Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajuus?
17.04.2023 |
Onko täällä kokemuksia yksinhuoltajuuden saamisesta? Entä millaiset perustelut on tarvittu?
Erosimme lapsen isän kanssa muutama vuosi sitten. Lapsi on nyt 4v. Aluksi kaikki sujui ihan ok, molemmat huolehti lapsen elatusta ja isä tapasi lasta melko usein ja säännöllisesti. Kuitenkin ajan kuluessa tapaamiset alkoi silloin tällöin peruuntua isän aloitteesta. Syyt oli mitä milloinkin. Lapsen isällä alkoi olla yhä enemmän ja enemmän ongelmia elämän useammalla osa-alueella, mikä vaikutti myös hänen persoonallisuuteensa. Myös hänen asenteensa minua ja myös lasta kohtaan on muuttunut ihan toiseksi.
Nykyään tilanne on se, että yhteishuoltajuus on käynyt melko mahdottomaksi. Isä jättää hoitamatta lapseen liittyviä asioita, mistä on seurauksia. Nyt keväällä piti esimerkiksi uusia lapsen passia, mutta isä jätti osuutensa hoitamatta. Onneksi passi kuitenkin saatiin, mutta hankalampaa se oli kuin normaalisti. Sama juttu oli mm. lapsen pankkiasioiden kanssa, ja muitakin samanlaisia on. Elatukseen isä ei ole enää osallistunut ja se asia on kesken tahollaan. Isä ei myöskään ole nähnyt lasta yli vuoteen, eikä pitänyt yhteyttä muutenkaan. Lapsi ei nykyään oikeastaan tunne isäänsä.
Yksinhuoltajuus olisi tässä tilanteessa mielestäni hyvä vaihtoehto, koska lapsen isä ei ole pystynyt eikä pysty yhteishuoltajuuteen. Perusteluina juurikin nuo aiemmin mainitut asiat. En ole mitenkään riemuissani hakemassa yksinhuoltajuutta, mutta se yksinhuoltajuus helpottaisi sekä lapsen että minun arkea ja elämää. Se olisi myös lapsen etu, koska siten lapsen asiat saisi hoidetuksi paremmin.
Kommentit (73)
Mikään taho ei määrää huoltajuutta sellaiselle ihmiselle, joka on laiminlyönyt kaikki huoltajan velvollisuutensa ja vielä häipynyt lapsen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erositte muutama vuosi sitten ja lapsi on 4v. Erositte siis melkein ennen, kuin lapsi oli syntynytkään.
Onko tää joku sun projekstisi ja mitään todellista parisuhdetta ei edes ollut?
Ojalan laskuopin mukaan lapsi on ollut 1-2 vuotias vanhempien erotessa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajuudelle pitää olla pikkasen premmat perusteet kuin se että koet asiat vaikeiksi.
Millä tavalla se nyt lapsen elämää helpottaisi?
Valitettavasti lapsiarki pitää sujua mutkattomasti. Lapsen asiat ei saa ontua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akka saa yksinhuoltajuuden kunhan vain hakee sitä, siellä toiset akat on päättämässä asiasta ja miehen oikeudet ei paina pskaakaan niille!
Ei ole kyse miesten oikeuksista, vaan isän velvollisuuksista.
Vai onko ihan outo käsite?
Halusit tai et isällä on oikeus tavata lastaan ei velvollisuus. Ei ketään voi velvoittaa tapaamaan. Näin se laki nyt vain menee.
Eli lyhyesti: se on lapsen oikeus!
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap, jos sinulle tapahtuu jotain. Sairastut vakavasti, olet hengityskoneessa tai kuollut.
Lapsesi otetaan huostaan ja sijoitetaan johonkin perheeseen. Olisiko isä kuitenkin parempi vaihtoehto? Lapselle?
No eihän se yksinhuoltajuus poista biologista vanhemmuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajuudelle pitää olla pikkasen premmat perusteet kuin se että koet asiat vaikeiksi.
Millä tavalla se nyt lapsen elämää helpottaisi?
Valitettavasti lapsiarki pitää sujua mutkattomasti. Lapsen asiat ei saa ontua.
Nimenomaan.
Se että ei hoida sellaisia asioita kuin passi- ja pankkiasiat, kertoo jonkinlaisesta elämänhallinnan ongelmasta, koska nuo nyt on sellaisia perusjuttuja, mitkä nyt vaan pitäisi ihan jokaisen huoltajan hoitaa. Se ettei hoida, on väärin ennenkaikkea sitä lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Lasteni isä lähti pari kuukautta toisen lapsen syntymän jälkeen kertoen myöhemmin, ettei ollutkaan valmis vanhemmuuteen. Kiva hei, että sitten vasta sen hoksasi. Vaikka juuri hän oli se, joka erityisesti toivoi toistakin lasta, kun hänen kaveripiirissäänkin oli samaan aikaan menossa vauvabuumi ja kyllä kaksi menee siinä missä yksikin.
Miehen vanhemmilta ja sisaruksilta minä sain kuulla syyllistykset siitä, miten en ollut tukenut miestä vanhemmuudessa. Ärsytti. Onneksi oma lähipiirini ymmärsi tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Jännä juttu, että isällä kestäisi muka kauemmin oppia isäksi kuin äidillä äidiksi.
