Aikuisten lasten vanhemmat: Onko kellään lapsi katkaissut välejä?

Onko ketään?

Useinhan täällä "lapset" kertovat näistä tapauksista.

En osaa edes kuvitella sellaista! Olisi ihan hirveä tilanne. 

4:n äiti

Hyvät välit on lasten kanssa.

On katkaissut. Enkä saa tavata lapsenlapsiani. Tämä aikuinen lapsi haluaa määrätä miten elän kotona, silloin kun olen yksin, enkä minä siihen suostu niin en sitten saa tavata lapsenlapsia enkä enää saa heidän kuulumisiaan. 

Tiedän lapsen joka riitelee vanhempiensa kanssa ja kun vanhemmat sanoivat jäädyttävän tältä perinnön, kiristää lapsi oman lapsensa tapaamisella isovanhempia. Vallan käyttöä kiristämällä.

Joo. Lapsi on ehkä masentunut ja on keksinyt, että syynä on lapsuuden traumat, joita hän ei vaan muista. Joku keittiöpsykologi on hänelle näin uskotellut. Haluaa nyt sitten ottaa etäisyyttä meihin vanhempiin. Kotona käydessä häntä ärsyttää se, jos satun tekemään jonkin kotityön esim. pyykkien ripustamisen. Tuo ärsytys on kuulemma traumaperäinen reaktio. Huolestuttaa vanhempana tämän aikuisen lapsen tila, mutta ei halua ottaa vanhemmilta eikä vanhempien ehdottamilta tahoilta apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän lapsen joka riitelee vanhempiensa kanssa ja kun vanhemmat sanoivat jäädyttävän tältä perinnön, kiristää lapsi oman lapsensa tapaamisella isovanhempia. Vallan käyttöä kiristämällä.

Aikamoisia kiristäjiä nuo vanhemmat tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Lapsi on ehkä masentunut ja on keksinyt, että syynä on lapsuuden traumat, joita hän ei vaan muista. Joku keittiöpsykologi on hänelle näin uskotellut. Haluaa nyt sitten ottaa etäisyyttä meihin vanhempiin. Kotona käydessä häntä ärsyttää se, jos satun tekemään jonkin kotityön esim. pyykkien ripustamisen. Tuo ärsytys on kuulemma traumaperäinen reaktio. Huolestuttaa vanhempana tämän aikuisen lapsen tila, mutta ei halua ottaa vanhemmilta eikä vanhempien ehdottamilta tahoilta apua vastaan.

Jostain syystä se lapsi on kuitenkin masentunut, eikä kestä teitä, oli "keittiöpsykologi" tai oikea psykologi mitä mieltä tahansa. Onko rakentavaa tai lasta kunnioittavaa vähätellä hänen kokemustaan?

Vierailija kirjoitti:

On katkaissut. Enkä saa tavata lapsenlapsiani. Tämä aikuinen lapsi haluaa määrätä miten elän kotona, silloin kun olen yksin, enkä minä siihen suostu niin en sitten saa tavata lapsenlapsia enkä enää saa heidän kuulumisiaan. 

Päihdeongelma siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On katkaissut. Enkä saa tavata lapsenlapsiani. Tämä aikuinen lapsi haluaa määrätä miten elän kotona, silloin kun olen yksin, enkä minä siihen suostu niin en sitten saa tavata lapsenlapsia enkä enää saa heidän kuulumisiaan. 

Päihdeongelma siis.

Arvasin, ettei kukaan "lapsi" pysty käsittelemään aihetta syyllistämättä, siksi laitoin jo otsikkoon että aikuisten lasten vanhemmat. Pysykää asiassa, älkääkä kommentoiko ja haukkuko vastauksia, jollei ole jotain rakentavaa sanottavaa. Kiitos. ap.

ps: joku voisi tehdä oman ketjun näille herkille lumihiutaleille

Ap, ottamatta kantaa suoraan varsinaiseen aiheeseen, kehottaisin sinua kiinnittämään huomiota siihen, että olet ehkä sokea omalle tavallisia kommunikoida. Jo tässä hyvin lyhyessä ketjussa olet vastannut väheksyvästi jo kahdelle kirjoittajalle. Jos haluat ylläpitää hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, sinun kannattaisi ehkä korjata kommunikointitapojasi.

