Pääsykokeet ja äitini kommentit

Vierailija kirjoitti:

Muistan omat fiilikset kun aikanaan soitin innoissani yliopiston pääsykokeista, kolikkopuhelimesta kotiin, että nyt muuten meni pääsykokeet hyvin.

Isäni vastasi, ettet sinä tälläkään kertaa pääse (olin yrittänyt kaksi kertaa aiemmin).

Pääsinpäs ja sittemmin väittelin.

Kannustavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät hyväksyneet sitä, mihin itse olisin halunnut, joten päädyin heidän haluamiinsa kouluihin. Jätin kolmesti kesken, koska motivaatiota ei ollut, eikä oikein taitojakaan. Nyt olen siivooja, eikä minulla ole muuta ammattia. Yritä ainakin, niin ei tarvitse vanhempana katua. Äläkä luovuta, vaikka et ekalla tai tokallakaan kerralla pääse! Tsemppiä ap!

Halusit siis alunperin siivoojakouluun?

Hehheh. En halunnut. Halusin yliopistoon, mm. folkloristiikka kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin. Vanhemmat halusivat insinöörin, jota sitten hampaat irvessä yritin suorittaa. Menin kesätöihin siivoojaksi ja sinne jäin. Olisin tietysti voinut hakea myöhemminkin yliopistoon, mutta jotenkin lannistuin ja luovutin. Enkä nyt tässä vaiheessa enää taida lähteä siihen maailmaan, asuntolaina ym. vastuut niskassa.

Minne ajattelit folkloristien työllistyvän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät hyväksyneet sitä, mihin itse olisin halunnut, joten päädyin heidän haluamiinsa kouluihin. Jätin kolmesti kesken, koska motivaatiota ei ollut, eikä oikein taitojakaan. Nyt olen siivooja, eikä minulla ole muuta ammattia. Yritä ainakin, niin ei tarvitse vanhempana katua. Äläkä luovuta, vaikka et ekalla tai tokallakaan kerralla pääse! Tsemppiä ap!

Halusit siis alunperin siivoojakouluun?

Hehheh. En halunnut. Halusin yliopistoon, mm. folkloristiikka kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin. Vanhemmat halusivat insinöörin, jota sitten hampaat irvessä yritin suorittaa. Menin kesätöihin siivoojaksi ja sinne jäin. Olisin tietysti voinut hakea myöhemminkin yliopistoon, mutta jotenkin lannistuin ja luovutin. Enkä nyt tässä vaiheessa enää taida lähteä siihen maailmaan, asuntolaina ym. vastuut niskassa.

Minne ajattelit folkloristien työllistyvän?

Vauvapalstalle kommentoimaan 24/7.

Tuo on vanhanaikainen tapa kannustaa. Sillä sisu kasvaa ja sinä päätät näyttää niille!

Muistaakseni muuan olympiavoittaja kiitti kannustajiaan, siis niitä jotka eivät koskaan uskoneet häneen. Siinäpä sitten näkivät menestyjän!

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei ole edes tiennyt, kun olen hakenut opiskelemaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa kaiken, vaikka oletusarvona on, että tulevat lytätyiksi.

Miksi ap kerrot opiskeluhaaveistasi, sinne oikikseen pääseminen edellyttää monen kuukauden tiukkaa lukuputkea.

Niin, miksi kertoa kaikki asiat kaikille , joita ei kiinnosta.

Ei minun opiskeluni ketään kiinnostanut. Ehkä tuonpuoleisessa oli muutamia, jotka totesivat "tiesinhän minä", ja se tuntui kannustavalta.

Vierailija kirjoitti:

Hah kuulosta vähän samalta kuin itselläni. Sanoin joskus esiteininä, että haluan isona tehdä bllaa blaa blaaa ja äitini vastaus oli sellainen huvittunut nauru, että joo kyllä minäkin nuorena haaveilin kaikenlaista. Että nuoret ne kyllä haaveilee.

Toi on jäänyt ikusesti mieleeni ja olen ollut koko elämäni todella pessimistinen enkä uskonut itseeni.

Minun tilanteeni oli päinvastainen, koska omaa äitiäni harmitti suunnattomasti se, että hän ei päässyt opiskelemaan, vaikka olisi haluja ja kykyjä ollut. Siksi hän kannusti tyttäriään ja enemmän häntä harmitti se, kun joku lapsista opiskeli "vain" jotain kauppaopistossa eikä edes hakenut yliopistoon, koska oli silloin mies hidasteena.

