Pääsykokeet ja äitini kommentit

Vierailija kirjoitti:

Laita välit poikki ja tee omat valintasi.

Ei tarvitse rikkoa välejä, mutta tee omat valinnat

Jos et lue pääsykokeisiin ja äiti maksaa, ymmärrän suuttumuksen. Ei varmaan puuttuisi, jos olisit itse maksumiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Joku realistisuuskin on hyvä säilyttää.

tässä tapauksessa realistisuus saattoi puuttua äidiltä

Sitten kun pääset sinne kouluun niin käske äitisi haistaa pitkä paska.

Minun äitini vastustaa opiskelujani ja työnhakuani koska niihin menevä aika on pois hänen kanssaan olemisesta. Eli kakara on aikanaan tehty omaksi seuralaiseksi ja palvelijaksi eläkevuosia varten.

Kysyt vaan kohteliaasti, että pitäisikö viettää yhtä yhdentekevä ja mitätön elämä, kuin äidilläsi on.

Muistutat vielä, että sinulla on myös isäsi geenit, eli toivoa kyllä on, vaikka äidin puolelta ei paljon järkeä periytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ajattelee vain parastasi. On varmaan kamalaa nähdä, jos oma lapsi tuhlaa vuosiaan pakkomielteisesti.

Äiti eläköön ikiomaa elämäänsä ja ymmärtäköön, ettei tyttären elämään sekaantuminen tuota heidän välilleen muuta kuin epäluottamuksen ja rikkoutuvat suhteet.

Äiti on väärä henkilö sanomaan yhtään mitään tyttärensä tai kenenkään muun "vuosien tuhlaamisesta". Kuulostaa siltä, että äiti on tuhlannut jo omat vuotensa ja haluaisi nyt päästä tuhlaamaan lapsensakin elämän.

Olipa hyvin sanottu. Tämä antoi ajattelemisen aihetta kun minulla on juuri tällainen tilanne äitini kanssa ollut koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt vaan kohteliaasti, että pitäisikö viettää yhtä yhdentekevä ja mitätön elämä, kuin äidilläsi on.

Muistutat vielä, että sinulla on myös isäsi geenit, eli toivoa kyllä on, vaikka äidin puolelta ei paljon järkeä periytyisi.

Heheh. Todella hyvä kysymys olisi äidille :)

Äitini ei ole edes tiennyt, kun olen hakenut opiskelemaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa kaiken, vaikka oletusarvona on, että tulevat lytätyiksi.

Miksi ap kerrot opiskeluhaaveistasi, sinne oikikseen pääseminen edellyttää monen kuukauden tiukkaa lukuputkea.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt vaan kohteliaasti, että pitäisikö viettää yhtä yhdentekevä ja mitätön elämä, kuin äidilläsi on.

Muistutat vielä, että sinulla on myös isäsi geenit, eli toivoa kyllä on, vaikka äidin puolelta ei paljon järkeä periytyisi.

Miksi käytät pilkkua ennen kuin-sanaa? Tuo kielioppivirhe antaa sinusta hieman yksinkertaisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt vaan kohteliaasti, että pitäisikö viettää yhtä yhdentekevä ja mitätön elämä, kuin äidilläsi on.

Muistutat vielä, että sinulla on myös isäsi geenit, eli toivoa kyllä on, vaikka äidin puolelta ei paljon järkeä periytyisi.

Miksi käytät pilkkua ennen kuin-sanaa? Tuo kielioppivirhe antaa sinusta hieman yksinkertaisen kuvan.

Ja sä vaan oot olevinas hauska, vaikkei susta saa ees semmosta kuvaa.. elämä on 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt vaan kohteliaasti, että pitäisikö viettää yhtä yhdentekevä ja mitätön elämä, kuin äidilläsi on.

Muistutat vielä, että sinulla on myös isäsi geenit, eli toivoa kyllä on, vaikka äidin puolelta ei paljon järkeä periytyisi.

Miksi käytät pilkkua ennen kuin-sanaa? Tuo kielioppivirhe antaa sinusta hieman yksinkertaisen kuvan.

Kielioppiautismi vasta yksinkertaisen kuvan antaakin :D

Mä kerroin omalle isälle, että pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja hänen kommenttinsa asiaan oli, että mitä tuo kannattaa ja jatkaisit vain lähihoitajana sekä keskittyisit tyttäresi opintoihin. Huoh.

Palstan kommenttien mukaan aika yleistä on lyttääminen. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Palstan kommenttien mukaan aika yleistä on lyttääminen. Harmi.

Olen aina ihmetellyt, miten vanhempi voi olla kateellinen omalle lapselleen.

Minun isäni puolestaan oli sitä mieltä, että korkea koulutus ja hyväpalkkainen työ pitäisi saada, mutta lukemiseen ei saisi käyttää yhtään aikaa.

Hänestä minun olisi pitänyt olla vaan niin lahjakas, että olisin päässyt korkeakouluun lukematta.

Isäni oli maanviljelijä. Kun yritin opiskella, hän tuli huutamaan ja käski töihin.

