Kunnollinen ihminen ei saa kiitosta
Olen elänyt elämäni hyvin pitkälti ns. kiltisti, kunnollisesti ja odotetusti. Olen opiskellut, työskennellyt teinistä saakka, mennyt heterosti naimisiin, lisääntynyt. Velkaa ei ole lainkaan, en ole koskaan tehnyt pummilla matkustamista pahempia rikoksia, ei peliongelmia, ei päihdeongelmia tms. Näytän ok:lta ja käyttäydyn sosiaalisesti odotetusti.
Kuuntelin taas, kuinka luottotietonsa menettänyt vuosikymmeniä peliriippuvuudesta kärsinyt ihminen kertoi omasta nousustaan ryysyistä rikkauteen, ja kylläpä ärsytti. 50 kg laihduttaneet saavat telkkaria myöten kehuja ja palkintoja saavutuksistaan. Narkkarit saa automaattisesti työpaikan Kokemusasiantuntijana (korvaushoitohan ei ole narkkaamista).
Haluan korostaa, että minulla ei ole ollut helppoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe, köyhyyttä ja jopa kuolemaa. Minulla on ollut hirvittävän vaikeita aikoja, ja mielenterveys ei varmaan koskaan tule olemaan täysin kohdillaan. Minulla olisi siis kaikki edellytykset olla moniongelmainen. On hienoa, että sairaalloisen lihava laihduttaa tai addiktion kanssa kamppaileva paranee, ei se ole minulta pois. Mutta yhteiskunnan asenteissa on kyllä jotain keturallaan.
Mitä sitten haluan? Sitä, että meitä perusihmisiä arvostettaisiin. Että ei tarvitse kyntää pohjamutia ja nousta sieltä ollakseen hieno ja vahva ihminen. Eikö ole hienompaa, ettei koskaan ole menettänyt kontrollia? Alkaa näin aikuisena todella paljon k ** pi mään, että olen vain se harmaa ja tylsä suorittaja, kun muut vetää tuolla Piritoreilla vauhdeissa, ja saavat kehuja pelkästään siitä, että tulevat tapaamaan lapsiaan kerrankin selvinpäin. Ja nämä ihmiset siis kehtaavat kertoa MINULLE, kuinka kovan koulun ovat käyneet ja kuinka ymmärtävät elämää Oikeasti ja Paremmin kuin me tavan tallaajat. Pää kiinni!
Kommentit (57)
Näinhän se menee.
Olkoon sitten vaikka katkeruutta, mutta kyllä sitä mielellään joskus saisi tunnustusta siitä, että ei ole koskaan sotkenut asioitaan sen sijaan, että ne asiansa sotkeneet autetaan jaloilleen ja sitten heitä ylistetään siitä. Nimittäin se, että suuri osa ihmisistä hoitaa asiansa kunnolla, mahdollistaa sen, että joidenkin on ylipäänsä mahdollista mokata kunnolla ja selvitä siitä. Sitä yhteiskunta ei kestäisi, että kaikki rämpisivät pohjamudan kautta.
Olennaisinta mitä itse ajattelet. Jos liikaa kiitellään on kiusallista. Parempi suomalainen tapa kun murahdellaan vaisusti kun ollaan tyytyväisiä.
Sama vika mullakin. Olen alkoholistiperheen lapsi, mulla on synnynnäinen fyysinen poikkeama, aloin kaljuuntumaan vähän päälle 20-vuotiaana, jne. Mutta silti mulla on ollut aina paletti kasassa, olen opiskellut tunnollisesti ja saanut lopulta vakityöpaikan, on varallisuutta ja ns. "kaikki kunnossa". Väitän, että aika moni mun asemassa olisi luovuttanut jo ajat sitten, ja lyönyt homman läskiksi. Mullekin on ihan turha tulla sössöttämään, että miten vaikeeta on ja tulee traumoja, jos joutuu vähän tekemään jotain.
