Lue keskustelun säännöt.
16vuotias ja masennuslääkitys. En saanut yöllä unta kun mietin haluanko lapseni aloittavan lääkityksen joka nostaa painoa
24.04.2023 |
Ja ties mitä muuta.
Mutta haluan lapseni pysyvän hengissä. Ja lääkärin mukaan lääkitys olisi nyt välttämätön, kun keskusteluterapiasta ei ole ollut riittävästi apua.
Tyttö viiltelee itseään kaikella terävällä minkä saa käteen ja polttaa ihoaan palavalla tupakalla,vetää kaikki lääkkeet jotka kaapista löytää eikä nuku öisin.
Syy: vi tuttaa kaikki.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nousi paino 45 kilosta nykyiseen 75 kiloon parissa vuodessa koska masennuslääkkeet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen loppumattoman ruokahalun. Olen aina nälkäinen ja mätän kaiken minkä käsiini saan. Voi kun olisi ollut toinen keino voittaa masennus mutta mun tapauksessa lääkitys on ainoa joka on toiminut ja olen pysynyt työkykyisenä. Terapiasta en vuosien aikana hyötynyt mitään ja lopetin sen. N34
Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria.
Se on muuten helppo huudella, kun ei tiedä millaista se lääkkeen aiheuttama nälkä on. Ja kun se lääke vaikuttaa juurikin aivoihin, sinne missä sen itsekurin pitäisi syntyä. Mä sain masennuslääkkeet yli nelikymppisenä, ja koko ikäni olin pysynyt normaalipainossa siihen asti. Kyllä se oli 30 ikävuoden jälkeen vaatinut tietoisuutta syömisistä ja itsekuriakin. Eli voisi sanoa, että minulla sitä oli. Mutta mirtatsapiini aiheutti niin järjettömän sudennälän, että melkein kuin kehostani irtautuneena välillä ahmein, ja ihan mitä vaan ei-hyvääkin, vaikka raakaa makaronia suoraan pussista. Käytännössä ahmintahäiriöisen käytöksen. Kun olin lihonut 30 kg, vaikka kuinka yritin päättää että en vaan syö vaikka tekee mieli, niin lopetin lääkkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nousi paino 45 kilosta nykyiseen 75 kiloon parissa vuodessa koska masennuslääkkeet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen loppumattoman ruokahalun. Olen aina nälkäinen ja mätän kaiken minkä käsiini saan. Voi kun olisi ollut toinen keino voittaa masennus mutta mun tapauksessa lääkitys on ainoa joka on toiminut ja olen pysynyt työkykyisenä. Terapiasta en vuosien aikana hyötynyt mitään ja lopetin sen. N34
Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria.
Se on muuten helppo huudella, kun ei tiedä millaista se lääkkeen aiheuttama nälkä on. Ja kun se lääke vaikuttaa juurikin aivoihin, sinne missä sen itsekurin pitäisi syntyä. Mä sain masennuslääkkeet yli nelikymppisenä, ja koko ikäni olin pysynyt normaalipainossa siihen asti. Kyllä se oli 30 ikävuoden jälkeen vaatinut tietoisuutta syömisistä ja itsekuriakin. Eli voisi sanoa, että minulla sitä oli. Mutta mirtatsapiini aiheutti niin järjettömän sudennälän, että melkein kuin kehostani irtautuneena välillä ahmein, ja ihan mitä vaan ei-hyvääkin, vaikka raakaa makaronia suoraan pussista. Käytännössä ahmintahäiriöisen käytöksen. Kun olin lihonut 30 kg, vaikka kuinka yritin päättää että en vaan syö vaikka tekee mieli, niin lopetin lääkkeen.
Nämä itsekurin julistajat ovat todennäköisesti samoja ihmisiä, joiden mielestä masennuskin paranisi yhtä takuuvarmasti itseään niskasta kiinni ottamisella, joten heidän kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Minulla muuten mirtatsapiinista sama kokemus. Aloin lihomaan jo satunnaisella käytöllä nukahtamislääkkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nousi paino 45 kilosta nykyiseen 75 kiloon parissa vuodessa koska masennuslääkkeet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen loppumattoman ruokahalun. Olen aina nälkäinen ja mätän kaiken minkä käsiini saan. Voi kun olisi ollut toinen keino voittaa masennus mutta mun tapauksessa lääkitys on ainoa joka on toiminut ja olen pysynyt työkykyisenä. Terapiasta en vuosien aikana hyötynyt mitään ja lopetin sen. N34
Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria.
