Kunnollinen ihminen ei saa kiitosta
Olen elänyt elämäni hyvin pitkälti ns. kiltisti, kunnollisesti ja odotetusti. Olen opiskellut, työskennellyt teinistä saakka, mennyt heterosti naimisiin, lisääntynyt. Velkaa ei ole lainkaan, en ole koskaan tehnyt pummilla matkustamista pahempia rikoksia, ei peliongelmia, ei päihdeongelmia tms. Näytän ok:lta ja käyttäydyn sosiaalisesti odotetusti.
Kuuntelin taas, kuinka luottotietonsa menettänyt vuosikymmeniä peliriippuvuudesta kärsinyt ihminen kertoi omasta nousustaan ryysyistä rikkauteen, ja kylläpä ärsytti. 50 kg laihduttaneet saavat telkkaria myöten kehuja ja palkintoja saavutuksistaan. Narkkarit saa automaattisesti työpaikan Kokemusasiantuntijana (korvaushoitohan ei ole narkkaamista).
Haluan korostaa, että minulla ei ole ollut helppoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe, köyhyyttä ja jopa kuolemaa. Minulla on ollut hirvittävän vaikeita aikoja, ja mielenterveys ei varmaan koskaan tule olemaan täysin kohdillaan. Minulla olisi siis kaikki edellytykset olla moniongelmainen. On hienoa, että sairaalloisen lihava laihduttaa tai addiktion kanssa kamppaileva paranee, ei se ole minulta pois. Mutta yhteiskunnan asenteissa on kyllä jotain keturallaan.
Mitä sitten haluan? Sitä, että meitä perusihmisiä arvostettaisiin. Että ei tarvitse kyntää pohjamutia ja nousta sieltä ollakseen hieno ja vahva ihminen. Eikö ole hienompaa, ettei koskaan ole menettänyt kontrollia? Alkaa näin aikuisena todella paljon k ** pi mään, että olen vain se harmaa ja tylsä suorittaja, kun muut vetää tuolla Piritoreilla vauhdeissa, ja saavat kehuja pelkästään siitä, että tulevat tapaamaan lapsiaan kerrankin selvinpäin. Ja nämä ihmiset siis kehtaavat kertoa MINULLE, kuinka kovan koulun ovat käyneet ja kuinka ymmärtävät elämää Oikeasti ja Paremmin kuin me tavan tallaajat. Pää kiinni!
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Ap kanssa täsmälleen samoilla linjoilla! Elämänsä kunnolla elävä ihminen käy läpi huomattavasti kovemman koulun kuin yksikään "et sä oo kokenu oikeeta elämää" kallu edes harhaisessa mielikuvituksessaan kykenee.
Se on kuulkaa monissa seurakunnissa sama. Kun olet rypenyt ja elänyt oikein synnillistä elämää ja ah, kun siitä Jeesus viimein nosti niin sellaisen ihmisen tarina saa kiitosta ja sitä halutaan kuulla. Se tavallinen kiltti pieni ihminen joka on käynyt lapsesta asti pyhäkoulussa, ei huomata. Se on vain sellainen rivityyppi joka hukkuu massaan.
Älkää sitten ihmetelkö kun entisellä seurakuntanuorella palaa hihat ja menee hermot ja muuttuu itsekkääksi. Siinä riitää perinnöksi Jumalan valtakunnan pölyinen kynnysmatto, kun ei kirkasta kruunua enää jaksa tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
Nyt paistaa kirjoituksesta pieni katkeruus. Ja liioittelu. Esim. narkkarit ei todellakaan saa automaattisesti mitään kokemusasiantuntijan työtä. Eikä kaikista pohjamudissa pyörineistä ihmisistä tehdä juttuja eikä niitä kiitellä, ei todellakaan. Minä luen paljon tarinoita näistä entisistä päihde- ja peliriippuvaisista jotka ovat selvinneet, mutta yhtä paljon luen "tavallisista" ihmisistä joilla on on ollut muita ongelmia. Yhtäpaljon saavat arvostusta.