Vierailija kirjoitti:
Sama vika mullakin. Olen alkoholistiperheen lapsi, mulla on synnynnäinen fyysinen poikkeama, aloin kaljuuntumaan vähän päälle 20-vuotiaana, jne. Mutta silti mulla on ollut aina paletti kasassa, olen opiskellut tunnollisesti ja saanut lopulta vakityöpaikan, on varallisuutta ja ns. "kaikki kunnossa". Väitän, että aika moni mun asemassa olisi luovuttanut jo ajat sitten, ja lyönyt homman läskiksi. Mullekin on ihan turha tulla sössöttämään, että miten vaikeeta on ja tulee traumoja, jos joutuu vähän tekemään jotain.
Niin ja olin myös lihava lapsi, josta myös kiusattiin välillä aika rankastikin. Laihdutin lopulta lukioiässä ja se ylipaino on myös pysynyt pois.
En mä ainakaan kiitoksen takia ole kunnollinen. Mulla on hyvä olla ja elämäni sujuu kun teen asiat kunnolla. En kaipaa huomiota ja mitaleja.
Haluan korostaa, että minulla ei ole ollut helppoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe, köyhyyttä ja jopa kuolemaa. Minulla on ollut hirvittävän vaikeita aikoja, ja mielenterveys ei varmaan koskaan tule olemaan täysin kohdillaan.
Traumat käsittelemättä. Janoat kiitosta ja hyväksyntää liiallisesti ulkopuolelta koska et sitä lapsena saanut eikä kukaan nähnyt hätääsi silloin.
Ei saakaan. Työttömiä haukutaan ja haen jossain välissä sairaslomaa. Tehköön joku muu vuorotteluvapaasijaisuudet ja palkkatukityöt.
Kyllä krminaalit saa kaiken ja niitä kiitetään heti ja ihaillaan. Naiset haluaa heti tehdä lapsia pahis misten kanssa vaikka olisi henkirikoksen tehnyt.
Ilman keskiluokan hyvinvointia ei ole myöskään demokratiaa.
Eli keskiluokka maksaa kiltisti veronsa ja elää niukasti.
Milloin keskiluokka alkaa kapinoida?
Persujen äänestys oli monelle aikoa keino tehdä edes jotain.
Annoin itsekin ääneni ps:lle juuri tämän vuoksi.
Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa, huomasin sen jo yhdeksännellä luokalla. Kun keskiarvo on ollut 8,5 ja tsemppaa sen ysiluokan keväällä 9,2, niin kukaan ei pahemmin huomioi. Mutta kun 6,5 keskiarvon nostaa 7,2, niin johan kehutaan ja stipendiä pukkaa, kun niin hienosti tsemppasi.
Mennyt heterosti naimisiin??
No se mikä tulee mieleen, että kyllähän sinä olet hienon ja valtavan työn tehnyt noista lähtökohdista käsin. Vakaa ja hyvä elämä on jo itsessään saavutus, kun lähtökohdat ovat olleet nuo.
Toinen mikä tulee mieleeni on, että vaihda seuraa ja kolmas, älä jää roikkumaan siihen, että haluat arvostusta muilta. Kunhan läheiset näkevät sen itseisarvon mikä sinulla on ja itse pidät omia saavutuksia arvossa niin se riittää.
Ei meistä kukaan toisilta kunniaa ja arvostusta saa avoimesti, ellemme itse sitä hae hakeutumalla jollain tavalla esiin. Jos sinä menisit pitämään puheen lapsuudestasi ja nykyisyydestäsi niin saisit ihan samalla tavalla arvostusta kuin nuo riippuvuudesta selviytyneet/selviytymässä olevat. Siksi ei kannata verrata. Tuskin itse pidät mitään julkisia puheita itsestäsi? Aivan. Elä ja anna toisten elää. Ja kun kaipaat sitä toisten tunnustamaa arvostusta niin pidä huoli, että et tee elämänvalintoja vain sen perusteella mitä ajattelet olevan normaalia ja kunniallista elämää. Esim. heterosuhde jos olet oikeasti suunnalla samaan sukupuoleen.
