Onko teidän miehillä tällaisia ihmeellisiä ärsyttäviä lapsellisuuskohtauksia
Minä tulin viideltä töistä, siivoilin siinä hetken, pistin tiskit, siivosin keittiön, otin myös lakanat pois sängystämme ja laitoin ne pesuun. (Miehelläkin oli työpäivä, mutta hän pelasi tietokoneella kun tulin kotiin ja sen jälkeen lähti kaverinsa kanssa uimahalliin)
Joo, en ehtinyt vielä laittaa uusia lakanoita, ja mies paineli parikyt minuuttia sitten (n. klo 20.30) makkariin, sanoi olevansa väsynyt ja menevänsä nukkumaan.
Sitten makkarista kuului "mitä v i ttua, täällä ei oo lakanoita! Kai sä v i ttu tajuat että jos sä otat lakanat pois, niin sit sä laitat kyllä uudetkin!"
Siihen kommentoin, että joo en ehtiny vielä laittaa, että laita sinä alulakana ja itelles pussilakana ja tyynyliina, mä laitan sit omani kun tuun ite nukkuun.
Mies jatkoi äksyilyä "no v i ttu meen sit ilman lakanoita nukkuun, todellakin meen"
Ja meni.
Siinäpähän sitten meni. En jaksanut provosoitua, mutta kieltämättä näinä hetkinä miettii, että onko muidenkin keski-ikäiset miehet yhtä lapsellisia...
Kommentit (70)
Meillä ei edes teinit käyttäydy noin.
En ikinä puhuisi noin puolisolleni enkä kuuntelisi omaltani tuollaista. Ei ole tosirakkautta tuossa suhteessa.
Ihan itse te valitsette joka sekunti uudestaan jatkaa yhdessäoloa noiden miesten kanssa. Jo se, miten tuollaiseen suhteeseen päädytään, kun toinen on aivan ilmiselvästi todella monella tavalla sekaisin, on käsittämätöntä, mutta vielä paljon käsittämättömämpää on se, miksi valitaan joka ikinen hetki uudestaan vuosikymmenten ajan jatkaa sitä.
No, Porvoossahan tätä lähinnä tapahtuukin.
Ei jessus mitä kommentteja, eroa pitäis olla ottamassa tuollaisen takia? Mitäs jos tulisi joku ihan oikea ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus mitä kommentteja, eroa pitäis olla ottamassa tuollaisen takia? Mitäs jos tulisi joku ihan oikea ongelma?
Kunnioituksen puute, yhteisten vastuiden välttely, lapsellisuus pieniä ongelmia?
Veisin kastroitavaksi jos siitä rauhoittuisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse te valitsette joka sekunti uudestaan jatkaa yhdessäoloa noiden miesten kanssa. Jo se, miten tuollaiseen suhteeseen päädytään, kun toinen on aivan ilmiselvästi todella monella tavalla sekaisin, on käsittämätöntä, mutta vielä paljon käsittämättömämpää on se, miksi valitaan joka ikinen hetki uudestaan vuosikymmenten ajan jatkaa sitä.
No, Porvoossahan tätä lähinnä tapahtuukin.
No kun täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä hetkiä 24/7 ei ole olemassakaan. Ap:lla varmasti on itselläänkin päiviä mitkä voi olla miehen näkökulmasta vaativia. Jonkun puoliso voi sairastua masennukseen monen vuoden yhdessäolon jälkeen ja muuttuu kamalaksi muutaman kuukauden-vuoden ajaksi. Ei ole helppoa tehdä isoja päätöksiä kun ei tiedä onko joku tilanne muuttumassa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on muutamankin kerran sattunut että olen ottanut sängystä lakanat pesuun ja unohtanut laittaa uudet. Silloin kuuluu makkarista miehen kysymys mitkä sänkyvaatteet laitan. Käyn antamassa kaapista puhtaat ja mies laittaa ne paikalleen tai laitetaan yhdessä. Kertaakaan ei ole kiukunnut tuollaisesta asiasta.
Eikö mies osaa itse hakea lakanoita kaapista?
Varmaan osaa, mutta saa huudot jos laittaakin "väärät" lakanat. Sitten ihmetellään miksi mies ei laita lakanoita.
Tätähän miehet käyttävät yleisimpänä syynä sille, että haluavat luistaa kotitöistä...
No onhan toi ihan todellista. Väärin imuroitu, muija menee perässä ja imuroi uudestaan, pyykit on väärin ripustettu, miksi mies siis vaivautuisi mitään tekemään? Sitten vielä päivitellään akkainseuroissa kuinka se meidän Niilo ei osaa yhtään mitään.
On. Teen työkseni päivystystä (kotoa käsin valmiudessa). Jos minulle tulee häly, mies huokailee ja käyttäytyy kuin marttyyri koska nyt hänen joutuu olemaan yksin vastuussa lapsestamme jopa pari tuntia ennen kuin lapsi laitetaan nukkumaan. Minä taas päivystysvuoroni aikana saatan helposti tehdä kotitöitä, laittaa ruokaa, siivota ja leikittää lasta. Saatan tulla hälyn jälkeen kotiin nukkumaan klo 00 ja sitten herätys taas klo 6. Työvuoroni jälkeen se on useimmiten mieheni joka voivottelee. Ja kiukuttelee myös siitä jos nukun pitkään päivystyksen jälkeisenä vapaapäivänäni ja otan rennosti vaikka telkkua katsellen.
Miehellä itsellään on liukuva työaika ja tekee etätöitä, joten pystyisi vallan mainiosti järjestämään itselleen liikunta- ja ruokataukoja työpäivän lomaan mutta voivottelee vaan minulle kuinka tänäänkään ei ole syönyt tai pitäisi päästä liikkumaan kun tulen pitkästä työvuorosta kotiin.