Sitäpaitsi tunnut kaipaavan että joku huomioisi sinut ja kiittelisi sinua juuri sinun selviytymisestäsi. Oletko kertonut siitä kenellekään ja keneltä sitä kiitosta odotat? Valtaosahan meistä ihmisistä on tavan tallaajia eikä meitä erityisesti huomioida. Minullakin on ollu vaikeita ja kamakia asioita omassa elämässä, en minä ole koskaan olettanut että joku tulee minua kiittelemään kun olen silti ollut "kunnollinen". Kuka siitä tietää jos en jollekin kerro? Riittää kun läheiseni arvostavat minua ja ennenkaikkea arvostan itse itseäni sekä muita ihmisiä.
Selventäisitkö vähän vielä miten sinä sitä kiitosta odotat ja miten haluaisit sitä?
Kyllä saa hyvä ihminen odottaa kiitosta sehän on jumankavita täysin normaalia että kiitetään hyvästä!
Ei ole katkeruutta sanoa asioista, katkeruutta on tämä teidän paz kanjauhanta ja nillitys sekä kiusaaminen täällä. Puratte heti pahaa oloanne kun tämäkin nappi painoi vyön alle.
Siitäs sait va jak ki sinäkin. Itke mitä itket. Ei kiinnosta vaikka olen hyvä ihminen. Näin se menee ja noin.
Minulle jäi epäselväksi keneltä sitä kiitosta odotetaan? Jos lehti haluaa tehdä laihdutusjutun tai jutun mt- tai päihdeongelmista selviytymisestä, olisi outoa valita siihen ihminen joka ei ole kärsinyt koskaan mistään edellämainituista vain sen takia, että normaalisti elävää ihmistä pitäisi kiitellä jostain.
En nyt ihan ymmärrä, mitä ap ajattelee tarvitsevansa. Jos hän kertoisi taustastaan, varmasti hänen pärjäävyytensä herättäisi monessa ihailua. Vielä enemmän ehkä, jos tajuttaisiin miten kiitoksenkipeä hän on, ja silti sitkeästi puurtaa ilman sitä, katkerana päivästä toiseen.
Mutta kiitoksenkipeyttä yleensä pidetään vastenmielisenä ominaisuutena aikuisessa. Tunareita ja huligaaneja kiitellään, koska heitä ei pidetä täysin aikuisena. Ehkä siinä aikuisuuden käsitteessä on tietty moralistinen sävy, joka saa aloittajan kaltaisen ihmisen kokemaan, että häntä rankaistaan joka hetki. Varmasti tätä voimistaa, jos lapsena on joutunut olemaan kateellinen sisarukselle.
Ja sitten toisaalta, aapee näkee ympärillään niitä, joilla menee ihan ok, mutta jotka eivät tajua häntä kiitellä jostain mystisestä syystä. No, osa näistä taviksista ei hahmota muiden vaikeuksia, ja ehkä yllättävän iso osa jakaa hänen taustansa enemmän tai vähemmän. Mietin hänen listaansa, ja kyllä se minuunkin sopii pääosin. Kuolleita oli vain mummu, ja hänen olikin jo aika päästä pois. Mutta minulla on pari lisäkohtaa listassa, jotka häneltä puuttuu. Minulla on kuitenkin onni olla itseohjautuva, ja kiittely vaivaannuttaa. En oikein pidä siitä asenteesta, jonka vallassa joku minua erehtyisi kiittelemään.
Mutta lisäksi aapeellä on se ongelma, että hän elää oikeistolaisessa maailmassa, jossa kiitellään menestyneitä ja tuhlaajapoikia. Minun nuoruudessani nimenomaan aapeen kaltainen hiljainen puurtaja oli ihailun kohde, maailma oli niin paljon vasemmistolaisempi ja ihmiset ymmärsivät köyhyyttä eikä sitä hävetty. Ja miksi olisi hävetty, kun naapuri oli yhtä köyhä, eikä teeskennellyt someen. Kyllä aapeen kannattaa olla tässäkin maailman ajassa ylpeä raatamisestaan. Sitä sisäistä katkeruutta olisi hyvä hoitaa silti, tai se syö hänet.