Se on muuten helppo huudella, kun ei tiedä millaista se lääkkeen aiheuttama nälkä on. Ja kun se lääke vaikuttaa juurikin aivoihin, sinne missä sen itsekurin pitäisi syntyä. Mä sain masennuslääkkeet yli nelikymppisenä, ja koko ikäni olin pysynyt normaalipainossa siihen asti. Kyllä se oli 30 ikävuoden jälkeen vaatinut tietoisuutta syömisistä ja itsekuriakin. Eli voisi sanoa, että minulla sitä oli. Mutta mirtatsapiini aiheutti niin järjettömän sudennälän, että melkein kuin kehostani irtautuneena välillä ahmein, ja ihan mitä vaan ei-hyvääkin, vaikka raakaa makaronia suoraan pussista. Käytännössä ahmintahäiriöisen käytöksen. Kun olin lihonut 30 kg, vaikka kuinka yritin päättää että en vaan syö vaikka tekee mieli, niin lopetin lääkkeen.
Nämä itsekurin julistajat ovat todennäköisesti samoja ihmisiä, joiden mielestä masennuskin paranisi yhtä takuuvarmasti itseään niskasta kiinni ottamisella, joten heidän kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Minulla muuten mirtatsapiinista sama kokemus. Aloin lihomaan jo satunnaisella käytöllä nukahtamislääkkeenä.
Ja minulla ei. Lihoin koska vaihdevuodet alkoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nousi paino 45 kilosta nykyiseen 75 kiloon parissa vuodessa koska masennuslääkkeet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen loppumattoman ruokahalun. Olen aina nälkäinen ja mätän kaiken minkä käsiini saan. Voi kun olisi ollut toinen keino voittaa masennus mutta mun tapauksessa lääkitys on ainoa joka on toiminut ja olen pysynyt työkykyisenä. Terapiasta en vuosien aikana hyötynyt mitään ja lopetin sen. N34
Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria.
Se on muuten helppo huudella, kun ei tiedä millaista se lääkkeen aiheuttama nälkä on. Ja kun se lääke vaikuttaa juurikin aivoihin, sinne missä sen itsekurin pitäisi syntyä. Mä sain masennuslääkkeet yli nelikymppisenä, ja koko ikäni olin pysynyt normaalipainossa siihen asti. Kyllä se oli 30 ikävuoden jälkeen vaatinut tietoisuutta syömisistä ja itsekuriakin. Eli voisi sanoa, että minulla sitä oli. Mutta mirtatsapiini aiheutti niin järjettömän sudennälän, että melkein kuin kehostani irtautuneena välillä ahmein, ja ihan mitä vaan ei-hyvääkin, vaikka raakaa makaronia suoraan pussista. Käytännössä ahmintahäiriöisen käytöksen. Kun olin lihonut 30 kg, vaikka kuinka yritin päättää että en vaan syö vaikka tekee mieli, niin lopetin lääkkeen.
Ainahan se on helppoa huudella, kun ei vaan tajua miks joidenkin (yhä useimpien) pitää syödä jääkaappi tyhjäksi ilta illan perään. Ja kaikkein huonointa moskaa mitä kaupasta löytyy, tietenkin.
Kyllä on paljon parempi olla masentunut ja hoikka kuin toimimaan kykenevä pullukka, joka ei pyri rankaisemaan itseään pahasta olosta. Seuraavaksi haluavat sen varmaan terapiaan, kieltäydy siitäkin koska sehän saattaa reipastua syömään ja silloinkin siitä tulee pullukka. Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta! Sittenhän naapurit ja sukulaiserkin näkevät heti, että on mielisairas!
Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?
Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.
Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on tärkeämpää lapsen parantuminen vai hoikkana pysyminen turhamaisen äidin mieliksi?
Anteeksi kärjistys, mutta lapsen etu on tärkeintä. Aina.
Sitten kun ne lääkeet tekee sinusta ruman, masentuneen läskin( ne ei oikeasti vaikuta masennukseen mitenkään) niin voin sanoa kokemusasiantuntijana, että olisin valinnut olla hyvän näköinen, hoikka masentunut anytime.
