Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan outo ahdistus tapailusuhteessa
21.04.2023 |
Tiedän, että tämä voi monesta kuulostaa ihan hömelöltä, ja siltä se se tuntuu omastakin mielestä .
Olen siis nelikymppinen nainen ja tapaillut yhtä mukavaa miestä nyt muutaman kuukauden. Edellisen kerran olen suhdetta aloitellut yli 10 vuotta sitten, joten ilmeisesti treffailun kultainen sääntö on päässyt unohtumaan, ja vinkkejä kaipaan tähän ahdistavaan, mutta samalla aika naurettavaan oloon.
Selkeästi meillä synkkaa todella hyvin, emme näe kovinkaan usein, mutta muulla tavoin olemme yhteyksissä päivittäin. Ja alkuhuuma tietty oli just sitä, että silloin ei meinannut päivissä tunnit riittää kun puhuttiin tavalla tai toisella. Mutta nyt, kun se alkuhuuma on hieman laantunut ja yhteydenpito on tietenkin vähän tasoittunut, mikä tietenkin on ihan luonnollista, niin miksi mulle tulee nyt siitä ahdistusta, että siinä on samalla miehen puolelta alkanut katoamaan tietynlaista henkistä läheisyytttä?
Emme ole missään vaiheessa oltu mitään yltiöromanttisia, vaan oikeastaan ne " lässytykset" hoidetaan hyvänyön viesteissä. Mutta selkeästi mun ongelma on nyt se, että jotenkin pelkään menneisyyteni vuoksi, että tämäkin mies tekee lopulta ne paskat, ja häipyy yhtäkkiä sanomatta sanaakaan. En uskalla sanoa tätä miehelle enää, kerran olen sen sanonut ääneen ja silloin viesti oli mullepäin, ettei hän ainakaan halua tai aio hävitä mihinkään. Mutta ahdistus on niin valtava etten enää tiedä mitä tekisin. Ystäville en ole voinut puhua asiasta, koska en halua heitä kuormittaa henk. koht. suhdeasioilla.
Onko täällä ketään joka mahdollisesti painisi samanlaisten ajatusten kanssa, tai olisi kokemusta. Olisi kiva jakaa ajatuksia.
Kommentit (61)
Tuota kutsutaan intuitioksi, ja sitä pitää kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Breadcrumbing on yksi nykyajan deittitrendi. Se on kiinnostusta ylläpitävää viestittelyä, joka ei koskaan johda suhteeseen.
Ihan samalla tavalla kuin murustajan suhde deittikumppaniinsa, monien suhteet esim ystäviin voivat olla sellaisia, että lähettelemme heille somessa kuvia tai sydämiä, mutta emme välttämättä näe sitä vaivaa, että ajamme 20 kilometriä, istumme kahville ja asetumme aitoon vuorovaikutukseen.
Kyse on digitaalisten alustojen tuomasta ongelmasta. Elämme nykyään illuusiossa, että ihmissuhteet pystytään korvaamaan erilaisilla somekanavilla. Iso osa ihmisistä elää siinä harhaluulossa, että ihmissuhteet voisivat toimia pääosin sähköisten välineiden kautta.
Aina on huijailtu ja annettu ymmärtää. Aikojen alusta asti.
Esiäiti kirjoitti jo 1900-luvun alussa ystävälleen, miten hän kaupunkiin muutettuaan "kiusaa poikia" pyytämällä tapaamiseen mutta meneekin kaverinsa kanssa muualle.
Ja tämä on vielä viatonta teinien touhua.
Vierailija kirjoitti:
Breadcrumbing on yksi nykyajan deittitrendi. Se on kiinnostusta ylläpitävää viestittelyä, joka ei koskaan johda suhteeseen.
Ihan samalla tavalla kuin murustajan suhde deittikumppaniinsa, monien suhteet esim ystäviin voivat olla sellaisia, että lähettelemme heille somessa kuvia tai sydämiä, mutta emme välttämättä näe sitä vaivaa, että ajamme 20 kilometriä, istumme kahville ja asetumme aitoon vuorovaikutukseen.