Sietää miettiä, missä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On katkaissut. Enkä saa tavata lapsenlapsiani. Tämä aikuinen lapsi haluaa määrätä miten elän kotona, silloin kun olen yksin, enkä minä siihen suostu niin en sitten saa tavata lapsenlapsia enkä enää saa heidän kuulumisiaan. 

Päihdeongelma siis.

Arvasin, ettei kukaan "lapsi" pysty käsittelemään aihetta syyllistämättä, siksi laitoin jo otsikkoon että aikuisten lasten vanhemmat. Pysykää asiassa, älkääkä kommentoiko ja haukkuko vastauksia, jollei ole jotain rakentavaa sanottavaa. Kiitos. ap.

ps: joku voisi tehdä oman ketjun näille herkille lumihiutaleille

Alkoholisti ei pysty käsittelemään ongelmaansa kuin kieltämällä sen ja/tai syyttämällä läheisiään. Rakentavaa? 🙄

-ohis

Kiinnostaisi tosiaan kuulla vanhempien näkemyksiä heidän omasta näkökulmastaan. Mutta ei sellaisia, joissa arvaillaan mitäköhän se lapsi mahtaa ajatella ja minkä diagnoosin vanhempi hänelle antaisi, jos voisi.

Pelkkä vanhempien näkökulma. Onnistuisiko?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ottamatta kantaa suoraan varsinaiseen aiheeseen, kehottaisin sinua kiinnittämään huomiota siihen, että olet ehkä sokea omalle tavallisia kommunikoida. Jo tässä hyvin lyhyessä ketjussa olet vastannut väheksyvästi jo kahdelle kirjoittajalle. Jos haluat ylläpitää hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, sinun kannattaisi ehkä korjata kommunikointitapojasi.

Jos mä kysyn yhtä asiaa ja vastapuoli vastaa puutaheinää, niin toki huomautan siitä, koska toisen kommunikointi on ala-arvoista minuun nähden. Meissä jokaisessa on parantamisen varaa ja se jossa ei ole voi heittää sen kuuluisan ensimmäisen kiven. ap.

ps: olen vastannut vain yhteen kommenttiin, tämä on siis toinen, vai veditkö herneen nenään siitä ettet olekkaan uniikki lumihiutale?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Lapsi on ehkä masentunut ja on keksinyt, että syynä on lapsuuden traumat, joita hän ei vaan muista. Joku keittiöpsykologi on hänelle näin uskotellut. Haluaa nyt sitten ottaa etäisyyttä meihin vanhempiin. Kotona käydessä häntä ärsyttää se, jos satun tekemään jonkin kotityön esim. pyykkien ripustamisen. Tuo ärsytys on kuulemma traumaperäinen reaktio. Huolestuttaa vanhempana tämän aikuisen lapsen tila, mutta ei halua ottaa vanhemmilta eikä vanhempien ehdottamilta tahoilta apua vastaan.

Vakavia mielisairauden merkkejä nuo, valitettavasti. Kokemuksella puhun.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tosiaan kuulla vanhempien näkemyksiä heidän omasta näkökulmastaan. Mutta ei sellaisia, joissa arvaillaan mitäköhän se lapsi mahtaa ajatella ja minkä diagnoosin vanhempi hänelle antaisi, jos voisi.

Pelkkä vanhempien näkökulma. Onnistuisiko?

Aloituksessa kysyit, että mistä johtuu, tapahtuiko jotain? Ja nyt sitten ei saakaan arvailla mistä se johtuu, mitä lapsi ajattelee. 

Mitä haet aloituksellasi, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tosiaan kuulla vanhempien näkemyksiä heidän omasta näkökulmastaan. Mutta ei sellaisia, joissa arvaillaan mitäköhän se lapsi mahtaa ajatella ja minkä diagnoosin vanhempi hänelle antaisi, jos voisi.

Pelkkä vanhempien näkökulma. Onnistuisiko?

