Kunnollinen ihminen ei saa kiitosta
Olen elänyt elämäni hyvin pitkälti ns. kiltisti, kunnollisesti ja odotetusti. Olen opiskellut, työskennellyt teinistä saakka, mennyt heterosti naimisiin, lisääntynyt. Velkaa ei ole lainkaan, en ole koskaan tehnyt pummilla matkustamista pahempia rikoksia, ei peliongelmia, ei päihdeongelmia tms. Näytän ok:lta ja käyttäydyn sosiaalisesti odotetusti.
Kuuntelin taas, kuinka luottotietonsa menettänyt vuosikymmeniä peliriippuvuudesta kärsinyt ihminen kertoi omasta nousustaan ryysyistä rikkauteen, ja kylläpä ärsytti. 50 kg laihduttaneet saavat telkkaria myöten kehuja ja palkintoja saavutuksistaan. Narkkarit saa automaattisesti työpaikan Kokemusasiantuntijana (korvaushoitohan ei ole narkkaamista).
Haluan korostaa, että minulla ei ole ollut helppoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe, köyhyyttä ja jopa kuolemaa. Minulla on ollut hirvittävän vaikeita aikoja, ja mielenterveys ei varmaan koskaan tule olemaan täysin kohdillaan. Minulla olisi siis kaikki edellytykset olla moniongelmainen. On hienoa, että sairaalloisen lihava laihduttaa tai addiktion kanssa kamppaileva paranee, ei se ole minulta pois. Mutta yhteiskunnan asenteissa on kyllä jotain keturallaan.
Mitä sitten haluan? Sitä, että meitä perusihmisiä arvostettaisiin. Että ei tarvitse kyntää pohjamutia ja nousta sieltä ollakseen hieno ja vahva ihminen. Eikö ole hienompaa, ettei koskaan ole menettänyt kontrollia? Alkaa näin aikuisena todella paljon k ** pi mään, että olen vain se harmaa ja tylsä suorittaja, kun muut vetää tuolla Piritoreilla vauhdeissa, ja saavat kehuja pelkästään siitä, että tulevat tapaamaan lapsiaan kerrankin selvinpäin. Ja nämä ihmiset siis kehtaavat kertoa MINULLE, kuinka kovan koulun ovat käyneet ja kuinka ymmärtävät elämää Oikeasti ja Paremmin kuin me tavan tallaajat. Pää kiinni!
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Ai luoja miten katkeraa puhetta! Kauhea määrä padottua vihaa sisällä. Et ole selvästikään tyytyväinen elämääsi (tai osaa arvostaa siinä olevia hyviä asioita) mutta et osaa tehdä mitään toisinkaan. On siis syytettävä oman päänsä ongelmista jotain narkkareita.
Luetun ymmärtäminen 0/5
Ap kanssa täsmälleen samoilla linjoilla! Elämänsä kunnolla elävä ihminen käy läpi huomattavasti kovemman koulun kuin yksikään "et sä oo kokenu oikeeta elämää" kallu edes harhaisessa mielikuvituksessaan kykenee.
"Ja nämä ihmiset siis kehtaavat kertoa MINULLE, kuinka kovan koulun ovat käyneet ja kuinka ymmärtävät elämää Oikeasti ja Paremmin kuin me tavan tallaajat. Pää kiinni!"
Miksi hengailet nistien kanssa? Älä hengaa, niin ei tarvitse kuunnella sitä sössötystä. Hyvää päivänjatkoa
No mikä on ongelma. Mitä odotat? Katkeruus ei ole kaunista.
Kateellinen jopa joillekin moniongelmaisille kun yhyy minä en saa mitalia siitä että elän tavallista elämää 😂 Kasva aikuiseksi
Tavallisuus ja normien mukaan eläminen ei tuota klikkiotsikoita tai saa ihmisiä tavoittelemaan epänormaaliutta. Mikäli katsot emansipatorisesti yhteiskuntaa, tarkoitus ei ole tuottaa onnellisia ihmisiä, vaan sellaisia itsetunnoltaan heikkoja ihmisiä, jotka tavoittelevat jotain muuta kuin mitä heillä jo on. Tällöin korostuvat epänormaalius, rikkaus (joita on harvassa), menestyminen ym. Mikäli näin ei olisi, työttömät ja laiskat voisivat olla onnellisia. Kulutuskin sakkaisi.
Vaikka kunnollinen ihminen ei saa kiitosta, uskon että jokainen kissanomistaja voi todistaa, että kissat osaavat antaa rakkautta ja kiitosta omalla ainutlaatuisella tavallaan. Niiden hellä katse, pehmeä kehräys tai ihana rapsutushetki saavat aina mielen hyvälle ja muistuttavat siitä, miksi rakastamme niitä niin paljon.
Se on hyvä että elämmänkoululaiset saa itkee elämänsä vääryyttä, mutta normit ei ;)
Valitettavasti hukut massaan, olet vain pelkkä yksittäinen ratas koneistossa. Arvosi ehkä huomataan jossain työpaikalla tms. kun sinua ei enää ole. Sittenkin tulee yleensä seuraava tilalle.
Moni arvostaa ihan tavallisia, kunnollisia ihmisiä, mutta sitäkin tärkeämpää on arvostaa itse itseään - kun itse tuntee itsensä arvokkaaksi, ei muiden arvostuksella oikeataan ole suurtakaan merkitystä.
