Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (21)
Annan anteeksi, jos sitä aidosti (silminnähden pahoillaan, tämän näkee kyllä) pyytää, mutta suhteen jatkuminen on eri asia.
Sanotaan näin että jotta jatkaisin suhdetta tämän jälkeen olisi siinä oltava erittäin painavat perusteet. Käytännössä en jatkaisi suhdetta. Tämä ylittää punaisen viivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin , jos se olisi ollut vain hetken huumaa.
Riippuu kertooko itse rehellisesti oma-aloitteisesti vai tuleeko se ilmi jonkun muun ihmisen kautta tai jossain muussa yhteydessä. Ja että valehteleeko asiasta.
Itse en ole voinut antaa anteeksi vaikka toisesta naisesta oli näyttöä, koska, mies kieltää koko naisen olemassa olon eli valehtelee. Vaikea antaa anteeksi kun kieltää koko asian olemassa olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on niinkuin hakkaisi nauloja suhteeseen. Naulan voi poistaa, mutta reikä jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En.
Ei tarvii.
Koska hän teki valinnan ja se en ollut minä.
Antaisin, minulle parisuhde ei ole oman kunnian kysymys. Varsinkin jos on perhe, niin ei kävisi mielessäkään rikkoa perhettä, kun siinä menettää enemmän kuin on mahdollista saada. Jos nainen osaa sen perustella, miksi teki näin, ja voi vakuuttaa että on onnellinen minun kanssa, niin ei ole kahta sanaa. Yleensä pettäminen johtuu jostakin. Olen ollut huono mies, hän ei enää rakasta minua jne... Tulee siinä itselle tietysti olo, että minä vain väkisin roikotan häntä siinä suhteessa mukana, mutta jos tuntuu siltä, että hän voi olla vielä onnellinen, niin ei ole ongelmaa. Mutta minulle parisuhde ei ole "ajantuhlausta", "itseni kunnioitusta" ja mitä lie, se on paljon enemmän. En lähde ajattelemaan siinä kohtaa itsekeskeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti antaisin. Meidän parisuhteemme perustuu niin monelle muullekin asialle kuin ruuminnesteiden vaihtamiselle.
Entinen avovaimo jäi kiinni pettämisestä. Kovasti pyyteli anteeksi ja oli pahoillaan, joten minä idiootti annoin anteeksi. Ei mennyt kun muutama kuukausi kun jäi uudestaan kiinni. Siihen päättyi se tarina sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aika, jolloin pettäminen olisi loukannut tosi pahasti enkä olisi antanut anteeksi. Enkä olisi itse voinut kuvitellakaan pettäväni. Nyt pitkän pitkä liitto siinä vaiheessa, että aivan sama. Suorastaan saattaisin sanoa, että good for you, jos jonkun löytäisi =)
Jos olisi lasteni isä ja katsoisin itse ajaneeni hänet siihen pisteeseen, niin kyllä antaisin anteeksi yhden kerran. Kahta en.
Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin en anna kertaakaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Luottamuksen voi rikkoa vain kerran eikä ilman luottamusta ole parisuhdetta,
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on niinkuin hakkaisi nauloja suhteeseen. Naulan voi poistaa, mutta reikä jää.
Totta. Toisaalta onko suhde sitten kuin vene, joka uppoaa kun siinä on riittävän monta reikää, vai kuin maitopurkki, joka tyhjenee jo yhdestä reiästä?
Vai onko suhde kuin elävä olento, jonka naulanreikä tulehtuu, mutta saattaa myös parantua?
Näihin on monta vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti antaisin. Meidän parisuhteemme perustuu niin monelle muullekin asialle kuin ruuminnesteiden vaihtamiselle.
avoin suhde? onko pettäminen silloin edes oikea sana?
Pettämistä en anna anteeksi missään olosuhteissa. Luottamuksen pettämiselle ei ole selittäviä eikä lieventäviä olosuhteita eikä sitä luottamusta myöskään enää takaisin ehjäksi saa vaikka kumpikin tekisi mitä sen eteen.
Se on ikuinen särö.
Annoin anteeksi lapsien takia. Mielummin itse kärsin ja nielen kaiken surun. Ja ei, lapset ei todellakaan aisti mitään. Olen valmis uhraamaan elämäni heidän puolesta. Tietenkin rakastan miestäni mutta en olisi jatkanut, jos ei olisi yhteisiä lapsia.
Vaikea sanoa, ainakin se olisi hyvin vaikeaa. Riippuu isosti siitä miten se tulisi ilmi. Jos mukana olisi valehtelua, homma olisi aikalailla samantien taputeltu.
En ikinä. Kukaan mies ei ole niin tärkeä.