Miten voin ikinä kokea rakkautta, kun kaikki muut ikäiseni ovat jo kokeneet rakkauden ja ensirakkudestahan ei pääse yli koskaan

Ei se ensirakkaus ole ainoa rakkaus. Ja kyllä siitä pääsee ylikin yleensä oikeasti, teinit vaan luulee ettei pääse.

Hyvin olen ainakin minä päässyt. Nyt vaan ihmettelen mitä koko ihmisessä näin.

Rakkautta ei tosiaan kaikki ole paljoa saanut osakseen. Jonkunmoinen tragedia tämäkin ihmisten elämissä.

Et voikaan. En itse usko koskaan rakastuvani uudestaan. Ihastun vähän, mutta en voi olla vertaamatta heitä exääni. Kukaan ei ole häntä parempi.

En enää edes ole ihan varma, miten määrittelisin, kuka oli ensirakkauteni. Joku isompi ihastus, eka poikaystävä vai joku muu?

Harvoin ensirakkaus on myös viimeinen. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta kun ihminen tapaa elämänsä aikana niin paljon porukkaa, niin ei ole kovin luultavaa ettei mieli koskaan muuttuisi ja että vielä 70-vuotiaanakin se sama takapulpetin poika tuntuisi maailman ihanimmalta. Todennäköisintä on, että toinen rakkaus yllättää jo ennen yläasteelle siirtymistä.