16vuotias ja masennuslääkitys. En saanut yöllä unta kun mietin haluanko lapseni aloittavan lääkityksen joka nostaa painoa

Psykoosilääkkeet lihottavat, mutta masennuslääkkeet hoikentava.

Vanhempana on helppo kontrolloida lapsen viikkorahaa ja kotona syömistä, että ruoka sisältää paljon kasviksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?

Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.

Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.

Joopa joo. Täällä eletään jossain hattarassa,  jossa vaan "mennään terapiaan". Päästäksesi terapiaan, tarvitset julkisen puolen lääkärin laatiman lausunnon. Saadaksesi lausunnon, sinun on päästävä se julkisen puolen lääkärin vastaanotolle. Ennen kuin pääset aloittamaan hoitosuhteesi, lähetteesi on ehkä kerran kaksi palautettu tk:han ja hylätty. Kun lähete vihdoin hyväksytään, saat ajan hyvällä tuurilla jopa hoitotakuun puitteissa. Lausuntoa ei laadita ensimmäisellä kerralla. Ensin "tutkitaan".  Aikoja ei ole antaa tai ne peruuntuvat. Kun vihdoin lausuntoa luvataan, joudut luultavasti pariin otteeseen kyselemään sen perään. Kun se terapiaa puoltava lausunto on vihdoin käsissäsi, alkaa terapeutin metsästäminen kelan kilpailuttamista terapeuteista. Lähetät terapeuteille sähköpostia, osa ei vastaa, loput ilmoittavat, että eivät voi ottaa uusia asiakkaita. Ehkä joskus "syksymmällä" sitten. Ennen kuin voit hakea Kelasta päätöstä terapeutista, sinulla on oltava terapeutti nimettynä. Kelakaan ei turhia hötkyile päätösten tekemisessä. 

Kun tämä rumba on käyty läpi, on vierähtänyt helposti yli vuosi. Vuosi on helvetin pitkä aika vakavasti oireilevalla nuorelle. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että nuoren vointi on heikentynyt niin paljon, että terapiaa ei voida aloittaa. 

 

Ja käytte tutustumassa eri terapeutteihin joista osaa lapsesi ongelmat eivät kiinnosta tai kemiat eivät muuten osu yhteen.  

Ja btw kaikki jotka eivät ole olleet lähelläkään tuota tilannetta painukaan ***tästä ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapsen parantuminen vai hoikkana pysyminen turhamaisen äidin mieliksi?

Anteeksi kärjistys, mutta lapsen etu on tärkeintä. Aina.

Sitten kun ne lääkeet tekee sinusta ruman, masentuneen läskin( ne ei oikeasti vaikuta masennukseen mitenkään) niin voin sanoa kokemusasiantuntijana, että olisin valinnut olla hyvän näköinen, hoikka masentunut anytime.

Jaa, no minäkin voin kokemusasiantuntijana sanoa, että mieluummin olen vähän pullukampi ja onnellinen, kuin laiha ja masentunut. Useimmat entiset syömishäiriöiset eivät myöskään vaihtaisi takaisin, kun ovat kerran toipuneet kunnolla.

No syömishäiriöiselle ahmimisen paheneminen/alkaminen uudelleen on suhteellisen myrkyllistä että tuskin se lääke pitkään maistuu. Jos jo ilman sitä on mahdotonta saada ahmintaa kuriin tai se on jo poissa elämästä, mutta alkaa uudelleen lääkkeestä.

Vierailija kirjoitti:

LÄÄKÄRIN MUKAAN LÄÄKITYS OLISI VÄLTTÄMÄTÖN.

Sen jälkeen kuvaat kokonaisen litanian oireita joista osa on hengenvaarallisia, ja olet muka huolissasi siitä, että lääkitys nostaa painoa.

Trollihan tän on pakko olla.

Ellei ole; myönnä epäonnistumisesi vanhempana, et vaan osaa ajatella lapsesi parasta.

Toivottavasti lapsi saa hyvän kodin muualta ja tarvitsemansa lääkityksen.

Yksi subjektiivinen lääkäri ja yksi subjektiivinen vanhempi. Joiden lisäksi liuta subjektiivisia palstalaisia. Logiikka, kuuluuko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?

Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.

Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.