Jaa, no minäkin voin kokemusasiantuntijana sanoa, että mieluummin olen vähän pullukampi ja onnellinen, kuin laiha ja masentunut. Useimmat entiset syömishäiriöiset eivät myöskään vaihtaisi takaisin, kun ovat kerran toipuneet kunnolla.
TÄMÄN TÄYTYY OLLA PROVO :(
Oma tytär on masentunut ja onhan hän lihonut kun syönyt 2 vuotta mielialalääkettä joka lisää ruokahalua , 15vuotias ja vaatekoko xxl. Mutta mikä olisi toinen vaihtoehto, pimeässä likaiset vaatteet päällä makaaminen ja itsensä satuttaminen? Lääke on selvästi nostanut mielialaa ja tuonut takaisin kiinnostusta niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin suihkussa käymiseen ja dödön käyttämiseen . Saksiakaan ei tarvitse enää piilotella. Joten jos onnen hintana on että syö kokonaisen kermajuuston yksin niin olkoot niin! Mielummin herkut kuin arvet ja kyyneleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap väsyneenä ei miettinyt otsikkoa selkeästi,ehkä hän tuntee jonkun masennuslääkityksestä pullataikinaksi paisuneen, ja pelkää omalle lapselle samaa kohtaloa.Meinaan kun ex-mies söi masennuslääkettä ja keskellä yötä rouskutteli raakoja nuudeleita niin sitä vuosia seuranneena olisin kauhuissani jos lapsellani aloitettasiin vastaava lääkitys!
Vierailija kirjoitti:
Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?
Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.
Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.
Joopa joo. Täällä eletään jossain hattarassa, jossa vaan "mennään terapiaan". Päästäksesi terapiaan, tarvitset julkisen puolen lääkärin laatiman lausunnon. Saadaksesi lausunnon, sinun on päästävä se julkisen puolen lääkärin vastaanotolle. Ennen kuin pääset aloittamaan hoitosuhteesi, lähetteesi on ehkä kerran kaksi palautettu tk:han ja hylätty. Kun lähete vihdoin hyväksytään, saat ajan hyvällä tuurilla jopa hoitotakuun puitteissa. Lausuntoa ei laadita ensimmäisellä kerralla. Ensin "tutkitaan". Aikoja ei ole antaa tai ne peruuntuvat. Kun vihdoin lausuntoa luvataan, joudut luultavasti pariin otteeseen kyselemään sen perään. Kun se terapiaa puoltava lausunto on vihdoin käsissäsi, alkaa terapeutin metsästäminen kelan kilpailuttamista terapeuteista. Lähetät terapeuteille sähköpostia, osa ei vastaa, loput ilmoittavat, että eivät voi ottaa uusia asiakkaita. Ehkä joskus "syksymmällä" sitten. Ennen kuin voit hakea Kelasta päätöstä terapeutista, sinulla on oltava terapeutti nimettynä. Kelakaan ei turhia hötkyile päätösten tekemisessä.
Kun tämä rumba on käyty läpi, on vierähtänyt helposti yli vuosi. Vuosi on helvetin pitkä aika vakavasti oireilevalla nuorelle. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että nuoren vointi on heikentynyt niin paljon, että terapiaa ei voida aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karlotta76 kirjoitti:
TÄMÄN TÄYTYY OLLA PROVO :(
Oma tytär on masentunut ja onhan hän lihonut kun syönyt 2 vuotta mielialalääkettä joka lisää ruokahalua , 15vuotias ja vaatekoko xxl. Mutta mikä olisi toinen vaihtoehto, pimeässä likaiset vaatteet päällä makaaminen ja itsensä satuttaminen? Lääke on selvästi nostanut mielialaa ja tuonut takaisin kiinnostusta niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin suihkussa käymiseen ja dödön käyttämiseen . Saksiakaan ei tarvitse enää piilotella. Joten jos onnen hintana on että syö kokonaisen kermajuuston yksin niin olkoot niin! Mielummin herkut kuin arvet ja kyyneleet.
Ei helvetti :D.
LÄÄKÄRIN MUKAAN LÄÄKITYS OLISI VÄLTTÄMÄTÖN.
Sen jälkeen kuvaat kokonaisen litanian oireita joista osa on hengenvaarallisia, ja olet muka huolissasi siitä, että lääkitys nostaa painoa.
Trollihan tän on pakko olla.
Ellei ole; myönnä epäonnistumisesi vanhempana, et vaan osaa ajatella lapsesi parasta.
