Masennuksen sairastaneet, kauanko olette joutuneet syömään lääkkeitä?

ja vastauksen lääkkeiden mahdollisesta kuormittumisesta elimistöön

antoi psykiatrian erikoislääkäri. Itse en maallikkona sen enempää

asiasta tiedä. Oletteko joutuneet käymään labratesteissä lääkkeitä syödessänne ja mikä lääkäri teille on niitä kirjoittanut?

Itse olen joutunut tai sanotaanko päässyt käymään psykan lähetteellä labrassa ainakin 2 kertaa ja eli näillä kontrolleilla varmistetaan lääkkeen turvallinen syönti.

lopettaminen vierotusoireineen oli helvetillistä. siis aivan kamalaa. mutta kannatti. nyt kuivilla enkä usko että joudun enää ihan hevillä lääkkeisiin turvautumaan.

olenkin syönyt lääkkeitä vasta hieman reilun 2kk.... ei ole kyllä tullut mieleen että tämänlaisia ongelmiakin voi tulla... ap

lopetin lääkkeen vaiheittain kahden kuukauden aikana pienentäen annosta joka toinen/kolmas viikko voinnista riippuen. Tyypillisesti vierotusoireet kestivät viikon aina vähennysten välissä, sitten oli ok viikko ennen annoksen vähentämistä. Oireet pahenivat viikko viikolta ja lopetettuani lääkkeen kokonaan vierotusoireita jatkui yli kaksi viikkoa. Olo alkoi olla epätoivoinen, tuntui että en jaksa ja joudun aloittamaan uudestaan enkä ikinä pääse lääkkeistä. Vaan pääsinpäs kuitenkin! yhtenä päivänä vierotusoireita ei enää tullutkaan. olen läheisteni tuella vahvempi kuin mikään kemikaali. :)

lopetin lääkkeen vaiheittain kahden kuukauden aikana pienentäen annosta joka toinen/kolmas viikko voinnista riippuen. Tyypillisesti vierotusoireet kestivät viikon aina vähennysten välissä, sitten oli ok viikko ennen annoksen vähentämistä. Oireet pahenivat viikko viikolta ja lopetettuani lääkkeen kokonaan vierotusoireita jatkui yli kaksi viikkoa. Olo alkoi olla epätoivoinen, tuntui että en jaksa ja joudun aloittamaan uudestaan enkä ikinä pääse lääkkeistä. Vaan pääsinpäs kuitenkin! yhtenä päivänä vierotusoireita ei enää tullutkaan. olen läheisteni tuella vahvempi kuin mikään kemikaali. :)



tämä siis 23

Olen aina ollut jotenkin alavireinen ja stressin ja muiden elämän mukanaan tuomien juttujen myötä oon painunut hyvinkin alas. Monta vuotta meni tosi huonosti, mutta nyt syksyllä tuli olo, että jotakin on voitava tehdä, näin ei enää jatku ja pelkäsin tulevaa syksyä ja talvea kamalasti.



Sain uuden lääkkeen, cipralex ja myöhemmin otin vielä valolampunkin käyttöön. Lääke on selvästi auttanut, valostakaan ei ole haittaa. Olen huomannut, että vihdoin, vuosien jumin jälkeen, olen aktivoitunut edes yrittämään joitakin asioita, joita vältin siksi, kun enhän minä onnistu ja en osaa en voi. Nyt, pienten onnistumiskokemusten jälkeen, olen yrittänyt lisää ja kierre jatkuu. En vielä mieti, kuinka kauan tarviin lääkettä, koska kuten sanoin , olen aina ollut hiukan alaviritteinen ja toisaalta saanut kyseenalaista kohtelua pienstä pitäen, mutta jotenkin tää kaikki on nyt ihan erilaista.

Yritin lähinnä kommentoida siihen, ettei joillekin masennuksille voi mitään. En siis tiedä, voiko, mutta kun asiat on yhteydessä toisiinsa, voi lääkkeiden syöminen auttaa ihmisen siihen tilaan, jossa vasta pääsee kohtaamaan niitä ongelmia ja vihdoin ehkä on voimia ratkoa niitä. En tiedä, haluan uskoa näin. Lisäksi olen yrittänyt tutustua NLP-oppeihin, koska elämässäni on tilanne, jossa on oikeasti päästävä eteenpäin ja opittava ajattelemaan uusiksi.

Jos jollakin on vielä jotain kerrottavaa niin luen miellläni! Varsinkin kokemuksia niiltä jotka ovat uskaltaneet hankkia lapsia masennuksensa jälkeen kaipailen! Minulla siis ei ole ollut kyseessä synnytyksen jälkeinen masennus, vaan masennus puhkesi lasten ollessa 4 ja 6 vuotiaista, ilmeisesti vuorotyöni laukaisi sen. AP

Joillakin voi mennä ylikin. Minä söin noin puoltoista vuotta lääkkeitä. Lopetin itsekseen salaa, kun tuntui et elämä oli niin tasapaksua koko ajan. Ei osannut iloita mistään, ei osannut surra mitään. Mikään ei tuntunut miltään. Kävin terapiassa ja siellä tuputettiin lääkkeitä tasaseen tahtiin kaiken aikaa. Tärkein juttu koko terapiassa tuntui olevan se että syön lääkettä.

Elämään tuli mies ja rakkaus. Rupesi tuntumaan paremmalta, joten tein päätöksen lopettaa lääkkeet itsekseni pikkuhiljaa annosta pienentämällä. Se oli oikea ratkaisu. Johan rupes aitoja tunteita taas tulemaan, naurua ym. Mun kohdalla lääkkeet turruttivat elämän tasapaksuksi tunteettomaksi loppuviimein.

Sen jälkeen olen saanut kaksi lasta. Kyllä lääkkeistä eroon pääsee. Toisille se on rankempaa kuin toisille. Mun kohdalla masennuslääke Cipralex ei aiheuttanut vieroitusoireita.

Sen sijaan vahvojen kipulääkkeiden lopettaminen oli toinen juttu. Samoin nukahtamislääkkeiden.