Joopa joo. Täällä eletään jossain hattarassa,  jossa vaan "mennään terapiaan". Päästäksesi terapiaan, tarvitset julkisen puolen lääkärin laatiman lausunnon. Saadaksesi lausunnon, sinun on päästävä se julkisen puolen lääkärin vastaanotolle. Ennen kuin pääset aloittamaan hoitosuhteesi, lähetteesi on ehkä kerran kaksi palautettu tk:han ja hylätty. Kun lähete vihdoin hyväksytään, saat ajan hyvällä tuurilla jopa hoitotakuun puitteissa. Lausuntoa ei laadita ensimmäisellä kerralla. Ensin "tutkitaan".  Aikoja ei ole antaa tai ne peruuntuvat. Kun vihdoin lausuntoa luvataan, joudut luultavasti pariin otteeseen kyselemään sen perään. Kun se terapiaa puoltava lausunto on vihdoin käsissäsi, alkaa terapeutin metsästäminen kelan kilpailuttamista terapeuteista. Lähetät terapeuteille sähköpostia, osa ei vastaa, loput ilmoittavat, että eivät voi ottaa uusia asiakkaita. Ehkä joskus "syksymmällä" sitten. Ennen kuin voit hakea Kelasta päätöstä terapeutista, sinulla on oltava terapeutti nimettynä. Kelakaan ei turhia hötkyile päätösten tekemisessä. 

Kun tämä rumba on käyty läpi, on vierähtänyt helposti yli vuosi. Vuosi on helvetin pitkä aika vakavasti oireilevalla nuorelle. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että nuoren vointi on heikentynyt niin paljon, että terapiaa ei voida aloittaa. 

 

Ei sen lähetteen ole mikään pakko olla julkiselta puolelta. Yksityisen puolen lääkärikin sen voi kirjoittaa, ja on ihan yleistä, että jos rahaa löytyy tai on vaikka terveysvakuutus, se lähete haetaankin nimenomaan yksityiseltä lääkäriltä, sillä niin sen saa huomattavasti nopeammin.

Totta. Kuntoutuspsykoterapiaa voi hakea myös yksityisen psykiatrian erikoislääkärin lausunnolla. Lausunnon saaminen edellyttää 3 kk:n hoitojaksoa. AP:n tytär on 16 v, oletettavasti hänen hoitonsa alkanut jo nuorempana. Alle 16 v voi saada psykoterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, mikä edellyttää julkisen puolen lääkärin lausuntoa. 

Ihan huvikseen kannattaa koittaa miten vaikkapa jyväskyläläinen lapsi tai nuori pääsee lasten-/nuorisopsykiatrin vastaanotolle yksityisellä puolella arviointijaksolle.  Milloin ja missä on vapaita aikoja tarjolla? Niinpä. Lapsi tai nuori on helppo viedä korvalääkäriin, neurologille, ortopedille...Mutta yksityisellä puolella psykiatrille? Psykiatrian osalta jopa yksityisellä pitää taistella hoidon saamiseksi. 

Lapsi viiltelee koska ap on tärkeämpää lapsen ulkonäkö kuin lapsen tunteet?

Liian ahtaaseen häkkiin suljettu eläin alkaa vahingoittamaan itseään, enkä ymmärrä miksi olosuhteiden aiheuttamaa vikaa pitäisi lääkityksellä hoitaa? Ja jos lääke vain vie ojasta allikkoon, niin mitä hyötyä kukaan on siinä näkevinään? Ne ylipaino-oireet eivät ole naurun asia, kenen kohdalle sattuvat. Jos alttiutta ilmenee, pitäisi lääkitys vaihtaa välittömästi, tai lopputulos on lähtötilannetta pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?

Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.

Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.

Osin samaa mieltä. Ihmettelen myös miksi lääkkeet ovat lukitsemattomassa kaapissa? Mistä nuori saa tupakkaa? Uuden polven (ssri) lääkkeillä harvemmin saa itseään hengiltä ihan vaan niitä syömällä, paitsi jos sattuu olemaan allerginen. Alkuun myös itsemurhariski nousee ja kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille.

Oletko ap itse jotenkin ulkonäkökeskeinen kun tuota painonnousua mietit? Elämässä on muitakin arvoja kun muutama painokilo sinne tai tänne. Tiedän mistä puhun koska oma äiti ja mummu pelkäsivät lihomista melkein enemmän kuin kuolemaa. Ei helpottanut nuoren elämää jatkuva painosta ja syömisestä, lähinnä siitä mitä EI saa syödä, jauhaminen. 

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että jos on taipumusta lihomiseen niin lääkkeet tavallaan tukevat sitä. Luonnostaan hoikat eivät välttämättä liho, osastolla oli sekä hoikkia että tukevampia ihmisiä. Mulle on mainittu muutama lääke jotka painoa herkemmin nostavat ja avoimesti on kerrottu muistakin haitoista. Nukkuminen olisi tosi tärkeää, siitä mainitsi lääkäri viimeksikin. 

Lääkkeissäkin on ohjeet ja eikös alaikäisellä vanhemmat valvo lääkkeiden käyttöä? Tiedän kyllä että lääkärin seurannassa on suuriakin eroja eri paikkakuntien välillä. Pystyykö nuori käymään koulussa? 