Olisiko sittenkin niin, että kovasta lapsuudestasi johtuen oma itsearvostuksesi on vähissä, mitä ehkä ylikompensoit kuvitellen, että vika on siinä, että muut eivät arvosta sinua? En väitä, että näin on, enhän tunne sinua, mutta ehkä kannattaa käyttää hetki sen miettimiseen, voisiko kyse olla kuitenkin tästä, ja jos on, niin käsitellä asiaa - harjoitella itsetuntemusta, opetella tunnistamaan tunteita jne, googlaamalla varmasti löytyy lisätietoa. Ehkä sitten pikkuhiljaa valkenee, että sinä oletkin hyvä ja arvostettu ihminen, et vain itsesi vaan myös muiden silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Moni arvostaa ihan tavallisia, kunnollisia ihmisiä, mutta sitäkin tärkeämpää on arvostaa itse itseään - kun itse tuntee itsensä arvokkaaksi, ei muiden arvostuksella oikeataan ole suurtakaan merkitystä.
Olisiko sittenkin niin, että kovasta lapsuudestasi johtuen oma itsearvostuksesi on vähissä, mitä ehkä ylikompensoit kuvitellen, että vika on siinä, että muut eivät arvosta sinua? En väitä, että näin on, enhän tunne sinua, mutta ehkä kannattaa käyttää hetki sen miettimiseen, voisiko kyse olla kuitenkin tästä, ja jos on, niin käsitellä asiaa - harjoitella itsetuntemusta, opetella tunnistamaan tunteita jne, googlaamalla varmasti löytyy lisätietoa. Ehkä sitten pikkuhiljaa valkenee, että sinä oletkin hyvä ja arvostettu ihminen, et vain itsesi vaan myös muiden silmissä.
Tämä.
Ei kissa kiitoksilla elä, vai miten lie se vanha sanonta meni.
Mä tein joitain aikoja sitten päätöksen, että kehun/ kiitän ainakin yhtä ihmistä joka päivä. Olkoon se sitten kaupan myyjä, busakuski, työkaveri tmv. Laitan hyvän kiertoon, yleensä se poikii vastavuoroista ystävällisyyttä. Mutta tota en ymmärrä, miksi ihan tavan tallaajaa tarttisi jotenkin erikseen nostaa jalustalle 🤷🏻
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kunnollinen ihminen ei saa kiitosta, uskon että jokainen kissanomistaja voi todistaa, että kissat osaavat antaa rakkautta ja kiitosta omalla ainutlaatuisella tavallaan. Niiden hellä katse, pehmeä kehräys tai ihana rapsutushetki saavat aina mielen hyvälle ja muistuttavat siitä, miksi rakastamme niitä niin paljon.
Kissanomistajat eivät ole kunnollisia ihmisiä ja kissatkin ovat tutkitusti psykopaatteja https://tieku.fi/elaimet/uusi-testi-paljastaa-kaikki-kissat-ovat-psykop…
Mitä tästä pitää silloin päätellä?
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että elämmänkoululaiset saa itkee elämänsä vääryyttä, mutta normit ei ;)
Kuka täällä kenenkään itkemistä estää 🙄?
Sori ap mutta sinä ulkoistat noin omat ongelmasi kun et osaa käsitellä niitä. Susta on hyvää vauhtia tulossa katkera ja hapan tantta. Kannattaa koittaa päästä terapiaan
Kiitos ja kunnia
Aina jäävät saamatta
Kuka sankariksi nostaa raskaan työnsä raatajan?
Kiitos ja kunnia
Aina jäävät saamatta
Kuka varjoista sut huomaa?
Missä sinua odottaa kiitos ja kunnia?
-Yö: Kiitos ja kunnia-
Vierailija kirjoitti:
Ei kissa kiitoksilla elä, vai miten lie se vanha sanonta meni.
Mä tein joitain aikoja sitten päätöksen, että kehun/ kiitän ainakin yhtä ihmistä joka päivä. Olkoon se sitten kaupan myyjä, busakuski, työkaveri tmv. Laitan hyvän kiertoon, yleensä se poikii vastavuoroista ystävällisyyttä. Mutta tota en ymmärrä, miksi ihan tavan tallaajaa tarttisi jotenkin erikseen nostaa jalustalle 🤷🏻
Miksi kuitenkin esim. parannuksen tehnyt rikollinen pitää nostaa jalustalle?
Oletko hoitoalalla? Se on monen katkeroittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kissa kiitoksilla elä, vai miten lie se vanha sanonta meni.
Mä tein joitain aikoja sitten päätöksen, että kehun/ kiitän ainakin yhtä ihmistä joka päivä. Olkoon se sitten kaupan myyjä, busakuski, työkaveri tmv. Laitan hyvän kiertoon, yleensä se poikii vastavuoroista ystävällisyyttä. Mutta tota en ymmärrä, miksi ihan tavan tallaajaa tarttisi jotenkin erikseen nostaa jalustalle 🤷🏻Miksi kuitenkin esim. parannuksen tehnyt rikollinen pitää nostaa jalustalle?
No jos vaikka just siksi, että on selättänyt vaikka vaikean huumeongelman 🙄. En nyt yleisestikään tajua, miksi joku ihminen ois parempi toista. Lajitovereita kaikki, halusimme tai emme.
Ai luoja miten katkeraa puhetta! Kauhea määrä padottua vihaa sisällä. Et ole selvästikään tyytyväinen elämääsi (tai osaa arvostaa siinä olevia hyviä asioita) mutta et osaa tehdä mitään toisinkaan. On siis syytettävä oman päänsä ongelmista jotain narkkareita.