Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen uhma uuvuttaa
24.04.2023 |
Lapsi on ollut uhmassa kaksivuotiaana n.6kk, jolloin se meni ohi ja nyt alkoi taas 3-vuotiaana. Nyt uhma on ottanut uusia kierroksia ja en tiedä miten pärjään sen kanssa. Lapsi on rakas, mutta uskomattoman kovapäinen. Haastetta myös päiväkodissa. Mitä teen, miten kestän? Sanokaa nyt joku että toisella kierroksella menee ainakin nopeammin ohi kuin 6kk??
Toki pohdin myös että voiko olla jotain erityishaastetta kun tämä on vaan niin älytöntä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä, että se uhma on välttämätön, että lapselle kehittyy oma vahva tahto ja itsenäisyys. Kyllä se siitä. Tuo on sellainen rasittava juttu, mutta siitä selviää. Myöhemmin et välttämättä muista yhtään esimerkkiä siitä, paremmin voi jäädä mieleen tämä kirjoituksesi tänne.
Jos tuntuu aivan mahdottomalta, mene kysymään apua jostain. Soita vaikka terveyspalvelujen neuvontapuhelimeen ja kysy mistä tuohon kestämiseen voi hakea apua. Mene pikkulasten vanhemmille tarkoitettuihin juttuihin, ainakin seurakunnissa on jotain, kysy sieltä, mistä voit saada lisää apua, jos tuntuu aivan mahdottomalle.
Minulla on 3 lasta, olen ollut yksin heidän kanssaan ja heillä on yhtä kova pää ja tahto kuin minulla. Todellakin olen välillä miettinyt, että selvitäänkö hengissä. Nyt lapset ovat jo isoja ja kannattelevat vuorostaan minua.
Tsemppiä!
Kiitos! Tämä lohdutti oikeasti jonkin verran 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tota noin. Meidän tyttö on ollut uhmakas siitä asti, kun oppi puhumaan ja on edelleen. Ikää 10v. Erittäin haasteellinen luonne ja välillä erittäin vaikea. Itsepäinen ja periksi antamaton. Kova itkemään, rääkymään ja huutamaan. Ei siis helpota. :)
Mutta silti toinen puolisko tytössä on mahdottoman empaattinen, huomaavainen, erittäin huumorintajuinen ja ihana. Hänellä on paljon kavereita ja koulussa käyttäytyy moitteettomasti ja tulee kaikkien kanssa toimeen ja koulu menee hyvin.
Jotkut vain on.
Palaan tähän omaan aloitukseeni. Kesällä uhma hieman helpotti ja nyt päiväkotiin paluun takia taas mennään. Tsemppiä meille kaikille! Hieman olisin ehkä toivonut että joku sanoisi että 3,5-4-vuotiaana viimeistään ohi, mutta se on mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Palaan tähän omaan aloitukseeni. Kesällä uhma hieman helpotti ja nyt päiväkotiin paluun takia taas mennään. Tsemppiä meille kaikille! Hieman olisin ehkä toivonut että joku sanoisi että 3,5-4-vuotiaana viimeistään ohi, mutta se on mitä se on.
Natalia Salmela avautui juuri tästä samasta aiheesta. Hänellä taitaa olla kolme vuotias ja arki on jatkuvaa taistelua.
Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
Lohduttaudu sillä, että se uhma on välttämätön, että lapselle kehittyy oma vahva tahto ja itsenäisyys. Kyllä se siitä. Tuo on sellainen rasittava juttu, mutta siitä selviää. Myöhemmin et välttämättä muista yhtään esimerkkiä siitä, paremmin voi jäädä mieleen tämä kirjoituksesi tänne.
Jos tuntuu aivan mahdottomalta, mene kysymään apua jostain. Soita vaikka terveyspalvelujen neuvontapuhelimeen ja kysy mistä tuohon kestämiseen voi hakea apua. Mene pikkulasten vanhemmille tarkoitettuihin juttuihin, ainakin seurakunnissa on jotain, kysy sieltä, mistä voit saada lisää apua, jos tuntuu aivan mahdottomalle.
Minulla on 3 lasta, olen ollut yksin heidän kanssaan ja heillä on yhtä kova pää ja tahto kuin minulla. Todellakin olen välillä miettinyt, että selvitäänkö hengissä. Nyt lapset ovat jo isoja ja kannattelevat vuorostaan minua.
Tsemppiä!