Kyse on digitaalisten alustojen tuomasta ongelmasta. Elämme nykyään illuusiossa, että ihmissuhteet pystytään korvaamaan erilaisilla somekanavilla. Iso osa ihmisistä elää siinä harhaluulossa, että ihmissuhteet voisivat toimia pääosin sähköisten välineiden kautta.
Miettikää Tinderiä, ensimmäinen leivänmurunen voi olla ilmoitus siitä, että sinusta on tullut Tinder-pari jonkun sinua kiinnostavan tyypin kanssa. Sen leivänmurusten saaminen voi tuntua palkitsevalta, mutta se kuitenkin etäännyttää meitä siitä, mitä ihmissuhteet todellisuudessa ovat, kasvokkain tapahtuvia tapaamisia, joiden tarkoitus on ruokkia molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa olla ihmissuhteisiin liittyvää painolastia mukana, ja se seuraa aina seuraaviin suhteisiin. Jos hyvin käy, sen tajuaa itse ja osaa käsitellä asiaa niin, ettei se tuhoa automaattisesti kaikkia tulevia suhdeyrityksiä.
Hankalinta on hyväksyä samalla se, että rakkaus on aina riski. Et voi tietää miten siinä lopulta käy. Pahimmassa tapauksessa teet kovan työn uskaltaaksesi tuntea jotain toista kohtaan, ja sitten tuleekin uusi pettymys ja uusi trauma. Mutta se riski on otettava, jos haluaa löytää rakkautta.
Itse olen tehnyt kovan työn tämän asian kanssa. Samalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät ole työstäneet asiaa ja pelkäävät koko ajan toisen menettämistä. Tämä johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollointiin tai epätoivoiseen roikkumiseen.
Ehkä tämä ongelma ei ole teidän välisenne vaan sinun. Noin ei voi elää, että pelkää koko ajan toisen menettämistä. Ainoa mitä pitää pelätä on se, että kadottaa itsensä omiin pelkoihinsa. Hetken päästä suostuu mihin vain, että toinen pysyy siinä.
Tuollainen ahdistuminen kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käsitellä enemmänkin sitä menneisyyttä. Tähän suhteeseen liittyvä ahdistus taitaa pikemminkin olla oire, ei varsinainen syy.
Minä eri henkilö pohdin juuri samoja asioita. Olen eron jälkeen ollut yksin ja nyt pari kertaa tavannut erästä. Tunteet nousevat pintaan myllertämään, vaikka kyse onkin enemmän seksistä.
Eilen tv:stä sattui tulemaan hyvä elokuva aiheesta. Siinä oli Joseph Gordon-Levitt, satuin kanavalle vahingossa mutta liimauduin täysillä ruutuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Breadcrumbing on yksi nykyajan deittitrendi. Se on kiinnostusta ylläpitävää viestittelyä, joka ei koskaan johda suhteeseen.
Ihan samalla tavalla kuin murustajan suhde deittikumppaniinsa, monien suhteet esim ystäviin voivat olla sellaisia, että lähettelemme heille somessa kuvia tai sydämiä, mutta emme välttämättä näe sitä vaivaa, että ajamme 20 kilometriä, istumme kahville ja asetumme aitoon vuorovaikutukseen.
Kyse on digitaalisten alustojen tuomasta ongelmasta. Elämme nykyään illuusiossa, että ihmissuhteet pystytään korvaamaan erilaisilla somekanavilla. Iso osa ihmisistä elää siinä harhaluulossa, että ihmissuhteet voisivat toimia pääosin sähköisten välineiden kautta.
Miettikää Tinderiä, ensimmäinen leivänmurunen voi olla ilmoitus siitä, että sinusta on tullut Tinder-pari jonkun sinua kiinnostavan tyypin kanssa. Sen leivänmurusten saaminen voi tuntua palkitsevalta, mutta se kuitenkin etäännyttää meitä siitä, mitä ihmissuhteet todellisuudessa ovat, kasvokkain tapahtuvia tapaamisia, joiden tarkoitus on ruokkia molempia osapuolia.
