Pitäisikö ihmisiä mielestäsi pakottaa opiskelemaan alalle joka ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Jotain työtä pitää tehdä ja siis jotakin opiskella tai ainakin opetella. Omille lapsille olen sanonut, että paras on jos joku mieleinen ala löytyy, mutta jos ei, löydy, pitää sitten tehdä kuitenkin jotain. Ja jos haluaa tehdä jotain ns. "paskahommia" se on ok, mutta mieluummin niin, että se on tietoinen päätös kuin ajautuminen. En ihan ymmärrä näitä "aloitin amiksen eri linjoilla viisi kertaa mutta en saanut mitään loppuun" -tyyppejä. Jotain on vialla, jos ei mitään saa tehtyä loppuun saakka. Tuohonkin on apua saatavissa. 

Tämä! Ihminen ei voi vaan haahuilla elämäänsä läpi tyyliin "no ei innosta tämäkään". Jos mikään ei innosta sitten vaan valitaan arvalla jotain ja tyydytään siihen. 

Minusta ei olisi poliisiksi, palomieheksi tai sotilaaksi. Juuri me ammatit, jota kiinalainen 🐯 horoskooppi minulle suosittelee.

Jos minun pitää vielä joskus vaihtaa alaa, niin ryhdyn trolliksi. Olen huomannut, että olen todella hyvä siinä hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain työtä pitää tehdä ja siis jotakin opiskella tai ainakin opetella. Omille lapsille olen sanonut, että paras on jos joku mieleinen ala löytyy, mutta jos ei, löydy, pitää sitten tehdä kuitenkin jotain. Ja jos haluaa tehdä jotain ns. "paskahommia" se on ok, mutta mieluummin niin, että se on tietoinen päätös kuin ajautuminen. En ihan ymmärrä näitä "aloitin amiksen eri linjoilla viisi kertaa mutta en saanut mitään loppuun" -tyyppejä. Jotain on vialla, jos ei mitään saa tehtyä loppuun saakka. Tuohonkin on apua saatavissa. 

Jotain on vialla, kun ei saa mitään loppuun. Tosiaan, voi olla vakava masennus, johon on vaikea saada kuntoutusta. 

Aika monella ei kuitenkaan ole tuollaista oikeaa syytä. Joku vakava masennus tai vaikka ADHD fyysisten juttujen lisäksi toki rajoittaa. Mutta harhailuun voi johtaa lisäksi vaikkapa seuraavat:

- omien kykyjen yli- tai aliarvioiminen

- liian kovat odotukset koulutus- tai työpaikalta

- mulle kaikki heti ilmaiseksi ja ilman vaivaa

- elämän rytmi on väärä

- arvot haussa

-

Pitäisi paljon vähemmän kysellä, että mistä unelmoit ja mikä kiinnostaa. Enemmän miettiä, mitä työpaikkoja omalla asuinseudulla on tarjolla tai mihin on kiinnostusta muuttaa. Realistisesti, työllistymisen ja toimeentulon kannalta.

Jos mikään ala ei kiinnosta, silloin on OK pakottaa mihin vaan. Jos yksikin ala kiinnostaa, muttei silti hae mihinkään, siihen yhteen on myös OK pakottaa.

Jos joku ala kiinnostaa, ei ole OK pakottaa sille alalle mikä ei kiinnosta. Kunhan menet.

Mä olen omille lapsilleni sanonut, että ensimmäinen ammatti valitaan sen mukaan, mikä kiinnostaa, ja jos se ei lyö leiville, sitten opiskellaan sellainen ammatti, jolla pystyy elättämään itsensä. Jopa hoitotyössä pärjää ihan hyvin, vaikka ei olisi tippaakaan empaattinen, kunhan on käytöstavat. Ei hoitajilla ole nykyään pahemmin edes aikaa mihinkään empatiaan vaan hommat hoidetaan ja sitten juostaan seuraavan potilaan luokse. Tärkeintä on, että ei ole ilkeäkään. 

