Pitkässä suhteessa olleet - miten kestätte miehen häiritseviä tapoja?
Olen tuntenut mieheni jo 16-vuotta ja ottaa toden teolla päähän hänen epäromanttisuutensa... (sanoo jotain ällöttävää muka vitsiksi ja itseäni se vain tympäsee) tai se että jättää pesemättömiä vaatteita tuolin nojalla, jättää tavarat levälleen yms.
Alussa ne eivät häirinneet mutta nyt ajan saatossa on tullut siihen tulokseen ettei mies muutu ja ajatus siitä ahdistaa... tätäkö joudun katsomaan loppuelämän. Ei siinä mitään, itsepähän olen miehen valinnut mutta silti...
Kommentit (69)
Yhdys sana virheet on aika ärsyttävä tapa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä usein tulee tilanteita, että pitää vaihtaa runtta vaateet päälle kesken päivän ja pari tuntia päällä ollutta paitaa ei ole järkevää viedä pyykki koriin eikä toisaalta ole sitä järkeä tunkea takaisin vaatekaappiin puhtaiden sekaan. Joten penkin selkä noja on oiva paikka sille. Mistä sen voi vetäistä sitten takaisin päälle sopivan hetken tullessa. Jos moinen asia on suuri ongelma maailmassasi niin kannattaa elää täydellisen itsesi kanssa ihan yksin.
Näitä puolipitoisia vaatteita varten myydään ihan vaateteluneitäkin niin ettei tarvitse tuolille laittaa.
https://www.asko.fi/tuotteet/tuote/394/36072/lumi-vaateteline-valkoinen…
No ap ostaa sellaisen niin ongelma on poissa
En ole koskaan käsittänyt näitä ärsyttävistä tavoista valittavia. Olen asunut mieheni kanssa viitisen vuotta ja vielä ei ole tullut vastaan mitään ärsyttävää sukkaa / kahvikuppia tai mitä lie mikä riittäisi päätäni kiristämään sen enempää kuin joskus kaatuvat kissan murot. Ihmiset hei elämä on sellasta, että joskus joku tavara on jossain *väärässä* paikassa, kuka sitten jaksaa kaivella siihen syyllistä ja kuka ei.
En tiedä onko omaan elämän asenteeseeni sitten vaikuttanut se, että olemme mieheni kanssa käyneet läpi aika paljon isompia murheita, mm. haudanneet yhden lapsemme, eikä mikään sukka jossain jaksa enää hetkauttaa pennin vertaa. Elämä on aika paljon kevyempää joustavalla suhteellisuudentajulla.
Vierailija kirjoitti:
Naisille kysymys: minkä asian/asiat omassa kodissasi olet rutiininomaisesti alkanut tehdä miehesi mieleisellä tavalla?
Eli muuttanut hänen vinkkelistään "väärän" tavan ja alkanut toimia "oikein"?
Olen muuttunut sotkuisemmaksi. Tulee heitettyä itsekin vaatteita ja jopa roskia lattialle ja raahustettua kotona likaisissa pieruverkkareissa hiukset rasvaisina. Eikä tämä ole mikään vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kysymys: minkä asian/asiat omassa kodissasi olet rutiininomaisesti alkanut tehdä miehesi mieleisellä tavalla?
Eli muuttanut hänen vinkkelistään "väärän" tavan ja alkanut toimia "oikein"?
Olen muuttunut sotkuisemmaksi. Tulee heitettyä itsekin vaatteita ja jopa roskia lattialle ja raahustettua kotona likaisissa pieruverkkareissa hiukset rasvaisina. Eikä tämä ole mikään vitsi.
Toisaalta en tiedä onko tämäkään pidemmän päälle hyvä juttu, koska en viehätä miestä enää niin paljon seksuaalisesti tällaisena rasvalettisenä sottapyttynä.
Äijä on mielummin tossun alla kuin taivas alla joten koulutuksen tuloksena hänessä ei juuri ole ärsyttäviä piirteitä. Yhdessä on oltu 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä usein tulee tilanteita, että pitää vaihtaa runtta vaateet päälle kesken päivän ja pari tuntia päällä ollutta paitaa ei ole järkevää viedä pyykki koriin eikä toisaalta ole sitä järkeä tunkea takaisin vaatekaappiin puhtaiden sekaan. Joten penkin selkä noja on oiva paikka sille. Mistä sen voi vetäistä sitten takaisin päälle sopivan hetken tullessa. Jos moinen asia on suuri ongelma maailmassasi niin kannattaa elää täydellisen itsesi kanssa ihan yksin.
Aika hienon tulkinnan sait aikaiseksi ihan selkokielellä kirjoitetusta aloituksesta, jossa kuvataan erittäin tyypillistä suomalaisten parisuhteiden ilmiötä. Syyllistät syytöntä ja yrität kääntää väärintekijän (ja itsesi) uhrin asemaan. Ap:n miehen käytös ei ole mitään muuta kuin laiskuutta, itsekkyyttä ja arvostuksen puutetta puolisoa kohtaan.