Siksi en olekaan Tinderissä tms. Mutta kyllä ihmisiin törmääminen reaalimaailmassa on ihan yhtä kuluttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Ei kukaan jaksa ylläpitää alkuhuumaa kovin kauaa, miehet varsinkaan. Miehesi on nyt selvästi saanut itselleen luottamuksen siitä että olet varma nakki ja sinua ei tarvitse enää hurmata. Hän voi taas keskittyä myös muihin asioihin. Ilmeisesti sinä olet vielä epävarma ja tarvitsisit lisää varmistelua. Sinun pitää vain miettiä pystytkö elämään tilanteen kanssa, koska jos ryhdyt vaatimaan ja takertumaan niin suhde varmasti loppuu. Mitä jos eläisit niin kuin ennen häntä silloin kun ette ole yhdessä tai yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Breadcrumbing on yksi nykyajan deittitrendi. Se on kiinnostusta ylläpitävää viestittelyä, joka ei koskaan johda suhteeseen.
Ihan samalla tavalla kuin murustajan suhde deittikumppaniinsa, monien suhteet esim ystäviin voivat olla sellaisia, että lähettelemme heille somessa kuvia tai sydämiä, mutta emme välttämättä näe sitä vaivaa, että ajamme 20 kilometriä, istumme kahville ja asetumme aitoon vuorovaikutukseen.
Kyse on digitaalisten alustojen tuomasta ongelmasta. Elämme nykyään illuusiossa, että ihmissuhteet pystytään korvaamaan erilaisilla somekanavilla. Iso osa ihmisistä elää siinä harhaluulossa, että ihmissuhteet voisivat toimia pääosin sähköisten välineiden kautta.
Ja narsisteille tämäntyyppinen bondaus sopii täydellisesti, sillä mitään todellista sisältöä heissä ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa olla ihmissuhteisiin liittyvää painolastia mukana, ja se seuraa aina seuraaviin suhteisiin. Jos hyvin käy, sen tajuaa itse ja osaa käsitellä asiaa niin, ettei se tuhoa automaattisesti kaikkia tulevia suhdeyrityksiä.
Hankalinta on hyväksyä samalla se, että rakkaus on aina riski. Et voi tietää miten siinä lopulta käy. Pahimmassa tapauksessa teet kovan työn uskaltaaksesi tuntea jotain toista kohtaan, ja sitten tuleekin uusi pettymys ja uusi trauma. Mutta se riski on otettava, jos haluaa löytää rakkautta.
Itse olen tehnyt kovan työn tämän asian kanssa. Samalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät ole työstäneet asiaa ja pelkäävät koko ajan toisen menettämistä. Tämä johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollointiin tai epätoivoiseen roikkumiseen.
Ehkä tämä ongelma ei ole teidän välisenne vaan sinun. Noin ei voi elää, että pelkää koko ajan toisen menettämistä. Ainoa mitä pitää pelätä on se, että kadottaa itsensä omiin pelkoihinsa. Hetken päästä suostuu mihin vain, että toinen pysyy siinä.
Tuollainen ahdistuminen kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käsitellä enemmänkin sitä menneisyyttä. Tähän suhteeseen liittyvä ahdistus taitaa pikemminkin olla oire, ei varsinainen syy.
Minä eri henkilö pohdin juuri samoja asioita. Olen eron jälkeen ollut yksin ja nyt pari kertaa tavannut erästä. Tunteet nousevat pintaan myllertämään, vaikka kyse onkin enemmän seksistä.
Eilen tv:stä sattui tulemaan hyvä elokuva aiheesta. Siinä oli Joseph Gordon-Levitt, satuin kanavalle vahingossa mutta liimauduin täysillä ruutuun.
Ne omat päänsisäiset peikot kannattaisi hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee raadolliseen deittimaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Niin, julkisesti. Ennen monimuotoiltiin salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Breadcrumbing on yksi nykyajan deittitrendi. Se on kiinnostusta ylläpitävää viestittelyä, joka ei koskaan johda suhteeseen.
