Nainen, mistä sellaisesta asiasta olet onnellinen, jota et joudu kokemaan, koska et ole mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuo että miehet ei saa itkeä ja surra. Esim. jos koira kuolee, ei kai sitä miehet töissä itke. Ja muutenkin joutuvat ottamaan työssä kovempaa palautetta vastaan yms.

Tuo on varmaan enemmän miesten omaa ja keskinäistä juttua, että miehet ei itke. En minä ole kuullut ikinä naisten sanovan, että miehet eivät saisi surra. 

Omalla kohdalla asia on mennyt aivan päinvastoin mitä väität. Miehiltä olen aina saatua tukea suruun ja ongelmiin ja naiset ovat käskeneet hautaamaan omat tunteet ja olemaan itkumuuri naisille. Totuus on kuitenkin se että naiset eivät kelpuuta tunteita näyttäviä miehiä parisuhteeseen vaikka kuinka naiset valehtelevat että haluaisi tunteellisen miehen

Täällä heti nainen, jonka mies valloitti aikanaan empatialla. Erinomainen kumppani jo 18 vuoden ajan. Tuskinpa tunnevammaisen kanssa olisi mennyt yhtä hyvin.

Tämä ketju on karu osoitus siitä, miten ylihehkutettua naisten empatiakyky on.

Suoraan sanottuna olen todella kiitollinen, ettei todella villien nuoruusvuosien jäljiltä ole odotettavissa, että ovikelloa tulee soittelemaan lauma lapsia, jotka haluavat tavata isänsä. Lisäksi olisi luultavasti sekä työlästä että sosiaalisesti sopimatonta pitää itsensä vuosikymmenestä toiseen täysin karvattomana. Ja stressaisin taatusti, onko minulla tarpeeksi iso.

Pillun puutteesta.

up

Vierailija kirjoitti:

Äänenmurros, nolot seisokit.

Nää on kyllä ainoat tosiaan.

Tosin vaihtaisin ne menkkoihin ja vaihdevuosiin vaikka heti. Ja papakokeisiin.

Ei päde ehkä ihan kaikkiin, mutta etenkin pikkulapsiarkea elävissä perheissä: olla aina lapsille vasta se toiseksi rakkain, äiti on lähes aina ykkönen. (Koska äiti yleensä synnytyksen ja imetyksen ja äitiysloman takia on alusta asti se tärkein kiintymyskohde)