Sitten tässä on tietysti se ongelma, että hän joutuu nykyisin raatamaan kovemmin samaan elintasoon kuin olisi joutunut toisella vuosikymmenellä. Mutta se taas on maailmanlaajuinen ongelma, joka tulee muuttumaan väkisin, vaikka muutos ei välttämättä hänen osaansa ehdi helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
"Ja nämä ihmiset siis kehtaavat kertoa MINULLE, kuinka kovan koulun ovat käyneet ja kuinka ymmärtävät elämää Oikeasti ja Paremmin kuin me tavan tallaajat. Pää kiinni!"
Miksi hengailet nistien kanssa? Älä hengaa, niin ei tarvitse kuunnella sitä sössötystä. Hyvää päivänjatkoa
En usko hetkeäkään että aloittaja on työelämässä, luuhaa joidenkin piritorin nistien kanssa että...
Et ole vielä kyynistynyt tarpeeksi jos vielä odotat saavasi jotain kummempaa arvostusta tai kiitosta suorittamisestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt paistaa kirjoituksesta pieni katkeruus. Ja liioittelu. Esim. narkkarit ei todellakaan saa automaattisesti mitään kokemusasiantuntijan työtä. Eikä kaikista pohjamudissa pyörineistä ihmisistä tehdä juttuja eikä niitä kiitellä, ei todellakaan. Minä luen paljon tarinoita näistä entisistä päihde- ja peliriippuvaisista jotka ovat selvinneet, mutta yhtä paljon luen "tavallisista" ihmisistä joilla on on ollut muita ongelmia. Yhtäpaljon saavat arvostusta.
Sitäpaitsi tunnut kaipaavan että joku huomioisi sinut ja kiittelisi sinua juuri sinun selviytymisestäsi. Oletko kertonut siitä kenellekään ja keneltä sitä kiitosta odotat? Valtaosahan meistä ihmisistä on tavan tallaajia eikä meitä erityisesti huomioida. Minullakin on ollu vaikeita ja kamakia asioita omassa elämässä, en minä ole koskaan olettanut että joku tulee minua kiittelemään kun olen silti ollut "kunnollinen". Kuka siitä tietää jos en jollekin kerro? Riittää kun läheiseni arvostavat minua ja ennenkaikkea arvostan itse itseäni sekä muita ihmisiä.
Selventäisitkö vähän vielä miten sinä sitä kiitosta odotat ja miten haluaisit sitä?
Kyllä saa hyvä ihminen odottaa kiitosta sehän on jumankavita täysin normaalia että kiitetään hyvästä!
Ei ole katkeruutta sanoa asioista, katkeruutta on tämä teidän paz kanjauhanta ja nillitys sekä kiusaaminen täällä. Puratte heti pahaa oloanne kun tämäkin nappi painoi vyön alle.
Siitäs sait va jak ki sinäkin. Itke mitä itket. Ei kiinnosta vaikka olen hyvä ihminen. Näin se menee ja noin.
Joo, kuullostat tosi hyvältä ja mukavalta ihmiseltä. Lue nyt helvetti tuo tekstisi ja mieti sen jälkeen uudestaan.
eri
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ap, mutta eikö se oikeastaan ole se paras kiitos, että sinulla on hyvä elämä? Sinun ei tarvitse kamppailla pelivelkojen tai päihdeongelmien kanssa, vaan voit keskittyä niihin asioihin, joita pidät tärkeinä.
Tuskin sinä edes haluaisit mihinkään lehtien palstoille tai TV-ohjelmiin kauhisteltavaksi, että ai kauhee kun tuo oli lihava/laiha/narkkari/täysin pohjalla? Koska kauhisteluahan se pohjimmiltaan on, eikä mitään ihailua.
Noita "selviytymistarinoitahan" aplodeerataan siksi, että ne olisivat esimerkkinä muille ongelmien kanssa kamppaileville. Ja kauhutarinoina muille.
