Liikunnasta aina kipeäksi - kokemuksia?
Löytyisiköhän täältä vinkkejä tai kokemuksia tällaisesta vähän oudosta ongelmasta - nimittäin olen viime kesästä asti yrittänyt aloittaa liikunnan harrastamista, mutta esteeksi on noussut se, että tulen heti kipeäksi kun yritänkään nostaa liikunnan tasoa rankemmaksi. Ja siis kunnolla kipeäksi: kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä jne.
Nytkin (edellisen flunssan jälkeen) kävelin 8 viikon ajan totuttaakseni itseäni liikuntaan, noin tunnin päivässä, lopulta puolitoista, myös ylämäkeen ja vauhtia kiristäen niin, että tulee kunnolla hiki. No torstaina sitten tein kotona kevyen painotreenin, joka kuitenkin tietenkin tuntui lihaksissa eri tavalla kuin kävely - ja lauantaina heräsin kuumeeseen.
Aiemmin näin on käynyt myös esim. kevyen potkunyrkkeilyn tai kuntopyöräsession jälkeen, eli sen rankemman liikunnan lajilla ei tunnu olevan väliä. Treenaan kotona/yksin, eli en saa mitään pöpöjäkään salilta.
Lääkäriltäni yritin kysyä, mutta hän ei osannut sanoa mitään. Mitä ihmettä tässä voi tehdä, kun haluaisin epätoivoisesti parantaa kuntoani, mutta en voi jatkuvasti olla kuumeessa? Eikä tietenkään mitään edistystä tapahdu, kun jokaisen sairastumisen jälkeen aloitan taas nollasta...
Kiitos jos joku viitsii vinkkejä/kokemuksia jakaa!
Kommentit (70)
Minun 14v pojallani on sama vaiva, on ollut jo vuosien ajan. Hän on hyväkuntoinen ja terve, kasvaa hyvin, ei mitään sairauksia, lääkityksiä tai allergioita. Pyöräilee pitkät koulumatkansa, viikottain liikuntaa tulee varmaan noin 6-8 tuntia. Melkein aina jos hän on tehnyt tavallista rankemman liikuntasuorituksen, hän saa seuraavana päivänä kurkkukivun, usein myös vähän lämpöäkin ja on sairaana muutaman päivän. Meihin muihin ei pojan tauti yleensä tartu, mutta joskus tarttuu. Poika saa muutenkin flunssia herkästi, mutta tämä rankan liikunnan jälkeinen kurkkukipu on hänellä niin tavallinen, että hämmästyn, jos sitä ei tule. Käytin hänet viime vuonna varmuudeksi lääkärillä, otettiin verenkuva, valkosolujen erittely ja nieluviljely. Kaikki oli kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko se on sattumaan tai olisiko jokin matala tulehdus koko ajan päällä ja villiintyy sitten. Veren yleiskuva ehkä kannattais ottaa.
Ehkä... verikoe otettiin viimeksi viime keväänä ja silloin kaikki oli ok. Uskoisin sattumaan vielä vaikka kolmenkin kerran kohdalla mutta nyt näitä sairastumisia on niin monta etten voi enää kieltää asioiden välistä yhteyttä.
Mites stressitasot yleisesti? Itellä burnout (joka tuli harrastuksesta josta tehtiin työ), ja mitä uupuneempi on ollut, sitä heikommin on mitään liikuntaa pystynyt tekemään.
Sama! Tosi turhauttavaa koska nuorena olin terve kuin pukki vaikka mitä tein tai olin tekemättä. Nyt sairastuu joka kerta ku lähtee liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko se on sattumaan tai olisiko jokin matala tulehdus koko ajan päällä ja villiintyy sitten. Veren yleiskuva ehkä kannattais ottaa.
Ehkä... verikoe otettiin viimeksi viime keväänä ja silloin kaikki oli ok. Uskoisin sattumaan vielä vaikka kolmenkin kerran kohdalla mutta nyt näitä sairastumisia on niin monta etten voi enää kieltää asioiden välistä yhteyttä.
Mites stressitasot yleisesti? Itellä burnout (joka tuli harrastuksesta josta tehtiin työ), ja mitä uupuneempi on ollut, sitä heikommin on mitään liikuntaa pystynyt tekemään.
En ainakaan tietoisesti koe suurta stressiä. Työni on leppoisaa, ihmissuhteissa kaikki hyvin, joskin vähän yksinäisyyttä koen joskus. Minua huvittaa harrastaa ja tehdä kaikenlaista eli sinänsä energiat olisi korkealla ilman näitä sairasteluja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama! Tosi turhauttavaa koska nuorena olin terve kuin pukki vaikka mitä tein tai olin tekemättä. Nyt sairastuu joka kerta ku lähtee liikkeelle.