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

Vierailija kirjoitti:

EI tietenkään pitäisi. Mutta kyllä jokaisen pitää löytää edes joku ammatti itselleen joka sekä työllistää kohtuuullisesti että jota hänen on realistisesti mahdolista päästä opiskelemaan. Eli ei voi olla niin että mikään ammatti ei kelpaa tai että ainoa joka kelpaa on sellainen johon ei ole mitään rahkeita.

Tää vois olla kohtuullista. Mutta siihen ammatinvalintaan pitäisi saada sitten myös kunnollista ohjausta ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

On se melko hyvä niiden elätettäviesi kannalta. Ja laajemmassa kuvassa yhteiskunnan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

Tosi moni, veikkaisin että jopa suurin osa ihmisistä on jollakin tapaa pakotettu tekemään sitä duunia, jota tekee. Harva meistä on se muutenkin erämies, joka pääsee rajavartijaksi tai skimbaaja/rullalautailija, joka opettaa talvet hiihtämään ja kesät on rullisammattilainen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

Tosi moni, veikkaisin että jopa suurin osa ihmisistä on jollakin tapaa pakotettu tekemään sitä duunia, jota tekee. Harva meistä on se muutenkin erämies, joka pääsee rajavartijaksi tai skimbaaja/rullalautailija, joka opettaa talvet hiihtämään ja kesät on rullisammattilainen.  

Jatkan vielä: ....tai tutkija, joka tutkii kiinnostuksensa kohdetta (lääketiede, historia...) tai lääkäri, joka on aina halunnut auttaa sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sua nyt hoitajaksi pakottaa? 

No kuule, kaikille esimerkiksi viisikymppisenä työttömiksi jääneille suositellaan hoitoalaa ja erityisesti lähihoitajan ammattia. Mahdetaanko suositella miehille myös? Itse en sovellu missään määrin alalle, joten jotain muuta pitäisi kehitellä.

Erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys, suositellaanko tuota miehillekin. Itsellenikin hoiva-ala olisi aivan nou nou, täysin luonteenvastaista ja työssä painottuisivat alueet, jotka on minulla heikkoja. IT-alaa lähdin opiskelemaan, mutta en oikeasti tiedä onko tämä aivan epätoivoinen vaihtoehto viisikymppiselle. Haluan silti yrittää jotain, mikä tuntuisi kiinnostavalta ja sopisi paremmin omiin vahvuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

Tosi moni, veikkaisin että jopa suurin osa ihmisistä on jollakin tapaa pakotettu tekemään sitä duunia, jota tekee. Harva meistä on se muutenkin erämies, joka pääsee rajavartijaksi tai skimbaaja/rullalautailija, joka opettaa talvet hiihtämään ja kesät on rullisammattilainen.  

Tämä. Kyllä sitä duunia jaksaa, jos vaihtoehtona on tippuminen tuille. Ja tietysti iso osa suomalaisista kokee edelleen tietynlaista ylpeyttä itsestään, että tuo työllään leivän pöytään. Vaikka kapeammankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

Tosi moni, veikkaisin että jopa suurin osa ihmisistä on jollakin tapaa pakotettu tekemään sitä duunia, jota tekee. Harva meistä on se muutenkin erämies, joka pääsee rajavartijaksi tai skimbaaja/rullalautailija, joka opettaa talvet hiihtämään ja kesät on rullisammattilainen.  

Suurin osa tuntemistani ihmisistä valitsee kyllä töitä, joita haluavat tehdä, mutta ehkä se on sitten harvinaista. Niiden harvojen vastentahtoisten elämänlaadussa ei kyllä hurrattavaa ole, jatkuvasti pahalla päällä ja vapaa-ajat ryyppäämmällä jotenkin selviävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain työtä pitää tehdä ja siis jotakin opiskella tai ainakin opetella. Omille lapsille olen sanonut, että paras on jos joku mieleinen ala löytyy, mutta jos ei, löydy, pitää sitten tehdä kuitenkin jotain. Ja jos haluaa tehdä jotain ns. "paskahommia" se on ok, mutta mieluummin niin, että se on tietoinen päätös kuin ajautuminen. En ihan ymmärrä näitä "aloitin amiksen eri linjoilla viisi kertaa mutta en saanut mitään loppuun" -tyyppejä. Jotain on vialla, jos ei mitään saa tehtyä loppuun saakka. Tuohonkin on apua saatavissa. 