Tuosta terapiasta sen verran että sinne ei noin vain mennä ellei satu olemaan paksu lompakko ja onnea. Psykiatrinen sairaanhoitaja, koulukurattori tai -psykologi voisivat ehkä auttaa. Olethan tehnyt lastensuojeluilmoituksen? 

Provoa mietin minäkin kun aloitus oli hiukan lapsellinen mutta jos nuorella oikeasti on hätä niin pyritte saamaan lisää apua. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä ravitsemusterapeutilla. Ei se paino ihan pelkästään lääkkeestä johdu, kyllä syöty ruokakin vaikuttaa. Ravitsemusterapeutti osaa laatia ruokavalion, jossa otetaan huomioon lääkitykset.

Kyllä se jotenkin liittyy osassa pelkästään lääkkeisiin. Itse en juuri syönyt ja aloitin lääkkeet ja jatkoin syömättömyytyä samaan tapaan, silti paino nousi. En tiedä miksi. Jotkut lääkkeet muuttavat suoliston bakteeritasapainoa , keräävät nestettä elimistöön tai muuttavat aineenvaihduntaa. Osa aiheuttaa makeanhimon tai lisää ruokahalua, mutta monesti siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nousi paino 45 kilosta nykyiseen 75 kiloon parissa vuodessa koska masennuslääkkeet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen loppumattoman ruokahalun. Olen aina nälkäinen ja mätän kaiken minkä käsiini saan. Voi kun olisi ollut toinen keino voittaa masennus mutta mun tapauksessa lääkitys on ainoa joka on toiminut ja olen pysynyt työkykyisenä. Terapiasta en vuosien aikana hyötynyt mitään ja lopetin sen. N34

Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria. 

Se on muuten helppo huudella, kun ei tiedä millaista se lääkkeen aiheuttama nälkä on. Ja kun se lääke vaikuttaa juurikin aivoihin, sinne missä sen itsekurin pitäisi syntyä. Mä sain masennuslääkkeet yli nelikymppisenä, ja koko ikäni olin pysynyt normaalipainossa siihen asti. Kyllä se oli 30 ikävuoden jälkeen vaatinut tietoisuutta syömisistä ja itsekuriakin. Eli voisi sanoa, että minulla sitä oli. Mutta mirtatsapiini aiheutti niin järjettömän sudennälän, että melkein kuin kehostani irtautuneena välillä ahmein, ja ihan mitä vaan ei-hyvääkin, vaikka raakaa makaronia suoraan pussista. Käytännössä ahmintahäiriöisen käytöksen. Kun olin lihonut 30 kg, vaikka kuinka yritin päättää että en vaan syö vaikka tekee mieli, niin lopetin lääkkeen.

Todennäköisesti muuten valtaosalla voimakkaasti lihovista ihmisistä aivot jostain syystä ei kontrolloi nälkää, vaan aiheuttavat tuntemuksia, joita toiset saavat masennuslääkkeistä.

Tätäkin voivat erinäiset itsekurista huutelijat miettiä. Varsinkin ne, jotka haukkuvat muita lihavia ja puolustelevat lääkkeiden takia lihoneita (en nyt väitä, että edellinen kirjoittaja olisi tällainen).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paljon parempi olla masentunut ja hoikka kuin toimimaan kykenevä pullukka, joka ei pyri rankaisemaan itseään pahasta olosta. Seuraavaksi haluavat sen varmaan terapiaan, kieltäydy siitäkin koska sehän saattaa reipastua syömään ja silloinkin siitä tulee pullukka. Nih.

Ylipaino on yksi tunnettu masennuksen syytekijä. Masennus on nykypsykiatrian mukaan usein jollain tavoin suolistoon liittyvä asia, jossa aivojen välittäjäaineetkin syntyvät. Liikunta vähentää masennusta ja ylipaino lisää sitä enemmän mitä enemmän sitä on. Painolla on yhteys suoliston toimintaan, joka taas on syy-yhteydessä masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeiden teho ei ole merkittävästi plaseboa korkeampi

Toki noinkin. Vanha nyrkkisääntö tutkimusten yleistyksenä on ollut, että 20 % paranee kuukausissa ilman mitään hoitoa. Valelääke plaseboa saaneista samassa ajassa 40 % paranee ja lääkkeitä saaneista 60 %. Noin joka viidettä auttaa oikea lääke enemmän kuin valelääke. Eli kun uskoo olevansa saamassa apua, jo se auttaa paljon.

Joidenkin arvioiden mukaan masennus voi johtua yli 10 eri syystä. Mutta syitä ei osata diagnosoida vielä terveydenhuollossa, jonka takia lääkkeiden määrääminenkin on aika arpapeliä. Aivoja ei yleensä tutkita, selvittäen mikä on vikana, vaan lääkkeet määrätään kokemuksiin perustuen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapsen parantuminen vai hoikkana pysyminen turhamaisen äidin mieliksi?

