Lue keskustelun säännöt.
Olen hyvässä parisuhteessa ja näen kavereita/tuttuja pari kertaa kuussa
23.04.2023 |
Minulla on laajat tuttavapiirit ja pari lähempää kaveria joita näen kahdestaan. Muuten käyn puolison kanssa ulkona tai näen ihmisiä harrastuksissa (en läheskään aina puhu kenellekään mitään). Vietän paljon aikaa myös yksin kodin ulkopuolella.
Olisitko sinä yksinäinen?
Kommentit (23)
Mulla on aika lailla sama tilanne, olen tyytyväinen itse. Aiemmin koin olevani huonompi kuin muut mutta nyt hyväksynyt, että tällainen mun elämä on ja se on mulle hyvä. Koin siis huonommuutta siitä, ettei ole laajaa ystäväjoukkoa enkä kuulu mihinkään porukkaan. Ja oma puoliso se, jonka kanssa haluan olla ja hän myös paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta joskus välillä mietin, että onko tämä terveellistä. Silloin tällöin haikailen, että minua kutsuttaisiin jonnekin porukoiden mukaan. Mutta olen onnellinen näinkin. Elämä on hyvää. Ap
En olisi. Olen kyllä nyt, kun mies roikottaa minua ja emme asu yhdessä.
Et sanonut oletko sitten itse yksinäinen? Ihmisillä on erilaiset tarpeet olla sosiaalinen.
Puoliso ei yleensä täytä kaikkia sosiaalisia tarpeita, eikä mielestäni olisi terveellistä täyttääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa, teen 100% etätöitä, en harrasta mitään sosiaalista, tapaan kavereita 1-3 kertaa kuukaudessa. En ole yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Et sanonut oletko sitten itse yksinäinen? Ihmisillä on erilaiset tarpeet olla sosiaalinen.
Puoliso ei yleensä täytä kaikkia sosiaalisia tarpeita, eikä mielestäni olisi terveellistä täyttääkään.
En ole yleensä yksinäinen, mutta jos en ole pariin viikkoon nähnyt yhtään ketään (puolison lisäksi) jonka kanssa edes rupatella, alan haikailla seuraa. Joskus pitkä puhelu äidin kanssa helpottaa yksinäisyyttä. Vapuksi on tiedossa paljonkin sosialisointia kahdeksi päiväksi, joten enköhän jaksa sinne asti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten, olisin minäkin yksinäinen.
Helposti tulee asetettua aina se puoliso etusijalle. Pitää jaksaa järjestää ystävien ja sukulaisten kanssa tapaamisia, ja ajatella heitä aktiivisesti.
Jos ystävät ei järjestä juhlia tms illanviettoja, järjestää itse heille.
En olisi. 10 vuotta sitten olisin kokenut itseni yksinäiseksi, sillä silloin piti olla koko ajan kavereiden kanssa menossa ja aina oli jotain tapahtumia/illanistujaisia/bileitä/reissuja. Nyt riittää ihan hyvin, kun näkee kavereita silloin tällöin. Välillä voi olla pitempiäkin aikoja välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten, olisin minäkin yksinäinen.
Helposti tulee asetettua aina se puoliso etusijalle. Pitää jaksaa järjestää ystävien ja sukulaisten kanssa tapaamisia, ja ajatella heitä aktiivisesti.
Jos ystävät ei järjestä juhlia tms illanviettoja, järjestää itse heille.
Minä laitan itseni etusijalle. Teen paljon asioita yksin ja jopa matkustan ilman puolisoa. Puoliso tarvitsee paljon omaa aikaa ja hänellä on vilkas sosiaalinen elämä, joten lähden kotoa itsekseni välillä jonnekin, että hän saa omaa aikaa. Se ei minua tosin haittaa lainkaan, sillä viihdyn yksin. Ap
Ratkaisevaa tässä on se oma kokemus. Itse olen äärimmäisen introvertti ja jopa normaali perhe-elämä tuntui välillä liian kuormittavalta. Minulla on mies ja kolme jo aikuista lasta. Työskentelemme miehen kanssa perheyrityksessä kahdestaan. Lasten ollessa nuorempia ,oli pakko olla sosiaalisempi nyt olen iloinen kun ei tarvitse osallistua kaikenlaiseen toimintaan ja tapahtumiin. Kavereita näen ehkä kerran vuodessa, sisaruksiini olen yhteydessä muutaman kerran kuussa, mieluiten vietän aikaani omissa puuhissani kotona . En koe olevani yksinäinen. Mies haluaisi matkustella yhdessä , lähteä edes laivalle, mutta ei tosiaankaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisevaa tässä on se oma kokemus. Itse olen äärimmäisen introvertti ja jopa normaali perhe-elämä tuntui välillä liian kuormittavalta. Minulla on mies ja kolme jo aikuista lasta. Työskentelemme miehen kanssa perheyrityksessä kahdestaan. Lasten ollessa nuorempia ,oli pakko olla sosiaalisempi nyt olen iloinen kun ei tarvitse osallistua kaikenlaiseen toimintaan ja tapahtumiin. Kavereita näen ehkä kerran vuodessa, sisaruksiini olen yhteydessä muutaman kerran kuussa, mieluiten vietän aikaani omissa puuhissani kotona . En koe olevani yksinäinen. Mies haluaisi matkustella yhdessä , lähteä edes laivalle, mutta ei tosiaankaan kiinnosta.
Jos kuitenkin vähän joustaisit sen miehen vuoksi? Kuitenkin hänenkin elämästään kyse.
Vierailija kirjoitti:
En olisi. 10 vuotta sitten olisin kokenut itseni yksinäiseksi, sillä silloin piti olla koko ajan kavereiden kanssa menossa ja aina oli jotain tapahtumia/illanistujaisia/bileitä/reissuja. Nyt riittää ihan hyvin, kun näkee kavereita silloin tällöin. Välillä voi olla pitempiäkin aikoja välissä.
Onko sinulla työkavereita joita näet kasvotusten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä.
Niin kuulostaa. Mielestäni se on jotenkin outoa, jos aikuinen ei tee ikinä mitään itsekseen ja haalii ympärilleen laadusta välittämättä ison joukon ihmisiä.
En todellakaan. Jos parisuhdetta ei olisi niin silloin olisin kyllä yksinäinen. Sitten kun lapsi syntyy niin tiedän että elämässäni on sitten 2 ihmistä joiden seura on erityisen tärkeää. Kavereita ei ole enkä sellaisia edes halua. Sekin jo ahdistaa jos töissä joku rupeaa liian tuttavalliseksi. Lähisukua näen pari kertaa vuodessa.
Suomalaiset eivät ole mitään amerikkalaisia
Ei riittäisi energiaa kaikille noille. Hyvä, kun jaksan miestäni. Kavereita ei ole.
Jos tämä toimii sinulle niin hyvä. Ehkä vähän ihmettelen että ettekö vietä yhdessä aikaa enempää sinä, mies ja ystävät? Toki olen itse aika sosiaalinen ja haluan viettää aikaa sekä oman perheen, että ystävien ja sukulaisten kanssa. Teen töitä yksin ja harrastan ja matkustan myös yksin, mutta silti hauskaa viettää aikaa seurassa. Tiedän myös naisia joilla ei ollut aikaa kavereille ja eron jälkeen ei paljon kavereita enää ollutkaan. Miehet sen sijaan olivat pitäneet yllä kaverisuhteitaan.
En olisi. En ole nytkään vaikkei ole kavereita ollenkaan, mies pelkästään ja muutaman kerran vuodessa näen sukulaisia.