Toivottavasti lapsi saa hyvän kodin muualta ja tarvitsemansa lääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne lääkkeet nostaa painoa, niin vaihda lääkitystä. Kaikki ei tosiaan tee niin.
Masennuslääkkeiden teho ei ole merkittävästi plaseboa korkeampi
Puhu lapsesi kanssa ja ole hänen kanssaan.
Selvitä syy viiltelyyn ja muuhun sellaiseen. Joku syy siihen on. Ei ihmiset sellaista huvikseen tee.
Rukoilkaa yhdessä ja lukekaa Raamattua.
En alkaisi lääkitä noilla lääkkeillä lastani. En ainakaan ennen kuin kaikki muut keinot on todella kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap väsyneenä ei miettinyt otsikkoa selkeästi,ehkä hän tuntee jonkun masennuslääkityksestä pullataikinaksi paisuneen, ja pelkää omalle lapselle samaa kohtaloa.Meinaan kun ex-mies söi masennuslääkettä ja keskellä yötä rouskutteli raakoja nuudeleita niin sitä vuosia seuranneena olisin kauhuissani jos lapsellani aloitettasiin vastaava lääkitys!
Omituista olettaa, että sulla olisi yhden äijän seuraamisen perusteella kompetenssia kertoa, mitä lääkkeet ihmisille tekee.
Ei, ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin nuorille määrätään halukkaasti halpoja mielialalääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena on voimakas painonnousu. Kalliimmilla lääkkeillä ei tätä sivuvaikutusta ole. Sinun on valittava. otatteko halvat lääkkeet ja lihomisen vai kalliimmat lääkkeet.
Mitkä "halvat" masennuslääkkeet lihottavat? En usko tätä ollenkaan, että lihottaisivat. Ummetusta ne kyllä aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku parempi terapeutti / nuorisopsykiatri?
Nuoren ongelmat kuulostavat vakavilta.
Lisäksi ap sinun ja jos perheessä on toinenkin vanhempi, kannattaisi mennä terapiaan. Nuori ei ole tyhjiössä, vaan ongelmia on usein koko perheellä ja vanhempienkin pitää saada hoitoa. Ystävällisyydellä sanon, jos olisi tämä tilanne meillä, niin menisin itsekin ammattilaiselle juttelemaan.Joopa joo. Täällä eletään jossain hattarassa, jossa vaan "mennään terapiaan". Päästäksesi terapiaan, tarvitset julkisen puolen lääkärin laatiman lausunnon. Saadaksesi lausunnon, sinun on päästävä se julkisen puolen lääkärin vastaanotolle. Ennen kuin pääset aloittamaan hoitosuhteesi, lähetteesi on ehkä kerran kaksi palautettu tk:han ja hylätty. Kun lähete vihdoin hyväksytään, saat ajan hyvällä tuurilla jopa hoitotakuun puitteissa. Lausuntoa ei laadita ensimmäisellä kerralla. Ensin "tutkitaan". Aikoja ei ole antaa tai ne peruuntuvat. Kun vihdoin lausuntoa luvataan, joudut luultavasti pariin otteeseen kyselemään sen perään. Kun se terapiaa puoltava lausunto on vihdoin käsissäsi, alkaa terapeutin metsästäminen kelan kilpailuttamista terapeuteista. Lähetät terapeuteille sähköpostia, osa ei vastaa, loput ilmoittavat, että eivät voi ottaa uusia asiakkaita. Ehkä joskus "syksymmällä" sitten. Ennen kuin voit hakea Kelasta päätöstä terapeutista, sinulla on oltava terapeutti nimettynä. Kelakaan ei turhia hötkyile päätösten tekemisessä.
Kun tämä rumba on käyty läpi, on vierähtänyt helposti yli vuosi. Vuosi on helvetin pitkä aika vakavasti oireilevalla nuorelle. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että nuoren vointi on heikentynyt niin paljon, että terapiaa ei voida aloittaa.
Ei sen lähetteen ole mikään pakko olla julkiselta puolelta. Yksityisen puolen lääkärikin sen voi kirjoittaa, ja on ihan yleistä, että jos rahaa löytyy tai on vaikka terveysvakuutus, se lähete haetaankin nimenomaan yksityiseltä lääkäriltä, sillä niin sen saa huomattavasti nopeammin.
Niin, tuossahan kaivattaisiin sitten sitä kuuluisaa itsekuria.