Kenen entisen ystäväsi kuulumisia mietit?

Vanhoja hoitoja tulee joskus mietittyä.

Entisen parhaan kaverini. Tunnettiin syntymästä asti, isämme ovat ystäviä keskenään. Pidettiin aktiivisesti yhteyttä pitkästä välimatkasta huolimatta. Aikuisena muutettiin molemmat samalle paikkakunnalle asumaan ja vaikka myöhemmin muutettiin taas eri paikkoihin, niin oltiin tiiviisti tekemisissä.

Paras kaverini tapasi erään miehen ja sen jälkeen lakkasi pitämästä yhteyttä, eikä vastannut yhteydenottoihini. Ymmärsin, että samassa yhteydessä katkaisi yhteydenpidon muidenkin ystäviensä ja perheensä kanssa. Itselleni tuli olo, että tuon miehen seura ei tehnyt parhaalle kaverilleni hyvää. Minusta ei ole tervettä, että kumppani painostaa lopettamaan yhteydenpidon muihin. Surettaa, että elämän kestänyt ystävyys loppui noin äkisti. Enemmän kuitenkin mietityttää, miten ystävälleni kävi. Jollain tasolla toivon, että kuulisin hänestä vielä joskus. En tiedä, missä hän nykyään asuu ja miten hänellä menee.

Minulla oli eräs ystävä ikävuosina 7-16 v. Emme ole olleet tekemisissä pian liki 20 vuoteen. Tiedän, että ystäväni on sittemmin mennyt naimisiin ja on töissä alalla X, mutta olisi kiva tietää hänestä muutakin (somesta ei selviä enempää). Vaikuttaa ammattinsa perusteella yhtä ajattelevaiselta ihmiseltä kuin jo lapsena oli. :)

Lapsuudenystäväni, jonka kanssa olimme samalla luokalla koko peruskoulun. Sitten yhteydenpito vaan jäi, kun menimme eri kouluun toiselle asteelle. Tuo ystävä ja hänen perheensä olisi tänä päivänä räikeä lastensuojelu/huostaanottotapaus. Oikeastaan tosi surullista etteivät saaneet apua. Vanhemmat olivat työttömiä alkoholisteja, heidän kotonaan parveili milloin mitäkin rikollisia, minkäänlaisia sääntöjä tai muutakaan kasvatusta ei ollut. Tuo ystävä meni lähes aina suoraan koulusta jollekin kaverille ja sai kaverien kotona ruokaa. Luultavasti kaikki tiesivät millainen tilanne hänen omassa kodissaan oli, siellä ei välttämättä mitään syötävää ollut. Ihmettelin jo silloin, miten iloinen, huumorintajuinen ja kiltti tuo ystävä jaksoi olla kaikesta huolimatta. Toivon että huono elämänalku ei olisi liikaa vaikuttanut häneen aikuisena.

Olen varmaan ihan mummo, mutta säännöllisesti mietin, mitä lapsuuden/nuoruudenkavereilleni kuuluu. Osan kohdalla somesta on selvinnyt ammatti, asuinpaikka ja perhetilanne. On ollut hauska nähdä, mihin elämä on toiset vienyt. Osalla lapset on jo isoja, vaikka ollaan vasta kolmekymppisiä. Osa on aika samanlaisia kuin aikanaan, osa taas on kovastikin muuttunut. Itselleni tuli yllätyksenä se, miten monella työuran osalta lukioiässä olleet haaveet olivat muuttuneet "pienemmiksi". Jos lukiossa haaveili lääkärin urasta, niin nyt oli töissä terveydenhoitajana jne.

En oikeastaan kenenkään. Jos ystävyyssuhde on syystä tai toisesta hiipunut, on sille usein jokin syy. Halutessaan yhteyttä voi pitää kyllä vaikka maailman toiselta puolelta, eli sekään ei ole syy lopettaa ystävyyttä. Ennemmin käytän aikani nykyisten suhteiden vaalimiseen.