Aloituksessa kysyit, että mistä johtuu, tapahtuiko jotain? Ja nyt sitten ei saakaan arvailla mistä se johtuu, mitä lapsi ajattelee. 

Mitä haet aloituksellasi, ap?

Nuo edelliset kommentit ei ollut mun. Mua kiinnostaa syyt vanhemman näkökulmasta, koska liian usein tämä suhteitaan katkonut pääsee enemmän ääneen ja toitottaa sitä koko maailmalle. Miltä tuntuu ihmisestä jonka oma lapsi hylkää? Ja mitkä oli syyt jotka siihen johti? Oliko yksi iso riita vai useamman vuoden periodilla tapahtunut? Mulla on lähipiirissä tällainen välit katkaissut ja hänen mielipiteensä tiedän. ap.

ps: Ja diagnoositkin kiinnostaa, jos ne on ihka oikeita lääkärin toteamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tosiaan kuulla vanhempien näkemyksiä heidän omasta näkökulmastaan. Mutta ei sellaisia, joissa arvaillaan mitäköhän se lapsi mahtaa ajatella ja minkä diagnoosin vanhempi hänelle antaisi, jos voisi.

Pelkkä vanhempien näkökulma. Onnistuisiko?

Aloituksessa kysyit, että mistä johtuu, tapahtuiko jotain? Ja nyt sitten ei saakaan arvailla mistä se johtuu, mitä lapsi ajattelee. 

Mitä haet aloituksellasi, ap?

Nuo edelliset kommentit ei ollut mun. Mua kiinnostaa syyt vanhemman näkökulmasta, koska liian usein tämä suhteitaan katkonut pääsee enemmän ääneen ja toitottaa sitä koko maailmalle. Miltä tuntuu ihmisestä jonka oma lapsi hylkää? Ja mitkä oli syyt jotka siihen johti? Oliko yksi iso riita vai useamman vuoden periodilla tapahtunut? Mulla on lähipiirissä tällainen välit katkaissut ja hänen mielipiteensä tiedän. ap.

ps: Ja diagnoositkin kiinnostaa, jos ne on ihka oikeita lääkärin toteamia.

Äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Oli hankala ja narsistisen jo paljon ennen diagnoosia. Hänen lapsenaan on kuin sylkykuppi, joka saa niskaansa kaikki äidin turhaumat ja katkeroitumiset. Äiti on omasta mielestään ihana ja lapset kamalia... totuus on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tosiaan kuulla vanhempien näkemyksiä heidän omasta näkökulmastaan. Mutta ei sellaisia, joissa arvaillaan mitäköhän se lapsi mahtaa ajatella ja minkä diagnoosin vanhempi hänelle antaisi, jos voisi.

Pelkkä vanhempien näkökulma. Onnistuisiko?

Aloituksessa kysyit, että mistä johtuu, tapahtuiko jotain? Ja nyt sitten ei saakaan arvailla mistä se johtuu, mitä lapsi ajattelee. 

Mitä haet aloituksellasi, ap?

Nuo edelliset kommentit ei ollut mun. Mua kiinnostaa syyt vanhemman näkökulmasta, koska liian usein tämä suhteitaan katkonut pääsee enemmän ääneen ja toitottaa sitä koko maailmalle. Miltä tuntuu ihmisestä jonka oma lapsi hylkää? Ja mitkä oli syyt jotka siihen johti? Oliko yksi iso riita vai useamman vuoden periodilla tapahtunut? Mulla on lähipiirissä tällainen välit katkaissut ja hänen mielipiteensä tiedän. ap.

ps: Ja diagnoositkin kiinnostaa, jos ne on ihka oikeita lääkärin toteamia.

Äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Oli hankala ja narsistisen jo paljon ennen diagnoosia. Hänen lapsenaan on kuin sylkykuppi, joka saa niskaansa kaikki äidin turhaumat ja katkeroitumiset. Äiti on omasta mielestään ihana ja lapset kamalia... totuus on jotain muuta.

Niin, totuus on jotain noiden väliltä. Nämä lasten tarinat on tuttuja, mutta ei vastaa kysymyksiin. ap.