Luova ihminen: mitä teet kun ideattyrehtyvät etkä pääse luomistyössä eteenpäin?

Ilmaise juuri luettelemiasi tunteita.

Vaihdan välineen hetkeksi johonkin muuhun. Tai jos todellakaan mikään ei onnistu, pidän taukoa. Luovuus tarvitsee ripauksen tylsyyttäkin.

Älä tee väkisin. Rentoudu ja ole hellä itsellesi.

Suosittelen luonnossa liikkumista. Metsässä, merellä, järvellä tai vaikka tuntureilla.

Teen taidetta 5-6 päivää viikossa. Elän stabiilia perhe-elämää. En matkustele paljon ja illat olen kotona. Miten olen ratkaissut asian?

Ensinnäkin minulla on kaksi työhuonetta, kolmas käytössä kesäisin. Aloitan aamun lähes aina samalla työhuoneella, teen rutiinitöitä käsillä. Tämä on tavallaan rentouttavaa ja herättää aivot. 1-2 tunnin kuluttua siirryn toiselle työhuoneelle. Tämä tila on täynnä virtaa, melkein suoraan kadulta. Välillä jopa pelottaa siinä liikkevat ihmiset. Minulle tulee adrenaliinia, kun olen varuillani. Katson kokoajan ovelle, ettei kukaan kutsumaton tule sisälle. Adrenaliini pitää minut virkeänä, saatan maalata 3 tuntia helposti putkeen. Lisäksi ikkunat ovat auki, minulla on kylmä. Usein syön lounasta vasta kello 14, aamulla juon kahvin. Varuillaan olo, kylmyys ja unohtunut nälkä ovat hyvä yhdistelmä. Kuuntelen musiikkia.

Maalaan virtana. Minulla on 25 keskeneräistä työtä. Yhden valmistuminen vie puoli vuotta. Maalaan päälle, välillä raaputan pintaa pois ja jatkan. Huonoinakin päivinä saan aina aikaiseksi. Koska aikajana on niin pitkä. En stressaa. Kaiken tekemäni voi poistaa, tai maalata uudestasn. Kerrostumia syntyy.

Vaihtoehtoisesti kesäisin minulla on luontomainen työhuone. Saan olla rauhassa. Hiljaisuutta ei ole, kun linnut laulavat.

Adrenaliini. Olen miettinyt, että sitä voisi saada myös jostain urheilusuorituksesta. Mutta sitten on fyysisesti väsynyt, eli ei toimi.

Joku salatila voisi olla hyvä, tai tila, jota ei ikinä ajattelisi taidetilaksi.

Vierailija kirjoitti:

Teen taidetta 5-6 päivää viikossa. Elän stabiilia perhe-elämää. En matkustele paljon ja illat olen kotona. Miten olen ratkaissut asian?

Ensinnäkin minulla on kaksi työhuonetta, kolmas käytössä kesäisin. Aloitan aamun lähes aina samalla työhuoneella, teen rutiinitöitä käsillä. Tämä on tavallaan rentouttavaa ja herättää aivot. 1-2 tunnin kuluttua siirryn toiselle työhuoneelle. Tämä tila on täynnä virtaa, melkein suoraan kadulta. Välillä jopa pelottaa siinä liikkevat ihmiset. Minulle tulee adrenaliinia, kun olen varuillani. Katson kokoajan ovelle, ettei kukaan kutsumaton tule sisälle. Adrenaliini pitää minut virkeänä, saatan maalata 3 tuntia helposti putkeen. Lisäksi ikkunat ovat auki, minulla on kylmä. Usein syön lounasta vasta kello 14, aamulla juon kahvin. Varuillaan olo, kylmyys ja unohtunut nälkä ovat hyvä yhdistelmä. Kuuntelen musiikkia.

Maalaan virtana. Minulla on 25 keskeneräistä työtä. Yhden valmistuminen vie puoli vuotta. Maalaan päälle, välillä raaputan pintaa pois ja jatkan. Huonoinakin päivinä saan aina aikaiseksi. Koska aikajana on niin pitkä. En stressaa. Kaiken tekemäni voi poistaa, tai maalata uudestasn. Kerrostumia syntyy.

Vaihtoehtoisesti kesäisin minulla on luontomainen työhuone. Saan olla rauhassa. Hiljaisuutta ei ole, kun linnut laulavat.

Kuljettelen myös töitä näiden tilojen välillä. Työ tuo uusia ideoita, kun se vaihtaa paikkaa.

