Montako muuttoa olet elämässäsi tehnyt?
Itselläni pian edessä muutto numero 26, lisäksi lukuisia posterestante osoitteita, jolloin majaillut ystävien/sukulaisten luona syystä jo toisestakin. Ikää 42 vuotta. Onko tällainen määrä mielestäsi paljon vai vähän ja miksi? Muutot itselläni Suomen sisällä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 kertaa ja tuohon sisältyy 7 eri paikkakuntaa. Suurin osa noista muutoista oli aivan turhia ja johtui toisen vanhemman päähänpistoista. Mikään ei tunnu kodilta, ei pysyvyyttä, tasapainoa tai juuria.
N34
Miksi mikään ei tunnut kodilta? Miksi ei ole pysyvyyttä? Miksi seinät ovat sama asia kuin juuret? Itselläni ei ole kuvatun kaltaista ongelmaa. Itseasiassa, olen harmissani, ettemme muuttaneet lapsuudessani enemmän ja jäin jumiin pienelle paikkakunnalle. Minulle koti on siellä, missä olen, loppupeleissä maapallo, pysyvyyteni on omassa mielessäni ja sen hallinnassa, ja juureni ovat verisiteissä useita sukupolvia taaksepäin, eivät Suomen pikkukylien juorukerhoissa. Onnekseni lukuisat ulkomaanmatkat nuoruusvuosinani paikkasivat sitä asiaa jonkin verran-tarvinneekin jälleen varata matka. T.ap
No eihän se ole pysyvyyttä jos milloin tahansa toinen keksii tarvitsevansa vaihtelua ja lapsena on pakko raahautua perässä.
Sinä koit pienellä paikkakunnalla kasvamisen "jumiutumiseksi" ja päässyt sitten myöhemmin nauttimaan siitä vaihtelusta. Meillä on selkeästi hyvin eri lähtökohdat joten ymmärrän ettet voi ymmärtää minun kaipuutani siihen että elämä olisi tasaista ja jopa ennalta-arvattavaa.
En ole ap, mutta vastauksessasi oli paljon asiaa.
Olen evakoista polveutunut ja se trauma, mikä jää pakkomuuttamisesta vieraille seuduille on yhä minussakin haikeana tunteena koettaessani asettua johonkin asumaan.
Vanha sukulaiseni, joka koki sen kaiken ala-asteikäisenä, on sanoittanut ikävänsä sen aikaisissa kouluaineissaan eri puolilla Suomea eri kouluissa ja juuri sen jatkuvan muuttamisen vuoksi. Toki hänen isänsä ammatti vaati sodan vuoksi asumista siellä ja täällä, mutta ilman sotaa vanha sukulainen olisi pysytellyt pienessä kotikaupungissa äitinsä kanssa. Hän puhuu yhä, miten ei yksinkertaisesti ole 92 elinvuotensa aikana koskaan sopeutunut mihinkään. Hän ei vain pääse yli siitä, missä oli se turvallinen ja palkkakuntaan juurtunut tunne. (Olipa kuinka ajan kultaama, mutta kun lapsilta ei kysytä voi muutto olla heille lopuksi ikää stressaava tunne)
Noin 20 kertaa ja ikää 56 vuotta. Juuri nyt minulla ei ole omaa kotia, koska en ole innokas asumaan yhtään missään. Kaverin talosta sain pari huonetta vuokralle pilkkahintaan ja tavarani ovat vuokravarastossa. Täytyy miettiä onko seuraava koti repussa vai ostanko asunnon, mutta varmaa on että joudun pohtimaan asiaa tarkkaan. Inhoan muutoissa tavaroiden raahaamista ja miettii koko ajan, miten jotakin elotonta siirtelee sinne tänne. Että onko se suvun antiikkinen huonekalu sittenkään sen arvoinen.
Äkkiä laskettuna 15, kolme niistä eri maihin ja kaksi kertaa kaupungista toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä laskettuna 15, kolme niistä eri maihin ja kaksi kertaa kaupungista toiseen.
Ikä unohtui, 52.
Tähän mennessä 17 tai 18. Nyt suunnitelmissa muuttaminen täältä eläkeläisghetosta johonkin, missä on enemmän omanikäisiä eli 30-45 vuotiaita.
21 kertaa. Olen 30v. Lapsuudessa muutettiin 9 kertaa (vuokra-asuntojen perässä, vanhemmillani ei edelleenkään ole omistusasuntoa) ja loput muutot olen tehnyt itse omillani elämäntilanteiden vaihtuessa ja joskus ihan vain huvikseen, koska olen halunnut erilaisen asunnon. Nyt on pysyvä koti.
Yksi muutto.muutin kotoa vasta 28v. Nyt olen 31v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskemalla piti laskea. 34 sain yhteensä, voi olla, että unohdin jonkun.
Nainen 41v.Vakituiset osoitteet näkyvät kaikki suomi.fi omissa tiedoissasi- Tarkistin just omani, opiskeluajan asuntoja ei ollut, koska olin vielä kirjoilla virallisesti vanhempien luona
En jaksa katsoa, asia ei mua jaksa niin paljon kiinnostaa, mutta kiitos kuitenkin :)
Aika paljon ap, sitten aikanaan kun sinusta pitää tilata virkatodistukset perunkirjaasi varten.
