Kuka muistaa puhelinluettelot?

Vierailija kirjoitti:

Muistan keskuksen "sentraalisantran".

Kotona oli joskus tilanne päällä ja soitin apua. Keskus kuunteli puhelua ja hädissään huuteli väliin, että soita poliisit.

Minun äidilläni oli hätä, kun piti päästä synnyttämään, mutta mistään se saatu taksia. Ambulanssia ei silloin vielä ollutkaan. Sentraalisantran mies lähti sitten viemään, kun taisi olla hänellä kylän ainoa auto.

Vierailija kirjoitti:

Anttilan kataloogi!

"Hyvää iltaa, olen Kalle Anttila".

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/28/kalle-anttila-perusti-tavarata…

Meille korpeen tuli joulu, kun postiin tuli Anttilan paketti. Vieläkin tuntuu nenässä niiden kiiltokuvien haju.

Sekin teki joulun, kun tuli Aku Ankan Joulumanteli.

Kyllähän minä vielä puhelinluettelot muistan!

Yhden puhelinluettelon kattama maantieteellinen alue oli pitkälle 1970-luvulle asti nimeltään jakoalue. Jakoalueiden koodit puhelinluetteloissa olivat HEL I, HEL II, TUR, TAM, JYV, KOU, VAA, KUO ja OURO, joka kattoi Oulun jakoalueen ja Rovaniemen jakoalueen. Jakoalueiden keskuksia olivat ne paikkakunnat, joiden suuntanumero päättyi ykköseen (paitsi HEL I = 90; HEL II käsitti kaikki suuntanumerot 910-919).

Sitten mentiin siihen, että yksi luettelo kattoi pienemmän alueen eli luetteloita oli kaiken kaikkiaan enemmän ja niiden alueet nimettiin enemmän tai vähemmän maakuntien mukaan (nykyisenlaista virallista maakuntajakoa ei silloin ollut).

Helsingin puhelinluettelo jakautui 1970-luvun alussa osiin A-R ja S-Ö, jälkimmäisessä myös keltaiset sivut. Sitten jako muuttui A-S ja T-Ö+keltaiset. Lopussa se taisi olla kolmiosainen. Ja Pirkanmaankin luettelo loppuaikoina varmaan kaksioisainen.

Painotekniikan kehittyessä myös karttojen laatu parani, ja luetteloissa alkoi olla karttoja entistä useamman paikkakunnan keskustaajamasta ja myös laajemmalta alueelta kaupunkien keskustojen ulkopuolelta.

Aloittajan mainitsemat korukirjeet olivat korusähkösanomalomakkeita. Kun sähköpostia ei ollut ja telex-liittymiä oli yleensä vain yrityksillä ja virastoilla, sähkösanoma oli silloinen postia nopeampi tapa saada kirjallinen viesti menemään perille sanatarkassa muodossa muualla olevalle vastaanottajalle. Sähkösanoman pystyi lähettämään lennätinkonttorista tai soittamalla lennätinkonttoriin. Posti- ja telelaitos välitti sen sähköisesti omaan lennätintoimipaikkaansa, joka sijaitsi lähimpänä vastaanottajaa, siellä se tulostettiin paperille, joka toimitettiin vastaanottajalle pikakirjeenä (vastaanottopaikan lennätinkonttorin lähialueella hyvinkin nopeasti). Korusähkösanomalomake oli maksullinen lisäpalvelu surunvalittelujen tai erilaisten onnittelujen esittämistä varten. Kuvastossa jokaisella korulomakkeella oli oma mallinumeronsa, idea oli siinä, että kun sähkösanoman lähettäjä valitsi tietynnumeroisen mallin, sähkösanoma lähetettiin tavallisen sähkösanoman tapaan mutta kirjoitettiin vastaanottopäässä tämän malliselle lomakkeelle ennen vastaanottajalle toimittamista. Korulomakkeen lisähinnasta ainakin osa meni hyväntekeväisyysjärjestöille.

Oli toki vaurauden merkki, jos oli varaa puhelinliittymään myös mökillä. Jokaista puhelinliittymää kohti sai kuitenkin sen sijaintialueen puhelinluetteloon ilmaiseksi yhden rivin pituisen tekstin. Jotkut maksoivat lisähintaa saadakseen kotipaikkansa luetteloon myös merkinnän muualla maassa olevan kesämökin puhelinnumerosta tai saadakseen yhtä riviä pitemmän merkinnän, jossa oli tavallista perusteellisemmat tiedot ammatista tai muiden perheenjäsenten etunimistä.

Matkapuhelimet eivät vielä näivettäneet puhelinluetteloita, monethan merkityttivät puhelinluetteloon myös matkapuhelinnumeronsa. Sen sijaan internetin vaikutuksesta painettujen puhelinluetteloiden merkitys hiipui ensin vähitellen ja sitten ne lopetettiin.

Ukilla oli kirjahyllyssä Lapin luettelot 1967-1999 :)

Kävin aina pöllimässä ne muitten rappusista, niistä sai rahaa.

Niistä oli hauskaa soitella pilapuheluita lapsena: silmät kiinni, sormi jollekin sivulle ja siihen numeroon piti soittaa:)