Ihmettelen hiukan noita alapeukkuja tässä? Onko tosiaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita ylipäätään mistään ja vielä vähemmän työnteosta?

Kyllä on ihmisiä, joita ei mikään kiinnosta, eikä työnteko myöskään. Tämä johtuu taustalla olevista ongelmista. Kun taustalla oleviin ongelmiin saa apua, niin elämänhalukin alkaa palata ja ihminen alkaa taas kiinnostua uusien asioiden oppimisesta, opinnoista ja työnteosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten pakottaa tekemään työtä, jota ei halua tehdä? En usko, että lopputulos olisi kovin hyvä kenenkään kannalta.

On se melko hyvä niiden elätettäviesi kannalta. Ja laajemmassa kuvassa yhteiskunnan kannalta.

Mulla ei ole muita elätettäviä kuin itseni ja onneksi maailmassa riittää töitä, joita teen ihan mielelläni elantoni ansaitakseni. Hyvin harvassa ovat omassa elämässä olleet ihmiset, jotka eivät mitään miellyttävää löytäisi.

Iso osa ihmisistä ei tee töitä rakkaudesta työntekoon, vaan rahan takia. Maanantaisin raahaudutaan töihin vaikka ei huvita. Samaa mallia voi soveltaa myös koulutukseen. Tietenkin koulutuslinja pitää olla sellainen missä pärjää ja jonka jälkeen on töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain työtä pitää tehdä ja siis jotakin opiskella tai ainakin opetella. Omille lapsille olen sanonut, että paras on jos joku mieleinen ala löytyy, mutta jos ei, löydy, pitää sitten tehdä kuitenkin jotain. Ja jos haluaa tehdä jotain ns. "paskahommia" se on ok, mutta mieluummin niin, että se on tietoinen päätös kuin ajautuminen. En ihan ymmärrä näitä "aloitin amiksen eri linjoilla viisi kertaa mutta en saanut mitään loppuun" -tyyppejä. Jotain on vialla, jos ei mitään saa tehtyä loppuun saakka. Tuohonkin on apua saatavissa. 

Ihmettelen hiukan noita alapeukkuja tässä? Onko tosiaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita ylipäätään mistään ja vielä vähemmän työnteosta?

Kyllä on ihmisiä, joita ei mikään kiinnosta, eikä työnteko myöskään. Tämä johtuu taustalla olevista ongelmista. Kun taustalla oleviin ongelmiin saa apua, niin elämänhalukin alkaa palata ja ihminen alkaa taas kiinnostua uusien asioiden oppimisesta, opinnoista ja työnteosta.

Minä en ole noin yltiöpositiivinen tämän suhteen. Valitettavasti Suomessa on paljon yksilöitä, joille ei mikään apu ongelmiin (tai "ongelmiin") vie takaisin oikealle polulle. Meillä on näitä elämäntapatyöttömiä yms. jotka sanovat "hypänneensä järjettömästä länsimaisesti oravanpyörästä pois" ja seuraavan hengenvetoon valittavat, että tökäri ei riitä X bändin stadionkonsertin lippuihin tai siihen hiukan parempaan raakakinkkuun ja viiniin. 

Sitten meillä on näitä raukkoja, jotka mieluusti tekisivät ihan mitä tahansa työtä, mutta niin kuin joku aiemmin mainitsi, ne laivan purkamiset säkki säkiltä ovat mennyttä aikaa (ja se ojankaivukaan ei ole mitään tumpelon hommaa kun pitäisi olla kaato oikeaan suuntaan). 

Ei.