Ihan samalla tavalla kuin murustajan suhde deittikumppaniinsa, monien suhteet esim ystäviin voivat olla sellaisia, että lähettelemme heille somessa kuvia tai sydämiä, mutta emme välttämättä näe sitä vaivaa, että ajamme 20 kilometriä, istumme kahville ja asetumme aitoon vuorovaikutukseen.
Kyse on digitaalisten alustojen tuomasta ongelmasta. Elämme nykyään illuusiossa, että ihmissuhteet pystytään korvaamaan erilaisilla somekanavilla. Iso osa ihmisistä elää siinä harhaluulossa, että ihmissuhteet voisivat toimia pääosin sähköisten välineiden kautta.
Ja narsisteille tämäntyyppinen bondaus sopii täydellisesti, sillä mitään todellista sisältöä heissä ei ole
Miksi sinä etsit parisuhdetta? Omiin vain toisen tarpeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Niin, julkisesti. Ennen monimuotoiltiin salaa.
Niin, ennen ne oli julkisia salaisuuksia. Kaikki tiesi, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa olla ihmissuhteisiin liittyvää painolastia mukana, ja se seuraa aina seuraaviin suhteisiin. Jos hyvin käy, sen tajuaa itse ja osaa käsitellä asiaa niin, ettei se tuhoa automaattisesti kaikkia tulevia suhdeyrityksiä.
Hankalinta on hyväksyä samalla se, että rakkaus on aina riski. Et voi tietää miten siinä lopulta käy. Pahimmassa tapauksessa teet kovan työn uskaltaaksesi tuntea jotain toista kohtaan, ja sitten tuleekin uusi pettymys ja uusi trauma. Mutta se riski on otettava, jos haluaa löytää rakkautta.
Itse olen tehnyt kovan työn tämän asian kanssa. Samalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät ole työstäneet asiaa ja pelkäävät koko ajan toisen menettämistä. Tämä johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollointiin tai epätoivoiseen roikkumiseen.
Ehkä tämä ongelma ei ole teidän välisenne vaan sinun. Noin ei voi elää, että pelkää koko ajan toisen menettämistä. Ainoa mitä pitää pelätä on se, että kadottaa itsensä omiin pelkoihinsa. Hetken päästä suostuu mihin vain, että toinen pysyy siinä.
Tuollainen ahdistuminen kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käsitellä enemmänkin sitä menneisyyttä. Tähän suhteeseen liittyvä ahdistus taitaa pikemminkin olla oire, ei varsinainen syy.
Minä eri henkilö pohdin juuri samoja asioita. Olen eron jälkeen ollut yksin ja nyt pari kertaa tavannut erästä. Tunteet nousevat pintaan myllertämään, vaikka kyse onkin enemmän seksistä.
Eilen tv:stä sattui tulemaan hyvä elokuva aiheesta. Siinä oli Joseph Gordon-Levitt, satuin kanavalle vahingossa mutta liimauduin täysillä ruutuun.Ne omat päänsisäiset peikot kannattaisi hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee raadolliseen deittimaailmaan.
Hoidan koko ajan, ei päässäni ole vikaa. Minulla on herkkä tunne-elämä, mikä ei toimi kuin tietokoneohjelma.
Olen kokenut ja elämää nähnyt 50v aikuinen, mutta kivipatsaaksi en aio ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Joo ja tapailijat tapailkoot vapaasti toisiaan. Paskamaiseksi tilanteen tekee se, kun tapailija esittää oikeaa parisuhdetta haluavalle olevansa tosissaan, kun tapailija kokee siitä saavansa helposti hetken huvin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa olla ihmissuhteisiin liittyvää painolastia mukana, ja se seuraa aina seuraaviin suhteisiin. Jos hyvin käy, sen tajuaa itse ja osaa käsitellä asiaa niin, ettei se tuhoa automaattisesti kaikkia tulevia suhdeyrityksiä.
Hankalinta on hyväksyä samalla se, että rakkaus on aina riski. Et voi tietää miten siinä lopulta käy. Pahimmassa tapauksessa teet kovan työn uskaltaaksesi tuntea jotain toista kohtaan, ja sitten tuleekin uusi pettymys ja uusi trauma. Mutta se riski on otettava, jos haluaa löytää rakkautta.