Anteeksi kärjistys, mutta lapsen etu on tärkeintä. Aina.

Kuule, onko se lapsen etu, että paisuu kuin pullataikina niillä lääkkeillä? Ojasta allikkoon siis!

En ota sen enempää asiaan kantaa mutta pikkasen halusin puolustaa ajattelevaa äitiä, sillä eihän hän itseään ajatellut vaan lastaan.

En tiedä nykyisistä lääkkeistä mutta 90luvulla minulle määrättin nuorisopsykologin toimesta masennuslääkitys koska olin koulukiusaamisen takia pahasti alamaissa. Aloin syödä hevosenkuuria ( 2 aamulla 1 illalla tarvittassa vielä puolikas illalla) psyykelääkkeitä vain 13-vuotiaana.

Seuraus: Mun seksihalut katosivat. En ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä ja harrastan sitä vain miesten mieliksi, enkä ole koskaan masturboinut.  Suoraan sanoen  minua ei ole ikinä panettanut. Yhdistän  tämän masennuslääkkeen aloittamiseen aivojen vielä kehittyessä. 

Myös ruokahalu  kasvoi tuosta lääkkeestä järkyttävästi, parissa vuodessa olin koosta S kokoa L ja  läskiä kertyi omituisiin paikkoihin kuten niskaan ja  lantioon.  Alakroppa alkoi muistuttaa laatikkoa. Nälkä oli pohjaton ja loputon eikä kyse ollut herkuista vaan vedin vaikka punajuuria tai ruisleipää jos muuta ei ollut. 

Uskon vahvasti lääkkeen muuttaneet aivojani pysyvällä ja peruuttamattomala tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on tärkeämpää lapsen parantuminen vai hoikkana pysyminen turhamaisen äidin mieliksi?

Anteeksi kärjistys, mutta lapsen etu on tärkeintä. Aina.

Kuule, onko se lapsen etu, että paisuu kuin pullataikina niillä lääkkeillä? Ojasta allikkoon siis!

En ota sen enempää asiaan kantaa mutta pikkasen halusin puolustaa ajattelevaa äitiä, sillä eihän hän itseään ajatellut vaan lastaan.

Masennuslääkkeet ei lihota. Masennus sen sijaan lihottaa, vie terveyden ja toimintakyvyn.

Aloittaja on toivottavasti trolli.

On ihan normaalia pyytää painoneutraali mielialalääke käyttöön. Näitä on nykyään monia, esim. Brintellix. On ihan ymmärrettävää, ettei ihminen halua lihoa ja että se lisää masentuneisuutta.

Että sama vaikka henki menisi, kunhan ei ole lihava?

Todella outo ajatus omasta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä nykyisistä lääkkeistä mutta 90luvulla minulle määrättin nuorisopsykologin toimesta masennuslääkitys koska olin koulukiusaamisen takia pahasti alamaissa. Aloin syödä hevosenkuuria ( 2 aamulla 1 illalla tarvittassa vielä puolikas illalla) psyykelääkkeitä vain 13-vuotiaana.

Seuraus: Mun seksihalut katosivat. En ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä ja harrastan sitä vain miesten mieliksi, enkä ole koskaan masturboinut.  Suoraan sanoen  minua ei ole ikinä panettanut. Yhdistän  tämän masennuslääkkeen aloittamiseen aivojen vielä kehittyessä. 

Myös ruokahalu  kasvoi tuosta lääkkeestä järkyttävästi, parissa vuodessa olin koosta S kokoa L ja  läskiä kertyi omituisiin paikkoihin kuten niskaan ja  lantioon.  Alakroppa alkoi muistuttaa laatikkoa. Nälkä oli pohjaton ja loputon eikä kyse ollut herkuista vaan vedin vaikka punajuuria tai ruisleipää jos muuta ei ollut. 

Uskon vahvasti lääkkeen muuttaneet aivojani pysyvällä ja peruuttamattomala tavalla. 

Ysärillä ne olikin kunnon myrkkyjä, väsytti ja lihotti. Samoja määrättiin kuusikymppisille ja kuusitoistavuotiaille.

Painon nousu ei ole vaarallista, jotkut ovat ihan luonnostaan tukevia, miksi ihmeessä teet tästä ongelman, varsinkin ku nuorella on olemassa ihan oikea ongelma johon tarjotaan apua ja tää painon nousu nyt sitten vaan huolettaa!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Painon nousu ei ole vaarallista, jotkut ovat ihan luonnostaan tukevia, miksi ihmeessä teet tästä ongelman, varsinkin ku nuorella on olemassa ihan oikea ongelma johon tarjotaan apua ja tää painon nousu nyt sitten vaan huolettaa!!!!!

Hidastaa ne kilot eikä niistä ihan hyvä olo tule.