positiivinen ja tavoitteellinen ajattelu myös auttaa. Sekä se, että osaa rytmittää arkensa oikein.
Miksi pitää pentujen lisäksi hommata vielä elikkokin, jos ei jaksa edes normaalia arkea?
Eihän ne opinnotkaan ikuisesti kestä. Jossain vaiheessa siis helpottaa lapsettomilla viikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen perusarki on nykymaailmassa kaukana siitä millainen perusarki ihmisillä on aiemmat pari miljoonaa vuotta kerenny olla. Pidän aivan ymmärrettävänä, että löytyy tiheäänkin ihmisiä, joita tällainen uuvuttaa.
Ihmisen perusarki on erittäin monelta osin sellaista kuin itse sen valitsee olevan. Toki nyt mammutteja ei voi lähteä metsästämään niin kuin kivikaudella, mutta muuten on ihan itsestä kiinni paahtaako sydänkohtauksen partaalla vai ottaako iisimmin.
Tavallaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että nykyihmisellä on tietynlainen muotti, johon jokaisen annetaan sovittaa oman elämänsä, niinkö tyyliin kaupasta elintarvikkeet rahaa vastaan ja yhteisiä sääntöjä/lakeja/normeja joita noudatetaan. Ymmärrän sen, että nuokin on valintoja, mutta kyllä on puitteet sellaiset, jotka ikään kuin ohjaa ihmisten elämää tuohon suuntaan
Kyllä 30 ferritiini on oikeasti matala, jos lukee muuta kuin suomenkielistä tutkimusaineistoa. Toinen mahdollinen yleinen syy on uniapnea, jos nukkuu noin paljon, mutta on silti väsynyt koko ajan.
Ihmisen perusarki on erittäin monelta osin sellaista kuin itse sen valitsee olevan. Toki nyt mammutteja ei voi lähteä metsästämään niin kuin kivikaudella, mutta muuten on ihan itsestä kiinni paahtaako sydänkohtauksen partaalla vai ottaako iisimmin.