Jep. Kiva (vaikka samalla ei kiva) että muillakin on samaa... toivottavasti löytyy jotain apua meille. Ap
Virustaudin jälkeinen uupumus/väsymys, eli joku virus jäänyt elimistössä sen verran niskan päälle, että aktivoituu kovassa rasituksessa. Ainoa keino toipua on lepo ja liian rasituksen välttäminen. Hyvin varovasti pitää kokeilla, mitä kroppa kestää ja jättää pois ne (toistaiseksi) jutut, jotka tekee tuon sairaan olon.
Terv. ME/CFS vuodesta 2016
Vierailija kirjoitti:
Virustaudin jälkeinen uupumus/väsymys, eli joku virus jäänyt elimistössä sen verran niskan päälle, että aktivoituu kovassa rasituksessa. Ainoa keino toipua on lepo ja liian rasituksen välttäminen. Hyvin varovasti pitää kokeilla, mitä kroppa kestää ja jättää pois ne (toistaiseksi) jutut, jotka tekee tuon sairaan olon.
Terv. ME/CFS vuodesta 2016
Ymmärrän tämän mutta tässä on kaksi ongelmaa,
1. Kuinka monta viikkoa tai kuukautta sitä lepoa tarvii jonkin taudin jälkeen? Normaalit ihmiset lepäilevät viikon ja ovat taas kunnossa. Itse ei ole ilmeisesti mikään aika riittänyt, enkä voi levätä kuukausitolkulla.
2. Miten voi tietää milloin voi kokeilla sitä juttua josta on aiemmin sairastunut? Eli jos olen nyt sairastunut kevyestä punttitreenistä, lepään vaikka 3kk, sitten alan pikkuhiljaa harrastaa kevyttä liikuntaa - missä kohtaa voin kokeilla edes millin kovempaa treeniä? Koska enhän voi etukäteen tietää sairastunko siitä taas?
T. Ap 😁
Minulla oli sama juttu ja tuntuu, etteivät lääkäritkään uskoneet. Tyyliin siis maanantaina kuntosalille ja omaan tahtiin laitteissa: tiistaina kuumetta ja kurkku kipeänä: Perjantaina kun olo oli kohentunut salille ohjattuun kahvakuulatreeniin ja lauantaina sitten korkea kuume ja kova pääsärky..
Lpetin salilla käymisen, kun en voinut olla koko ajan sairas.
Kävelyä voin harrastaa kunhan tahti on rauhallinen ja lenkki lyhyt. Mistään hikihölkästä turha haaveilla.
Mulla oli vähän tuollaista oireilua, kun mun kilpirauhanen alkoi uupua. Mulle ilmaantui rankkoja oireita, joille ei ensin löydetty syytä. Epäiltiin uupumusta tai masennusta. Pari vuotta oireiden alkamisen jälkeen vointi oli mennyt huonompaan suuntaan ja ilmaantui struuma. Tässä vaiheessa labrat näytti vielä normaaleja arvoja, vaikka olin välillä työkyvytön ja niin väsynyt, että kauppareissun jälkeen piti mennä loppupäiväksi lepäämään. Edelleen asialle ei tehty mitään.
Lopulta neljä vuotta oireiden alkmisen jälkeen mun kilpirauhanen oli ilmeisesti poltettu loppuun ja tsh arvot alkoi nousta. Lääkäri ei olisi vieläkään työterveydessä tehnyt asialle mitään, mutta vaadin lääkekokeilun aloittamista. Tällä hetkellä menee tyroksiinia 75 mikrogrammaa päivässä ja alan saada toimintakykyäni takaisin. Olen jopa pystynyt varovaisesti aloittamaan liikunnan. Silti aika helveyin katkera, että mun elämästä meni neljä vuotta täysin hukkaan.
No anyways, mulla oireena oli väsymys ja lihasheikkous. Pystyin pakottamaan itseni liikkumaan, mutta kaikki paitsi kävely tuntui älyttömän raskaalta, lihakset tuli tosi kipeäksi, niitä oikein poltteli ja palautuminen oli älyttömän hidasta. Lisäksi karsin hengenahdistuksesta vajaatoiminnalla. Seuraava päivä meni sängyn pohjalla täysin, jos yritin kuormittavampaa treeniä. Kärsin vajarilla myös unettomuudesta, palautumista ei käytännössä tapahtunut varmaan ollenkaan. Kroppani eli jatkuvassa hälytystilassa.
Long story short. Oireet voivat ilmaantua vuosia ennen fyysisen sairauden näkymistä ja lääkäreissä on isoja eroja. Toiset tuijottavat vain viitearvoja, eikä kiinnosta vaikka potilas olis täysi ihmisraunio. Toiset taas ottavat oireet vakavasti ja ottavat asiakseen selvittää oireiden alkuperän. Jos et saa apua, vaihda lääkäriä niin monta kertaa, että apua alkaa tulemaan.
Tämä ei käynyt mielessäkään, koska tosiaan mitään astman oireita ei ole koskaan ollut. Mutta kuten sanot ei sinullakaan ollut selkeästi. Kiitos siis kommentista, otan tämänkin selvittelyyn. Ap