Jotkut perustelee sillä, että no kun se on äiti joka on raskaana. Minusta tuntui aluksi kuin en raskaana olisi ollutkaan. Unohdin jopa olevani raskaana. Vasta siinä 15. viikolla alkoi huomata vatsassa ja vaatteissa. Ihan yhtä lailla se mies seurasi kasvavaa vatsaa ja yritti saada ultrakuvista selvää.
Itselleni ainakin oli ihan hemmetin outo tunne, että joku vieras tyyppi ketä en tunne, kasvoi vatsassani ja sitten syntyi. Uusi ihminen, kuka on ihan oma persoonallisuutensa ja keneen pitää tutustua ja luoda suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Lasteni isä lähti pari kuukautta toisen lapsen syntymän jälkeen kertoen myöhemmin, ettei ollutkaan valmis vanhemmuuteen. Kiva hei, että sitten vasta sen hoksasi. Vaikka juuri hän oli se, joka erityisesti toivoi toistakin lasta, kun hänen kaveripiirissäänkin oli samaan aikaan menossa vauvabuumi ja kyllä kaksi menee siinä missä yksikin.
Miehen vanhemmilta ja sisaruksilta minä sain kuulla syyllistykset siitä, miten en ollut tukenut miestä vanhemmuudessa. Ärsytti. Onneksi oma lähipiirini ymmärsi tilanteen.
Tämä juuri. Aikuinen mies on vastuussa omista elämänvalinnoistaan, ei nainen hänen puolestaan. Naurettava ajatus että on ok että naisella on sitten kaksi (tai useampi) lapsi kotona, kun täytyy kantaa myös sen toisen aikuisen kiukuttelu ja per seily vaikka itsekin tarvitsisi tukea uudessa elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Jännä juttu, että isällä kestäisi muka kauemmin oppia isäksi kuin äidillä äidiksi.
Jotkut perustelee sillä, että no kun se on äiti joka on raskaana. Minusta tuntui aluksi kuin en raskaana olisi ollutkaan. Unohdin jopa olevani raskaana. Vasta siinä 15. viikolla alkoi huomata vatsassa ja vaatteissa. Ihan yhtä lailla se mies seurasi kasvavaa vatsaa ja yritti saada ultrakuvista selvää.
Itselleni ainakin oli ihan hemmetin outo tunne, että joku vieras tyyppi ketä en tunne, kasvoi vatsassani ja sitten syntyi. Uusi ihminen, kuka on ihan oma persoonallisuutensa ja keneen pitää tutustua ja luoda suhde.
Tämä, ja jännä miten äidin täytyy vain yhtäkkiä 9 kk aikana vauvaa tuntematta muuttua juuri sille täydelliseksi äidiksi, mutta isä saa väistellä vastuuta vielä silloinkin kun lapsi on päiväkodissa. Miten kauan se isäksi kasvaminen voi kestää, jos naiselle annetaan siihen kasvuun aikaa se 9 kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi yrittää tukea isää vanhemmiudessa
Helkkari että inhoan tätä narratiivia. Aina kun isä luistaa vastuustaan ja jättää äidin yksin vauvan/lapsen kanssa, mussutetaan että isälle pitää antaa aikaa oppia isäksi, pitää ymmärtää ja tukea ja yrittää ja blaa blaa. Jeesus sentään, että sen ylikuormittuneen äidin pitää vielä ottaa harteilleen lapsen lisäksi aikuisen miehen vastuuttomuus? Ei kaikki voi aina olla naisen tehtävä, eikä äidillekään anneta mitään lisäaikaa vanhemmuuteen totutteluun.
Jännä juttu, että isällä kestäisi muka kauemmin oppia isäksi kuin äidillä äidiksi.
Jotkut perustelee sillä, että no kun se on äiti joka on raskaana. Minusta tuntui aluksi kuin en raskaana olisi ollutkaan. Unohdin jopa olevani raskaana. Vasta siinä 15. viikolla alkoi huomata vatsassa ja vaatteissa. Ihan yhtä lailla se mies seurasi kasvavaa vatsaa ja yritti saada ultrakuvista selvää.
Itselleni ainakin oli ihan hemmetin outo tunne, että joku vieras tyyppi ketä en tunne, kasvoi vatsassani ja sitten syntyi. Uusi ihminen, kuka on ihan oma persoonallisuutensa ja keneen pitää tutustua ja luoda suhde.
Tämä, ja jännä miten äidin täytyy vain yhtäkkiä 9 kk aikana vauvaa tuntematta muuttua juuri sille täydelliseksi äidiksi, mutta isä saa väistellä vastuuta vielä silloinkin kun lapsi on päiväkodissa. Miten kauan se isäksi kasvaminen voi kestää, jos naiselle annetaan siihen kasvuun aikaa se 9 kuukautta.
Kun meidän lapset oli päiväkodissa, niin päiväkodin jotkut vanhemmat työntekijät sälytti kaiken äidin eli siis minun vastuulle. Hymähteleivät vaan huvittuneena, miten isä ei varmaankaan ehdi pikkujouluihin, kevätjuhlaan tai huomata pieneksi jääneitä saappaita tai kuluneita hanskoja. Ilmeisesti nämä kaikki oli äidin tehtäviä heidän mielestään.
Miksi ihmeessä joku vastuuntunnoton empatiakyvytön mieslapsi olisi parempi vaihtoehto lapselle? Ai että sillai simsalabim muuttuisi vastuulliseksi vanhemmaksi vain jos ap kuolee tms..
Hehheh..