Mikä on nimitys sille, kun on liian pitkään ollut stressaantunut ja ahdistunut, ja lopulta kaikki tunteet vaan häviää?
Kun mieli tavallaan väsyy siihen stressiin ja lopulta sulkee kaikki tunteet pois ja ihmisestä tulee kuin robotti. Oliko tälle tilalle joku nimitys?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain päässyt yli asioista ja siksi ei tunne samalla tavalla. Tuntee eri tunteita nyt. Joskushan se ahdistuskin häviää
Tuossa kuvatussa tilassa ei siis tunne mitään hyviäkään tunteita, on vaan täysin turta. Ei se ole asioiden yli pääsemistä vaan liiallisen stressin aiheuttamaa "tilttaamista". Tunteiden tunteminenkin vie energiaa joten mieli lakkaa tuntemasta niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain päässyt yli asioista ja siksi ei tunne samalla tavalla. Tuntee eri tunteita nyt. Joskushan se ahdistuskin häviää
Tuossa kuvatussa tilassa ei siis tunne mitään hyviäkään tunteita, on vaan täysin turta. Ei se ole asioiden yli pääsemistä vaan liiallisen stressin aiheuttamaa "tilttaamista". Tunteiden tunteminenkin vie energiaa joten mieli lakkaa tuntemasta niitä.
Suurin osa suomalsista ei tunne sen kummemkin mitään.
Mulla on sama. Olisi kiva tietää mitä tämä on. Olen kehittynyt parempaan suuntaan, nyt jälkeenpäin tajusin miten sisältä kuollut olin.
Burn out, tosin silloin kyllä itseäni ainakin itketti tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain päässyt yli asioista ja siksi ei tunne samalla tavalla. Tuntee eri tunteita nyt. Joskushan se ahdistuskin häviää
Tuossa kuvatussa tilassa ei siis tunne mitään hyviäkään tunteita, on vaan täysin turta. Ei se ole asioiden yli pääsemistä vaan liiallisen stressin aiheuttamaa "tilttaamista". Tunteiden tunteminenkin vie energiaa joten mieli lakkaa tuntemasta niitä.
SSRI-lääkkeet tekee tunteettomuuden ja ap:n kuvaaman tilan
Mulle kävi noin, ja on muuten yllättävän vaikea siitä enää palautua. Ehkä joku kyynistyminen, krooninen vitutus, uskon puute, ei vaan jaksais edes.
Anhedonia. Voi kroonistua eli kannattaa hankkia apua.
Minulle kävi noin parikymppisenä ison leikkauksen jälkeen. Ero poikaystävästä tapahtui samaan aikaan. Olin aneeminen, kyyninen ja iloton. Ajattelin että ei millään ole mitään väliä, kuolema kävi jo niin lähellä.
Tuosta kyllä pinnallisesti toivuin mieheni tavattuani ja lapsien myötä. Mutta edelleen en osaa itkeä. En herkisty silloin kun kuuluisi. Olen luin robotti joka suorittaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vitut mistään-zen.
Ah, kiitos! Mulla on tää.
Sivusta
Mahdollista myös vakavan masennuksen kanssa. Itselle kävi niin, että yhtäkkiä tunteet vaan "menivät pois päältä". En ymmärtänyt silloi, mistä oli kyse, mutta myöhemmin terapeutin kanssa asian tullessa ilmi, ilmeni että se on mahdollista myös masennuksen oireena. Tuota tilaa kesti muistaakseni muutamia kuukausia. Tunnepuoli palautui hitaasti, mutta kesti ainakin kuukausia. Jonkinlainen itsesuojelun kaltainen reaktio.
Tuo mainitsemasi ilmaus "ihmisestä tulee kuin robotti" on hyvin tyypillistä nimenomaan dissosiaatiossa. Dissosiaatio on vaste kuormitukseen, eräänlainen suojamekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo mainitsemasi ilmaus "ihmisestä tulee kuin robotti" on hyvin tyypillistä nimenomaan dissosiaatiossa. Dissosiaatio on vaste kuormitukseen, eräänlainen suojamekanismi.
Dissosiaatio on kyllä aivan eri asia kuin tuo mistä aloittaja puhui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mainitsemasi ilmaus "ihmisestä tulee kuin robotti" on hyvin tyypillistä nimenomaan dissosiaatiossa. Dissosiaatio on vaste kuormitukseen, eräänlainen suojamekanismi.
Dissosiaatio on kyllä aivan eri asia kuin tuo mistä aloittaja puhui.
Duodecim:
Tavallisia harmittomia dissosiatiivisia tilanteita ovat päiväunelmiin vaipuminen, taide-elämykseen uppoutuminen tai ääriponnistuksissa kehon kokeminen konemaisena. Hieman voimakkaampia mutta silti normaaleja dissosiatiivisia oireita esiintyy usein unen ja valveen rajamailla, stressitilanteissa, läheisen ihmisen kuoleman jälkeen, päihtyneenä tai voimakkaan emotionaalisen kokemuksen yhteydessä.
Depersonalisaatiossa ihminen kokee itsensä koko ajan epätodelliseksi, *konemaiseksi*, ikään kuin olisi vieraantunut itsestään tai katselisi itseään elokuvasta. Lyhytkestoisena oireena tämä on hyvin tavallinen esimerkiksi paniikkikohtauksen aikana, päihtymystiloissa tai unen ja valveen rajamailla.
Älä ota anhedoniaa kevyesti. Se voi olla alitajunnan viimeinen hätähuuto, sinun pitää muuttaa elämässäsi jotain - ja pian
Apaattisuus. Mikään ei tunnu miltään eikä missään. Elämä on erilaisia harmaan sävyjä. Asioiden merkityksellisyys katoaa. Näköalattomuus.
Masennus