Pääsin lukion jälkeen ammattikorkeakouluun helposti työllistävälle alalle. Valmistuin, sain töitä, hain yliopistoon varmalle alalle myös, valmistuin ja sain töitä. Ja vielä 35-vuotiaana opiskelin toisen yliopistotutkinnon töiden ohessa. Nyt nelikymppisenä olen muutaman vuoden tehnyt unelmieni työtä, johon olisin parikymppisenä halunnut, mutta ei ollut mahdollisuutta lukea pääsykokeisiin.

Välit isään ovat yllättäen hyvät. Tein kotoa muuttamisen jälkeen omat päätökseni häneltä kysymättä ja olen pärjännyt kaikissa töissäni hyvin. Uppiniskaisuus kai oli reitti hänen kunnioituksensa ansaitsemiseen.

Tsemppiä ap, älä anna periksi. Matkaan saattaa mahtua mutkia, mutta pääset perille kyllä.

Minulle painotettiin aina lapsena, että olen laiska ja jään taatusti luokalleni. Olin keskinkertainen oppilas. Joissakin aineissa hyvä ja joissakin huono. Omakin käsitykseni oli koko kouluiän, että olen koulussa huono ja kokonaisuudessaan laiska ihminen. Myöhemmin tajusin, että olin tyypillinen alisuoriutuja, sillä en saanut ikinä mitään kannustusta tai minuun ei uskottu. Minulle myös painotettiin, että olen arka ja hankala lapsi. Aikuisena ymmärsin, että olin vain ylikiltti introvertti. Hakiessani korkeakouluun, äitini huolehti, että kannattaisiko aloittaa kuitenkin alempaa?. Valmistuin yliopistosta. Tosin äitini ei opintojani pidä minään. Hän vihaa sitä, että minulla on akateeminen tutkinto. Hakiessani erästä työpaikkaa, äitini mielestä jälleen olisi kannattanut aloittaa vaatimattomampien töiden hakemisesta. Sain hakemani työn. Tuosta työstä vaihdoin sitten aikanaan vaativampaan ja paremmin palkattuun työhön. Äitini ja minä emme juuri puhu työstäni. Se on vaikea aihe. Olen ottanut äitiini etäisyyttä. Muitakin syitä on liuta tämän liäksi.

Opiskele muualla kuin kotona esim. kirjastossa siten, ettet näe vanhempiasi ja niin että oikeasti pääset irti. Älä puhu lukemisesta äidillesi vaan niille jotka tukevat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei ole edes tiennyt, kun olen hakenut opiskelemaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa kaiken, vaikka oletusarvona on, että tulevat lytätyiksi.

Miksi ap kerrot opiskeluhaaveistasi, sinne oikikseen pääseminen edellyttää monen kuukauden tiukkaa lukuputkea.

Olen kokenut tuon, ettei kaikille kannata uskoa asioitaan, ei hyviä eikä huonoja.

Minua aikoinaan rohkaistiin kertomaan tietylle taholle juuri opiskelustani. Epäröin, mutta lopulta jaoin asiani. Mutta kritiikkiähän sieltä sitten tuli, vaikka valmistuin hyvin arvosanoin, sain valmistumisen myötä ylennyksen ja reilusti parempaa palkkaa kuin aiemmin. Syy ehkä siinä, että aiemmin olin ollut "alempana", koska en ollut opiskellut yhtä pitkälle kuin hän. Opintojen jatkamisen myötä minusta tulikin "akateeminen" ja siirryin sen takia "korkeammalle" kuin tämä armas kriitikkoni.

Oman jaksamisen kannalta olisi hyvä olla edes pari luotettavaa ihmistä, joille voi uskoutua. Voivat todella olla muitakin kuin perheenjäseniä.

Et mitään häviä siinä, että yrität. Eli anna palaa vaan täysillä!

Mun työkaverilla oli kaksi pientä lasta, kun haki ja pääsi oikikseen. Hänelle oli ystävät sanoneet, ettei kannata hakea, kun sinne on niin vaikea päästä ja että sellainen kuuden ällän ylioppilaskaan ei sinne päässyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät hyväksyneet sitä, mihin itse olisin halunnut, joten päädyin heidän haluamiinsa kouluihin. Jätin kolmesti kesken, koska motivaatiota ei ollut, eikä oikein taitojakaan. Nyt olen siivooja, eikä minulla ole muuta ammattia. Yritä ainakin, niin ei tarvitse vanhempana katua. Äläkä luovuta, vaikka et ekalla tai tokallakaan kerralla pääse! Tsemppiä ap!

Halusit siis alunperin siivoojakouluun?

Hehheh. En halunnut. Halusin yliopistoon, mm. folkloristiikka kiinnosti ja kiinnostaa vieläkin. Vanhemmat halusivat insinöörin, jota sitten hampaat irvessä yritin suorittaa. Menin kesätöihin siivoojaksi ja sinne jäin. Olisin tietysti voinut hakea myöhemminkin yliopistoon, mutta jotenkin lannistuin ja luovutin. Enkä nyt tässä vaiheessa enää taida lähteä siihen maailmaan, asuntolaina ym. vastuut niskassa.