Itse olen tehnyt kovan työn tämän asian kanssa. Samalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät ole työstäneet asiaa ja pelkäävät koko ajan toisen menettämistä. Tämä johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollointiin tai epätoivoiseen roikkumiseen.
Ehkä tämä ongelma ei ole teidän välisenne vaan sinun. Noin ei voi elää, että pelkää koko ajan toisen menettämistä. Ainoa mitä pitää pelätä on se, että kadottaa itsensä omiin pelkoihinsa. Hetken päästä suostuu mihin vain, että toinen pysyy siinä.
Tuollainen ahdistuminen kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käsitellä enemmänkin sitä menneisyyttä. Tähän suhteeseen liittyvä ahdistus taitaa pikemminkin olla oire, ei varsinainen syy.
Minä eri henkilö pohdin juuri samoja asioita. Olen eron jälkeen ollut yksin ja nyt pari kertaa tavannut erästä. Tunteet nousevat pintaan myllertämään, vaikka kyse onkin enemmän seksistä.
Eilen tv:stä sattui tulemaan hyvä elokuva aiheesta. Siinä oli Joseph Gordon-Levitt, satuin kanavalle vahingossa mutta liimauduin täysillä ruutuun.Ne omat päänsisäiset peikot kannattaisi hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee raadolliseen deittimaailmaan.
Hoidan koko ajan, ei päässäni ole vikaa. Minulla on herkkä tunne-elämä, mikä ei toimi kuin tietokoneohjelma.
Olen kokenut ja elämää nähnyt 50v aikuinen, mutta kivipatsaaksi en aio ryhtyä.
Tuossa iässä on jo se etupuolella ettei tarvitse rakennella mitään pilvilinnoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Joo ja tapailijat tapailkoot vapaasti toisiaan. Paskamaiseksi tilanteen tekee se, kun tapailija esittää oikeaa parisuhdetta haluavalle olevansa tosissaan, kun tapailija kokee siitä saavansa helposti hetken huvin itselleen.
Niin, nykyään häviäjiä ovat ne jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaisi.
Kaikki epävarmuus ja ahdistuneisuus kun lopettaa kyseiset "tapailusuhteet" kerta laakista. Näin minä ainakin ajattelen. Jos tulee itselle vähänkään sellainen tunne, tai intuitio, että jokin ei ole suhteessa kohdillaan, tai haluaa suhteelta jotakin vähän enemmän, niin silloin kannattaa lopettaa suhde ja etsiä joku toinen. Omasta mielestäni nämä tällaiset "tapailusuhteet" ovat aika usein liian kevyellä, tai ohuella pohjalla, toinen voi aina lopettaa kyseisen tapailun koska vaan, jopa ilmoittamatta mitään. Kummallista kyllä, omalle kohdalleni osui juuri tällainen huithapeli, joka otti yhteyttä aina silloin, kun huvitti, jopa vuosien ajan (yhteensä peräti seitsemän vuoden ajan on tunnettu). Mitään sen vakavampaa parisuhdetta hän ei koskaan halunnut, ja otti yhteyttä lähinnä vain silloin, kun tuli "niitä fyysisiä tarpeita ja halusi tyydyttää niitä". Näitä tapailusuhteita voi myös kutsua avoimiksi, vapaiksi, tai panosuhteiksi. Yleensä ne eivät tule koskaan kestämään ajallisesti kovinkaan pitkään. Nyt hänestä ei ole taas kuulunut yhtään mitään. Tuli luokseni ystävyyden tekosyyn varjolla. Katosi taas vain selittämättä yhtään mitään. Yksi asia vain hänen kohdallaan vähän ihmetytti. Hän on jo yli 60 vuotias, mutta silti käyttäytyy, kuin joku kehittymätön henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä on useita tapailukumppaneita samanaikaisesti? Vaistoat sen, ettet ole ainoa.
Eikö se ole vähän tapailun tarkoitus kartoittaa eri vaihtoehtoja? Enää kun ei pidä mennä sen ekan Hannun kanssa vihille, että pääsee sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Noilla tapailijoilla ei ole pienintäkään aietta sitoutua kehenkään.