Ajatella. Suoritat elämää. Täytät jokaiset normit ja olet kaikilla mittapuilla standardi. Et tee ikinä vääriä ratkaisuja tai virheitä, paitsi mitä nyt se pummilla matkustaminen. Ihan mallikansalainen olet, kaikkien tulisi ottaa sinusta oppia, varsinkin kaikkien erehtyväisten ja väärin eläjien, joita ympäristösi kuhiseva vauvasta vaariin. Jatka hyvillä mielin suorittamista. Ehkä hautakiveen sitten hakataan kuinka hieno ihminen olit, että tietävät sitten jälkipolvetkin kunnioittaa. Voihan pyhä perse, en muuta sano.
"Kiittämättömyys on maailman palkka."
Kiittämättömyys on maailman palkka. Karua mutta totta, eikö?
KERRANKIN TÄYDELLISEN TYHJENTÄVÄ ALOITUS. KIITOS!
VOIN SAMAISTUA JA OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ.
PAINUKAA UHRIT JORPAKKOON!
ARVOSTUSTA EI SAA KOSKA KATEUS, ILKEYS, KATKERUUS, VIHA, SAIRAAT IHMISET, YMMÄRTÄMÄTTÖMYYS, EHDOTTOMUUS JNE....
JATKA OMAA PPOLKUASI, SAAT ARVOSTUKSENI!
MUKAVAA PÄIVÄÄ MYÖS TOISELTA KUNNOLLISELTA!
Melko suomalainen näkökulma.
Sen voi hieman rumahkosti tiivistää seuraavasti: "Olen tehnyt kaiken Oikein! Missä on tarhantädin antama Kiitos?! Tämä on väärin!".
Maailma ei toimi noin, ei ole koskaan toiminut ja ei tule koskaan toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
"Kiittämättömyys on maailman palkka."
Varsinkin tässä kohdassa olen täysin samaa mieltä. Olemme itse luoneet me ihmiset tämän maailman ja sen mitä meillä on ja odottaa.
Ei näytä hyvältä, ei ihmiset eikä elämä!
PalstaTrolli kirjoitti:
Melko suomalainen näkökulma.
Sen voi hieman rumahkosti tiivistää seuraavasti: "Olen tehnyt kaiken Oikein! Missä on tarhantädin antama Kiitos?! Tämä on väärin!".
Maailma ei toimi noin, ei ole koskaan toiminut ja ei tule koskaan toimimaan.
Ei toimi mutta kiitos kuuluisi antaa niille jotka sen ansaitsevat, se kuuluu heille.
Niin maailman kuuluisi toimia mutta valittajat ja uhrit ja ilkeät ihmiset ja narsismi ja kaikki paha pilaa kaiken. Kyllä se sitten näkyy kaikille. Onnea vain.
Nyt paistaa kirjoituksesta pieni katkeruus. Ja liioittelu. Esim. narkkarit ei todellakaan saa automaattisesti mitään kokemusasiantuntijan työtä. Eikä kaikista pohjamudissa pyörineistä ihmisistä tehdä juttuja eikä niitä kiitellä, ei todellakaan. Minä luen paljon tarinoita näistä entisistä päihde- ja peliriippuvaisista jotka ovat selvinneet, mutta yhtä paljon luen "tavallisista" ihmisistä joilla on on ollut muita ongelmia. Yhtäpaljon saavat arvostusta.
Sitäpaitsi tunnut kaipaavan että joku huomioisi sinut ja kiittelisi sinua juuri sinun selviytymisestäsi. Oletko kertonut siitä kenellekään ja keneltä sitä kiitosta odotat? Valtaosahan meistä ihmisistä on tavan tallaajia eikä meitä erityisesti huomioida. Minullakin on ollu vaikeita ja kamakia asioita omassa elämässä, en minä ole koskaan olettanut että joku tulee minua kiittelemään kun olen silti ollut "kunnollinen". Kuka siitä tietää jos en jollekin kerro? Riittää kun läheiseni arvostavat minua ja ennenkaikkea arvostan itse itseäni sekä muita ihmisiä.
Selventäisitkö vähän vielä miten sinä sitä kiitosta odotat ja miten haluaisit sitä?