Pääsin viime vuonna todistuksella lääkikseen ja senkin jälkeen vanhempieni kommentti oli, että ei susta kyllä hyväksi lääkäriksi ole. Mummoni mielestä olisi pitänyt hakea sairaanhoitajaksi, koska se on helpompaa kuin lääkäriksi opiskelu, vaikka mulla ei ole koskaan ollut opiskelun kanssa mitään hankaluuksia. Sukuni ei erityisesti arvosta kouluttautumista muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin viime vuonna todistuksella lääkikseen ja senkin jälkeen vanhempieni kommentti oli, että ei susta kyllä hyväksi lääkäriksi ole. Mummoni mielestä olisi pitänyt hakea sairaanhoitajaksi, koska se on helpompaa kuin lääkäriksi opiskelu, vaikka mulla ei ole koskaan ollut opiskelun kanssa mitään hankaluuksia. Sukuni ei erityisesti arvosta kouluttautumista muutenkaan.

Tuo on kyllä jännä, että lyttääjiä riittää. Ehkei ymmärretä miten vaikeaa lääkikseen on päästä sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Onpa masentavaa. Yksi käsittämättömimpiä asioita maailmassa tällainen oman lapsen dissaaminen ja pilkkaaminen. Tsemppiä sinulle!

Todellakin noin

Oletus varmaan olisi, että isä ja äiti kannustaisivat lapsiaan??????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät hyväksyneet sitä, mihin itse olisin halunnut, joten päädyin heidän haluamiinsa kouluihin. Jätin kolmesti kesken, koska motivaatiota ei ollut, eikä oikein taitojakaan. Nyt olen siivooja, eikä minulla ole muuta ammattia. Yritä ainakin, niin ei tarvitse vanhempana katua. Äläkä luovuta, vaikka et ekalla tai tokallakaan kerralla pääse! Tsemppiä ap!

Halusit siis alunperin siivoojakouluun?

Hehheh. En halunnut. Halusin yliopistoon, mm. folkloristiikka kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin. Vanhemmat halusivat insinöörin, jota sitten hampaat irvessä yritin suorittaa. Menin kesätöihin siivoojaksi ja sinne jäin. Olisin tietysti voinut hakea myöhemminkin yliopistoon, mutta jotenkin lannistuin ja luovutin. Enkä nyt tässä vaiheessa enää taida lähteä siihen maailmaan, asuntolaina ym. vastuut niskassa.

Minne ajattelit folkloristien työllistyvän?

En tiennyt, että käytät, rakas äiti, vauvapalstaa.

Voi miten surullista. Oma nuoreni taas ei ole innostunut oikein mistään, toivoisin niin että hänellä olisi edes joku suunta, haave, tavoite, oli se miten epärealistinen rahansa. Nuorena pitää unelmoida ja tavoitella niitä unelmia. Pidä tavoitteistasi kiinni, ap, ihanaa että sinulla on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Oletus varmaan olisi, että isä ja äiti kannustaisivat lapsiaan??????

lasta täytyy kannustaa jo eka luokasta lähtien ja kehua kun on aihetta, kuitenkin olla realisti. 

Ap, älä tee samaa virhettä kuin minä nuorena! Minua ei kannustettu yhtään mihinkään, ja yliopistohaaveeni teilattiin remakan naurun ja muutaman erittäin tehokkaan ja ilkeän kommentin saattelemana.

En koskaan sitten edes yrittänyt. (Tämä varmasti ärsyttää monia, että miksi et vain yrittänyt ja miksi uskoit vanhempiasi? Mutta se on aika monisyinen tilanne, olla huonoitsetuntoinen jo lapsena, ja kasvaa siihen että koskaan ei kuule mitään hyvää itsestään, että koskaan ei kelpaa).

Ymmärrän täysin, miten äitisi sanat satuttavat. Niillä on väliä, koska ihan jokainen meistä toivoo ja ansaitsee saada kannustavan ja myötä elävän ilmapiirin lapsena ja nuorena.

Mutta usko minua! Jos sinä jotain haluat, sinä saat tehdä kaikkesi unelmasi eteen! Sinulla on oikeus haaveilla, sinulla on oikeus yrittää ja jos epäonnistut, sinulla on oikeus yrittää uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan.

Lämmin halaus täältä tuntemattomalta, ja pieni mutta kannustava tönäisy eteenpäin unelmiesi tielle.

Kuukausi on kulunut ja ap:stä ei ole kuulunut mitää. On varmaan nukkumassa. Ehkä hänen äitinsä tuntee lapsensa.

Joskus niissä vanhempien sanomisissa on perää. Nää haihattelijat tule koskaan pääsemään mihinkään ja sitten masentuvat ja syyttävät muita omasta epäonnistumisistaan.

Hyvä että joku kertoo totuuden. Kaikista ei ole huipuksi. Suurin osa on keskinkertaista tasoa kaikin tavoin.