Mikä teitä tän palstan ihmisiä oikein vaivaa. Joka asiasta pitää tehdä aivan jumalattoman iso ongelma. Jos se paita penkillä häiritsee nappaa sen siitä kulkiessaan matkaan ja nakkaa pyykkikoriin. Aika paljon vähemmällä pääsee. Mutta ei. Haetaan lauma tukemaan eroamista huonosta suhteesta. Vedetään arvostukset ja muut mukaan. Kun toinen on ajatellut vielä käyttävänsä sitä paitaa sinne saakka kun se tarvitsee oikeasti pesua. Ja 60asteessa koska muuten ei tule puhdasta. Jos tämä olisi ainut paikka mistä miehen puoliso pitäisi löytää niin syntyvyys olisi ihan puhdas nolla suomessa.
Elän nyt nyt toisessa parisuhteessa mukavan miehen kanssa. Hänen tietyt tapansa ärsyttävät minua ihan samalla tavalla kuin ärsyynnyin aiemmassakin parisuhteessa. Tietysti molemmilla erilaisia tapoja, joten määrällisesti minä taidan ärsyyntyä tosi monesta syystä.
Uskon syyn löytyvän minusta. Ehkä ilmiölle löytyy jokin psykologinen selitys, mutta ainakin olen tavanomaista aistiherkempi ihminen. Haistan ja kuulen ihan liian hyvin. Esteetikkona toisen unohtunut sukkakasa on pelkästään iso vääryys minua kohtaan!
Tarvitsen etäisyyttä kotiin ja toiseen. Haluan välillä nukkua eri huoneessa ja olla oloissani edes silloin. Nyt kesäkauden alkaessa muutan maalle ja jo muutaman päivän jälkeen kotiin palatessa toisen sukkakasat tmv:t eivät kiusaa yhtään.
MInulla ei ole vahvaa hoivaviettiä ja miksi en koe tarpeelliseksi korjata aikuisen miehen jälkiä. En edes itseni tähden. Mies tekee omat valintansa ja päätökset yhteisen viihtyvyytemme eteen. NIinpä aina sanonkin, että" jos sukkakasa nojatuolissa on sun juttu se on silloin sun juttusi., Mua se ärsyttää, mutta jos itse viihdyt likaisten sukkien kanssa olkkarissa ja istutat vieraan niiden kaveriksi niin se on sitten sun vieraanvaraisuuttasi. " KYllä ne sukat ennen vieraita ovat miehen toimesta hävinneet.
Vierailija kirjoitti:
Naisille kysymys: minkä asian/asiat omassa kodissasi olet rutiininomaisesti alkanut tehdä miehesi mieleisellä tavalla?
Eli muuttanut hänen vinkkelistään "väärän" tavan ja alkanut toimia "oikein"?
Mä jätän nykyään wc:n peilikaapin toisen oven auki. Se on jostain syystä hänelle tärkeää. Samapa tuo; hänen parranhoitovehkeensä sen oven takana ovat, hammasharja suljetun oven takana piilossa ja oma hammasharjani kylppärissä.
Pitkään. monikulttuurisessa parisuhteessa eläneenä; mahd. kulttuurierot ("hyvät ja huonot") olemme hyväksyneet toisissamme / toistemme käyttäytymisessä jne. jo heti alusta alkaen. Edelleenkin kummallakin on eri kulttuurista/ erilaisista lähtökohdista johtuen omat mieltymyksensä jne.; vuosien mittaan, (lasten syntyessä etc.) useimmat eroavaisuudet/ asiat tms. ovat jo kuitenkin niittautuneet yhteen- "yhdeksi ja samaksi."
Emme ole ihmisinä samanlaisia; emmekä haluaisikaan olla toistemme kaltaisia.
Juuri mm. tuo erillaisuus tuo yllätyksellisyyttä, säpinää ja värikkyyttä avioliittoomme. (ulkomailta)
En kestäkään ja tullut uusia kuvottavia tapoja. Esim. kaivaa nenää, korvaa, hampaita, munaa, persettä tms. ja sse mitä irtoaa lentää summassa jonnekin. Pöydälle, lattialle jne. Menee sitten keittiöön tekemään leipää tms. ruokaa ja ei pese käsiä näiden kaiveluiden jälkeen. Saattaa siinä kesken keittiöpuuhien kaivaa sitä korvaansa. Ei puhettakaan, että tekisi mitään kotitöitä. Nämä vain lisänä siihen muuhun käytökseen. Lähden tästä suhteesta heti kun mahdollista. Ja uutta sontiaista en kotiini enää ota.
Olen oppinut suhtautumaan huumorilla. Ja niin on hänkin minun ärsyttäviin tapoihin. Ei toisen tarvii olla täydellinen. Täydellisyys on illuusio.