Niin, se perinteinen parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan suhteet voi olla mitä monimuotoisempia.
Joo ja tapailijat tapailkoot vapaasti toisiaan. Paskamaiseksi tilanteen tekee se, kun tapailija esittää oikeaa parisuhdetta haluavalle olevansa tosissaan, kun tapailija kokee siitä saavansa helposti hetken huvin itselleen.
Niin, nykyään häviäjiä ovat ne jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaisi.
Niin, he jotka edelleen siihen kykenisivät - kiintymään ja sitoutumaan toiseen ihmiseen ja elämään hyvässä parisuhteessa. Sitten heidänkin tunne-elämänsä rikotaan näiden kyvyttömien toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki epävarmuus ja ahdistuneisuus kun lopettaa kyseiset "tapailusuhteet" kerta laakista. Näin minä ainakin ajattelen. Jos tulee itselle vähänkään sellainen tunne, tai intuitio, että jokin ei ole suhteessa kohdillaan, tai haluaa suhteelta jotakin vähän enemmän, niin silloin kannattaa lopettaa suhde ja etsiä joku toinen. Omasta mielestäni nämä tällaiset "tapailusuhteet" ovat aika usein liian kevyellä, tai ohuella pohjalla, toinen voi aina lopettaa kyseisen tapailun koska vaan, jopa ilmoittamatta mitään. Kummallista kyllä, omalle kohdalleni osui juuri tällainen huithapeli, joka otti yhteyttä aina silloin, kun huvitti, jopa vuosien ajan (yhteensä peräti seitsemän vuoden ajan on tunnettu). Mitään sen vakavampaa parisuhdetta hän ei koskaan halunnut, ja otti yhteyttä lähinnä vain silloin, kun tuli "niitä fyysisiä tarpeita ja halusi tyydyttää niitä". Näitä tapailusuhteita voi myös kutsua avoimiksi, vapaiksi, tai panosuhteiksi. Yleensä ne eivät tule koskaan kestämään ajallisesti kovinkaan pitkään. Nyt hänestä ei ole taas kuulunut yhtään mitään. Tuli luokseni ystävyyden tekosyyn varjolla. Katosi taas vain selittämättä yhtään mitään. Yksi asia vain hänen kohdallaan vähän ihmetytti. Hän on jo yli 60 vuotias, mutta silti käyttäytyy, kuin joku kehittymätön henkilö.
Kehitysvammainen hän onkin. Narsismi on psyykeen kehityshäiriö. Siinä ei ole mitään ihmettä. MItä sinä sen sijaan saat tuosta muuta kuin sp-taudin?
Alue: Aihe vapaa
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa olla ihmissuhteisiin liittyvää painolastia mukana, ja se seuraa aina seuraaviin suhteisiin. Jos hyvin käy, sen tajuaa itse ja osaa käsitellä asiaa niin, ettei se tuhoa automaattisesti kaikkia tulevia suhdeyrityksiä.
Hankalinta on hyväksyä samalla se, että rakkaus on aina riski. Et voi tietää miten siinä lopulta käy. Pahimmassa tapauksessa teet kovan työn uskaltaaksesi tuntea jotain toista kohtaan, ja sitten tuleekin uusi pettymys ja uusi trauma. Mutta se riski on otettava, jos haluaa löytää rakkautta.
Itse olen tehnyt kovan työn tämän asian kanssa. Samalla törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät ole työstäneet asiaa ja pelkäävät koko ajan toisen menettämistä. Tämä johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollointiin tai epätoivoiseen roikkumiseen.
Ehkä tämä ongelma ei ole teidän välisenne vaan sinun. Noin ei voi elää, että pelkää koko ajan toisen menettämistä. Ainoa mitä pitää pelätä on se, että kadottaa itsensä omiin pelkoihinsa. Hetken päästä suostuu mihin vain, että toinen pysyy siinä.
Tuollainen ahdistuminen kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käsitellä enemmänkin sitä menneisyyttä. Tähän suhteeseen liittyvä ahdistus taitaa pikemminkin olla oire, ei varsinainen syy.