Summa summarum, paras tila taiteen tekemiselle ei ole aina se optimaalisin. Meluisa, likainen jopa pelottava tila voi olla hyvä.

Joskus Kreikan lomalla maalasin akvarelleja hotellin ranta-alueella muista auringon ottajista. Tämä kirvoitti vihaa.

Oikeasti luovalle ihmiselle ei tuollaisia "taukoja" tule.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luovalle ihmiselle ei tuollaisia "taukoja" tule.

Millaista luovaa työtä teet ? 

Kansanopiston kirjoittajakurssilla käyminen ja Tommi Kinnusen ihaileminen ei tee sinusta luovaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luovalle ihmiselle ei tuollaisia "taukoja" tule.

En tiedä, miten muut ovat ratkaisseet asian. Joskus olen vain väsynyt ja olo on tyhjä. Silloin jään nukkumaan pidemmäksi ajaksi aamulla tai olen kotona. On merkki uupumuksesta.

Rutiinit ovat tärkeitä ja se, että pystyy yhdistämään vaikka kahden asian tekemisen.

Luovuus ei ole jana, joka kulkee eteenpäin. Yksi suuri ja voimakas idea. Minulle ei tule niin. Kuuntelen paljon basso-radiota ja usein tanssin musiikin tahtiin. Tai jopa maalaan. Kaiken voi kuitenkin aina poistaa, joten ei väliä. Rentous on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Teen taidetta 5-6 päivää viikossa. Elän stabiilia perhe-elämää. En matkustele paljon ja illat olen kotona. Miten olen ratkaissut asian?

Ensinnäkin minulla on kaksi työhuonetta, kolmas käytössä kesäisin. Aloitan aamun lähes aina samalla työhuoneella, teen rutiinitöitä käsillä. Tämä on tavallaan rentouttavaa ja herättää aivot. 1-2 tunnin kuluttua siirryn toiselle työhuoneelle. Tämä tila on täynnä virtaa, melkein suoraan kadulta. Välillä jopa pelottaa siinä liikkevat ihmiset. Minulle tulee adrenaliinia, kun olen varuillani. Katson kokoajan ovelle, ettei kukaan kutsumaton tule sisälle. Adrenaliini pitää minut virkeänä, saatan maalata 3 tuntia helposti putkeen. Lisäksi ikkunat ovat auki, minulla on kylmä. Usein syön lounasta vasta kello 14, aamulla juon kahvin. Varuillaan olo, kylmyys ja unohtunut nälkä ovat hyvä yhdistelmä. Kuuntelen musiikkia.

Maalaan virtana. Minulla on 25 keskeneräistä työtä. Yhden valmistuminen vie puoli vuotta. Maalaan päälle, välillä raaputan pintaa pois ja jatkan. Huonoinakin päivinä saan aina aikaiseksi. Koska aikajana on niin pitkä. En stressaa. Kaiken tekemäni voi poistaa, tai maalata uudestasn. Kerrostumia syntyy.

Vaihtoehtoisesti kesäisin minulla on luontomainen työhuone. Saan olla rauhassa. Hiljaisuutta ei ole, kun linnut laulavat.

Maalaat. Et tee taidetta. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Mahdatko olla yhtä hYvÄ kuin Kata Kärkkäinen?😆🤣

Minusta tuo monen työhuoneen systeemi on hyvä. Ei kannata olla liian pitkiä aikoja samassa tilassa yksin.

Jos olisin vaikka kirjailija, niin minulla olisi kaksi tilaa. Toisessa kirjoittaisin kirjaa. Sitten vaihtaisin tilaa kesken päivää ja menisin kirjoittamaan runoja toiseen tilaan. Kävellen. Kävely on hyvä.

Lopulta kirja ja runot alkavat ruokkia toisiaan ja sekoittua.

Teen muistiinpanoja ja luonnoksia yhtenään "pahan päivän varalle". Imen vaikutteita kaikesta, assosioin ja yhdistelen asioita villisti, suhtaudun taiteelliseen hommaan kuin johonkin mahtavaan leikkiin. Jos joskus ei kulje, väkisin en väännä. Luovuutta voi ylläpitää vaikka maalamalla huonekalun tai tekemällä puutarhahommia.

Mutta eivät ideat lopu, aika loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen taidetta 5-6 päivää viikossa. Elän stabiilia perhe-elämää. En matkustele paljon ja illat olen kotona. Miten olen ratkaissut asian?