Tuo on minusta outo ajatus, että ei tarvitsisi muuttua yhtään suhteen aikana. Sitähän se yhteen kasvaminen on. Kummatkin muovautuvat sellaiseen suuntaan, että kommunikointi pelaa ja yhteiselo sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Jos mies laukoo vaimoa ällöttäviä juttuja, niin ei ole varmaan hirveä vaiva heittää niitä juttuja vaimon sijaan vaikka kaverille tai jättää mölyt mahaansa. Sama toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä usein tulee tilanteita, että pitää vaihtaa runtta vaateet päälle kesken päivän ja pari tuntia päällä ollutta paitaa ei ole järkevää viedä pyykki koriin eikä toisaalta ole sitä järkeä tunkea takaisin vaatekaappiin puhtaiden sekaan. Joten penkin selkä noja on oiva paikka sille. Mistä sen voi vetäistä sitten takaisin päälle sopivan hetken tullessa. Jos moinen asia on suuri ongelma maailmassasi niin kannattaa elää täydellisen itsesi kanssa ihan yksin.
Aika hienon tulkinnan sait aikaiseksi ihan selkokielellä kirjoitetusta aloituksesta, jossa kuvataan erittäin tyypillistä suomalaisten parisuhteiden ilmiötä. Syyllistät syytöntä ja yrität kääntää väärintekijän (ja itsesi) uhrin asemaan. Ap:n miehen käytös ei ole mitään muuta kuin laiskuutta, itsekkyyttä ja arvostuksen puutetta puolisoa kohtaan.
Mikä teitä tän palstan ihmisiä oikein vaivaa. Joka asiasta pitää tehdä aivan jumalattoman iso ongelma. Jos se paita penkillä häiritsee nappaa sen siitä kulkiessaan matkaan ja nakkaa pyykkikoriin. Aika paljon vähemmällä pääsee. Mutta ei. Haetaan lauma tukemaan eroamista huonosta suhteesta. Vedetään arvostukset ja muut mukaan. Kun toinen on ajatellut vielä käyttävänsä sitä paitaa sinne saakka kun se tarvitsee oikeasti pesua. Ja 60asteessa koska muuten ei tule puhdasta. Jos tämä olisi ainut paikka mistä miehen puoliso pitäisi löytää niin syntyvyys olisi ihan puhdas nolla suomessa.
Ja miksi minun pitäisi kulkea aikuisen ihmisen perässä siivoamassa hänen jälkiään tai selittää viidettäsataa kertaa kuinka pyykkiä pestään kun ei vaan mene perille? Mitä lottoat, jos minä alkaisin jättämään vaatteita mihin sattuu tai tiskaamaan puolivillaisesti niin että astiat jäävät likaisiksi, niin alkaako mies kulkemaan perässäni korjaamassa jälkiäni? Ja tottakai valittamatta, koska sinun logiikkasi mukaan ei saa avata suutaan tuollaisista pikkujutuista ettei vaan suututa sitä parisuhteen palvottavaa osapuolta, "pyhää lehmää".
Miehet nyt eivät yleensä lauo sikamaisia heittoja päin naamaa henkilöistä henkilölle itselleen, jota arvostavat, kuten vaikkapa pomo.
Että siitä voi jo jotain päätellä miehen tunnemaailmasta tai sivistystasosta.
Olen kouluttanut itseni elämään antamatta pikkuasioiden häiritä. Jos lattialla on likapyykkiä, astun siitä yli. Joskus saatan jopa korjata ne, mutta useimmiten annan vain olla, koska maailmani ei siihen kaadu. Vapaaehtoisesti minä tässä suhteessa olen.
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään ja tullut uusia kuvottavia tapoja. Esim. kaivaa nenää, korvaa, hampaita, munaa, persettä tms. ja sse mitä irtoaa lentää summassa jonnekin. Pöydälle, lattialle jne. Menee sitten keittiöön tekemään leipää tms. ruokaa ja ei pese käsiä näiden kaiveluiden jälkeen. Saattaa siinä kesken keittiöpuuhien kaivaa sitä korvaansa. Ei puhettakaan, että tekisi mitään kotitöitä. Nämä vain lisänä siihen muuhun käytökseen. Lähden tästä suhteesta heti kun mahdollista. Ja uutta sontiaista en kotiini enää ota.
Mikä perhana tuossa on, minun kumppanini on ryhtynyt samanlaiseksi. Passiivis-aggressiivinen keino päättää parisuhde, kun oma rohkeus ei riitä eroamiseen? Iljettää se jatkuva nenänkaivuu ja röyhtäily.
Pedanttisuus alussa vähän häiritsi. Kaiken piti olla tiptop. Itse hän kyllä siitä huolehti, eikä koskaan vierittänyt mitään minun kontolle. Lapsien myötä sopivasti höllensi otettaan ja nyt 55 vuoden jälkeen on kiva kahdestaan asustaa siistissä ja harmonisessa kodissa.
Jätä se sika ja hanki romanttinen latinorakastaja. Olet sen ansainnut!
Voi kettu taas mitä vinkumista. Etkö osannutkaan kouluttaa miestä?
No AP:n vaihtoehdot on joko sietää miestä tai sitten etsiä sellainen mies mikä sopii ap:n muottiin. 16-vuotta takana eikä ole aikaisemmin huomannut asiaa.