Minulta kiitosta saa ihminen joka auttaa muita kun muilla menee huonommin kuin itsellään.
Muuta ei tarvita.
Voithan mennä johonkin lehteen avautumaan traumoistasi ja siitä kuinka olet pärjännyt niistä huolimatta. Niitä juttuja kyllä riittää jossain naistenlehdissä ("Mervi kasvoi päihdeperheessä hyväksikäytön keskellä ja tekee nyt töitä traumatisoituneiden lasten parissa")
"heterosti naimisiin"
Kiitos aamunauruista 😂
Muuten olen samaa mieltä ja samaistun. Itse olen osin kuin sinä ja saanut lähinnä vittuilua osakseni. Perheen päihdepaskojen "reippaita tekoja" kuten yhden työhakemuksen väsäämistä pitäisi ylistää ja järjestää juhlat sen kunniaksi.
Kyllähän se vähän kulmia nostattaa lukea miten jokaisenn kynnenkatkeamiseen saadaan kelaterapiaa ja satoja mahdollisuuksia apuun, kun itse on joutunut selviämään kaikesta yksin.
En ole vuosikausiin enää kertonut kenellekään elämästäni mitään ikäviä asioita, mutta kääntöpiuolena on se että en myöskään suostu kuuntelemaan kenenkään muun ongelmia, poislukien ne harvat ihmiset jotka ovat minua kohtaan olleet edes inhimillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän kulmia nostattaa lukea miten jokaisenn kynnenkatkeamiseen saadaan kelaterapiaa ja satoja mahdollisuuksia apuun, kun itse on joutunut selviämään kaikesta yksin.
En ole vuosikausiin enää kertonut kenellekään elämästäni mitään ikäviä asioita, mutta kääntöpiuolena on se että en myöskään suostu kuuntelemaan kenenkään muun ongelmia, poislukien ne harvat ihmiset jotka ovat minua kohtaan olleet edes inhimillisiä.
Kelaterapiaa kynnenkatkeamiseen? Satoja mahdollisuuksia apuun?? Juuri tuollaista tulee uhriutuneen ihmisen suusta. Minä ja minun tuskani, kellään muulla ei ole ollut näin vaikeaa, kyllä kaikki muut saavat apua ja sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän kulmia nostattaa lukea miten jokaisenn kynnenkatkeamiseen saadaan kelaterapiaa ja satoja mahdollisuuksia apuun, kun itse on joutunut selviämään kaikesta yksin.
En ole vuosikausiin enää kertonut kenellekään elämästäni mitään ikäviä asioita, mutta kääntöpiuolena on se että en myöskään suostu kuuntelemaan kenenkään muun ongelmia, poislukien ne harvat ihmiset jotka ovat minua kohtaan olleet edes inhimillisiä.
Kelaterapiaa kynnenkatkeamiseen? Satoja mahdollisuuksia apuun?? Juuri tuollaista tulee uhriutuneen ihmisen suusta. Minä ja minun tuskani, kellään muulla ei ole ollut näin vaikeaa, kyllä kaikki muut saavat apua ja sympatiaa.
Höpsistä pönttöön ;)
Se on ihan loogista, yrittää auttaa ja kannustaa niitä joilla menee kehnosti ja yrittää skarpata. Silloin kun itsellä meni huonosti, lähinnä otti pattiin kun sai tsemppauksia suurinpiirtein sisäsiisteydestä.
Tälleen kun menee paremmin, se palkinto tulee hyvänä elämänä, eikä muiden kehuina. Ite otan hyvän sikarin ja pari olutta, kun tunnen ansainneeni jotain. Tarjoon kaverillekin, vielä parempi.
Siksipä ei kannatakaan tuhlata elämäänsä toisten miellyttämiseen, vaan tehdä valintoja, joista itse tulee onnelliseksi.
Minua ei ole koskaan kiitetty tekemästäni vapaaehtoisesta työstä läheisten hyväksi.