Ensinnäkin minulla on kaksi työhuonetta, kolmas käytössä kesäisin. Aloitan aamun lähes aina samalla työhuoneella, teen rutiinitöitä käsillä. Tämä on tavallaan rentouttavaa ja herättää aivot. 1-2 tunnin kuluttua siirryn toiselle työhuoneelle. Tämä tila on täynnä virtaa, melkein suoraan kadulta. Välillä jopa pelottaa siinä liikkevat ihmiset. Minulle tulee adrenaliinia, kun olen varuillani. Katson kokoajan ovelle, ettei kukaan kutsumaton tule sisälle. Adrenaliini pitää minut virkeänä, saatan maalata 3 tuntia helposti putkeen. Lisäksi ikkunat ovat auki, minulla on kylmä. Usein syön lounasta vasta kello 14, aamulla juon kahvin. Varuillaan olo, kylmyys ja unohtunut nälkä ovat hyvä yhdistelmä. Kuuntelen musiikkia.

Maalaan virtana. Minulla on 25 keskeneräistä työtä. Yhden valmistuminen vie puoli vuotta. Maalaan päälle, välillä raaputan pintaa pois ja jatkan. Huonoinakin päivinä saan aina aikaiseksi. Koska aikajana on niin pitkä. En stressaa. Kaiken tekemäni voi poistaa, tai maalata uudestasn. Kerrostumia syntyy.

Vaihtoehtoisesti kesäisin minulla on luontomainen työhuone. Saan olla rauhassa. Hiljaisuutta ei ole, kun linnut laulavat.

Maalaat. Et tee taidetta. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kyllä teen taidetta. Teen ihan omaa juttua. Maalaaminen on minun välineeni. Minun maalaukseni lähentyvät veistotaidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luovalle ihmiselle ei tuollaisia "taukoja" tule.

Millaista luovaa työtä teet ? 

Lumia luovaa veikkaisin. Siinä hommassahan ei tule taukoja, paitsi silloin kun ei sada lunta. 🤣

Luovuus ja ajattelu on aina ollut ylitsetursuavaa sorttia, joten kamppailen toisenlaisten ongelmien kanssa. Jos meinaa saada hommia etenemään niin pitää luoda rutiineja ja käydä heti aamusta työhön. Noita työkuureja ei kuitenkaan jaksa liiaksi, mutta onneksi silloin myös tapahtuu paljon, joten on varaakin vetää lonkkaa ja luovia noin 80 prosenttisesti ajasta.

Nähdäkseni lähes kaikki tykimpi taide on päihteillä marinoitua, joten ihmettelen jos työkalupakki on ammattilaisella näiltä osin tyhjä. Ketään en tietenkään mihinkään kehoita tai yllytä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti luovalle ihmiselle ei tuollaisia "taukoja" tule.

Jaa jaa.... Mitenköhän on. 

Olen maalannut nuoresta asti, piirtänyt, kirjoittanut kirjoja, tehnyt runoja, rakentanut sisustuselementtejä, kirjoittanut lauluja, laulan, soitan.... Silti, välillä tulee usean kuukauden totaallinen tauko, kun haen inspiraatiota mm. luonnosta. Joskus tarvitsen vain yksinkertaisesti tauon ja keskityn ihmissuhteisiin.

Joskus sairauden kanssa painiminen estää osan luovuuden toteuttamisesta, joskus olen niin tunteellinen, etten yksinkertaisesti voi luoda, koska kannan maailman painolastia harteillani. 

En siis ole luova? Miksi minulle on valehdeltu muuta..?

Vai olisiko niin, että sinä olet väärässä? Jaa a.

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja ajattelu on aina ollut ylitsetursuavaa sorttia, joten kamppailen toisenlaisten ongelmien kanssa. Jos meinaa saada hommia etenemään niin pitää luoda rutiineja ja käydä heti aamusta työhön. Noita työkuureja ei kuitenkaan jaksa liiaksi, mutta onneksi silloin myös tapahtuu paljon, joten on varaakin vetää lonkkaa ja luovia noin 80 prosenttisesti ajasta.

Nähdäkseni lähes kaikki tykimpi taide on päihteillä marinoitua, joten ihmettelen jos työkalupakki on ammattilaisella näiltä osin tyhjä. Ketään en tietenkään mihinkään kehoita tai yllytä.

Sepä se, minä en käytä päihteitä. Enkä tule käyttämään. Ei se kuitenkaan auta pidemmän päälle. En halua pilata aivojani. Pitää keksiä muita keinoja.

Lisäksi päihteet tekevät ajattelusta mössöä.