Appiukolla oli 47 muuttoa, ja osa 70-ja 80-luvuilla Ruotsissa ja Norjassa, siinä hiki valui kuin niitä kaivoimme. Rahaa kun siltä ei kovin isoa kasaa jäänyt, niin ei ollut varaa juristia palkata duuniin. Paprut oli kuitenkin pakko tehdä!
Miehelläni lienee 10 muuttoa vähemmän, isänsä ja äitinsä kanssa kun muutti. Viimeiset 3 vuotta pysyi paikoillaan ja sitten muutti Pohjois-Suomesta etelään ja tapasi minut.
Mulla on vaan surkeat 12.
En tiedä tuosta runsaasta muuttamisen määrästäkö johtuu, mutta miehelläni on paljon tuttuja mutta ei yhtään oikeaa kaveria. Lisäksi hän on vähän sellainen levoton, ettei kauaa viihtyisi oikein missään paikoillaan. Asia on ratkottu kahdella kesämökillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 kertaa ja tuohon sisältyy 7 eri paikkakuntaa. Suurin osa noista muutoista oli aivan turhia ja johtui toisen vanhemman päähänpistoista. Mikään ei tunnu kodilta, ei pysyvyyttä, tasapainoa tai juuria.
N34
Miksi mikään ei tunnut kodilta? Miksi ei ole pysyvyyttä? Miksi seinät ovat sama asia kuin juuret? Itselläni ei ole kuvatun kaltaista ongelmaa. Itseasiassa, olen harmissani, ettemme muuttaneet lapsuudessani enemmän ja jäin jumiin pienelle paikkakunnalle. Minulle koti on siellä, missä olen, loppupeleissä maapallo, pysyvyyteni on omassa mielessäni ja sen hallinnassa, ja juureni ovat verisiteissä useita sukupolvia taaksepäin, eivät Suomen pikkukylien juorukerhoissa. Onnekseni lukuisat ulkomaanmatkat nuoruusvuosinani paikkasivat sitä asiaa jonkin verran-tarvinneekin jälleen varata matka. T.ap
Jokseenkin samoissa aatoksissa. Minulle kodin muodostavat läheiset, sosiaaliset suhteet ja vakauden tuo työpaikka ja työyhteisö. Koti ei tarkoita minulle pelkkää paikkaa vaan paikkaa, jossa on rakkautta, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä elämä on jumiutunutta talousongelmista johtuen ja mieli sekä sielu huutavat muutosta ja vaihtelua tähän rutinoituneeseen ja jumiutuneeseen olotilaan. Enkä tarkoita ääripäätä, jossa tarvitsisi lähteä reppureissaamaan ja jättää kaikki taakse, mutta tämän hetkinen tilanne on kaikin puolin epätyydyttävä.
Olen muuttanut elämässäni vain 5 kertaa, ja niistäkin suurimman osan ihan parin kilometrin sisällä:
2 v.: rivarista toiseen kilometrin päähän
10 v. : muutto omakotitaloon 2 km päähän
19 v.: muutto opiskelijasoluun 3 km päähän
20 v.: muutto poikakaverin kanssa opiskelija-kaksioon 100 m päähän
23 v.: muutto saman poikakaverin kanssa maalle 70 km päähän
Nyt 43 v. ja täällä asumme edelleen. Emme suunnittele enää muuttoa, paitsi joskus talvisin ulkomaille.
Aikuisiällä 5, lapsuuskoti oli ja pysyi samana, ikää kohta 48v.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon ap, sitten aikanaan kun sinusta pitää tilata virkatodistukset perunkirjaasi varten.
Appiukolla oli 47 muuttoa, ja osa 70-ja 80-luvuilla Ruotsissa ja Norjassa, siinä hiki valui kuin niitä kaivoimme. Rahaa kun siltä ei kovin isoa kasaa jäänyt, niin ei ollut varaa juristia palkata duuniin. Paprut oli kuitenkin pakko tehdä!
Miehelläni lienee 10 muuttoa vähemmän, isänsä ja äitinsä kanssa kun muutti. Viimeiset 3 vuotta pysyi paikoillaan ja sitten muutti Pohjois-Suomesta etelään ja tapasi minut.
Mulla on vaan surkeat 12.
En tiedä tuosta runsaasta muuttamisen määrästäkö johtuu, mutta miehelläni on paljon tuttuja mutta ei yhtään oikeaa kaveria. Lisäksi hän on vähän sellainen levoton, ettei kauaa viihtyisi oikein missään paikoillaan. Asia on ratkottu kahdella kesämökillä.
Empä ole kuolemaani miettinyt aiemmin ja itse hoitanut läheisen kuolemaan liittyvää paperisotaa niin tuli mieleen kysyä, että voiskos elossa ollessaan itse tilailla virkatodistukset? Koska, miksipä ei.
6 kertaa. Luvussa on mukana lapsuudenkin muutot.