Ihan outo ahdistus tapailusuhteessa

Tiedän, että tämä voi monesta kuulostaa ihan hömelöltä, ja siltä se se tuntuu omastakin mielestä .

Olen siis nelikymppinen nainen ja tapaillut yhtä mukavaa miestä nyt muutaman kuukauden. Edellisen kerran olen suhdetta aloitellut yli 10 vuotta sitten, joten ilmeisesti treffailun kultainen sääntö on päässyt unohtumaan, ja vinkkejä kaipaan tähän ahdistavaan, mutta samalla aika naurettavaan oloon.

Selkeästi meillä synkkaa todella hyvin, emme näe kovinkaan usein, mutta muulla tavoin olemme yhteyksissä päivittäin. Ja alkuhuuma tietty oli just sitä, että silloin ei meinannut päivissä tunnit riittää kun puhuttiin tavalla tai toisella. Mutta nyt, kun se alkuhuuma on hieman laantunut ja yhteydenpito on tietenkin vähän tasoittunut, mikä tietenkin on ihan luonnollista, niin miksi mulle tulee nyt siitä ahdistusta, että siinä on samalla miehen puolelta alkanut katoamaan tietynlaista henkistä läheisyytttä?
Emme ole missään vaiheessa oltu mitään yltiöromanttisia, vaan oikeastaan ne " lässytykset" hoidetaan hyvänyön viesteissä. Mutta selkeästi mun ongelma on nyt se, että jotenkin pelkään menneisyyteni vuoksi, että tämäkin mies tekee lopulta ne paskat, ja häipyy yhtäkkiä sanomatta sanaakaan. En uskalla sanoa tätä miehelle enää, kerran olen sen sanonut ääneen ja silloin viesti oli mullepäin, ettei hän ainakaan halua tai aio hävitä mihinkään. Mutta ahdistus on niin valtava etten enää tiedä mitä tekisin. Ystäville en ole voinut puhua asiasta, koska en halua heitä kuormittaa henk. koht. suhdeasioilla.

Onko täällä ketään joka mahdollisesti painisi samanlaisten ajatusten kanssa, tai olisi kokemusta. Olisi kiva jakaa ajatuksia.