Tämän keskustelun innoittamana kävin googlaamassa yhden nuoruuden kirje/sähköpostikaverini. Löysin hänestä kertovan lehtijutun. Oli päätynyt työhön, johon hänellä oli selvästi lahjoja jo nuorena. Ja näytti vieläkin samalta kuin 15 vuotta sitten. Olisinpa itse säilynyt yhtä hyvin. :D

Niiden, joista ei löydy netistä mitään.

Ymmärrän, että kaikki eivät halua olla somessa tms. Mutta jos ihmisestä ei ole mitään mainintaa (ei tietoa valmistumisesta, ei työpaikasta, ei osallistu mihinkään harrastukseen/ole minkään ryhmän jäsen jne), niin kyllähän se mietityttää. Aika monista on kuitenkin edes se tieto, että NN on töissä firmassa X, työpaikan puhelinnumero on Y ja sähköposti Z. 

Vierailija kirjoitti:

Niiden, joista ei löydy netistä mitään.

Ymmärrän, että kaikki eivät halua olla somessa tms. Mutta jos ihmisestä ei ole mitään mainintaa (ei tietoa valmistumisesta, ei työpaikasta, ei osallistu mihinkään harrastukseen/ole minkään ryhmän jäsen jne), niin kyllähän se mietityttää. Aika monista on kuitenkin edes se tieto, että NN on töissä firmassa X, työpaikan puhelinnumero on Y ja sähköposti Z. 

Ehkäpä juuri kyylät menneisyydestä ovat motiivi tuolle piilottelulle.

En oikeastaan mieti vanhoja ystäviäni. Yksi vanhimpia on edelleen hyvä ystäväni ja ne muut olivat kukin tavallaan sellaisia, etten ihmettele, ettei yhteys säilynyt. 

Haluaisin nähdä ensimmäisen poikaystäväni ja tietää mitä hänelle kuuluu. On asununut jo vuosikymmeniä ulkomailla, kuulin muutama vuosi sitten sellaisen kuulumisen. Oli todella kiva tyyppi ja hyvännäköinen. Kirjoitteli minulle vielä pari vuotta sen jälkeen, kun lopetin suhteen (muutin toiselle paikkakunnalle).

Taas tuli tuo poikaystävä mieleen, kun luin lehdestä, miten nuoruuden pariskunta oli tavannut eläkeikäisenä ja oli nyt naimisissa. Aika romanttista, että noin käy. Silloin varmaan juurikin sellainen tilanne, että suhde on jäänyt tavallaan kesken jonkin ulkoisen syyn takia.

En kenenkään. Välillä saatan muistella menneitä, mutta ei minua suoraan sanottuna kiinnosta, mitä näille ihmisille nykyään kuuluu. Oli ja meni.

Hyvin harvoin kenenkään. Uskon siihen, että jos joku haluaisi minun ajattelevan/miettivän hänen asioitaan, hän ottaisi yhteyttä. Näin toimin itsekin.

Välillä mietin erästä entistä ystävääni jolla oli alkoholiongelma ja joka paneskeli silloisen poikaystäväni kanssa. Em. syistä meni luonnollisesti välit poikki. Sanon kaikille että ei kiinnosta hänen kuulumiset, mutta silti välillä mietin miten hänellä menee. Sen tiedän että hänellä on lapsi, en muuta.

Kaksikin vanhaa ystävää, joita mietin.

Ensimmäinen oli paras ystäväni joskus 9-16-vuotiaana. Tiemme erkanivat, koska ystävä alkoi pyöriä päihdepiireissä. Kiltin tytön seura ei kiinnostanut. Hänellä oli rankka tausta: asui isovanhemmillaan, joiden molemmat lapset olivat kuolleet 20-30-vuotiaina. Joskus parikymppisenä tämä ystävä soitti mielisairaalaasta, oli siellä psykoosin takia. 10 vuotta myöhemmin hän otti yhteyttä Facebookissa jonkun toisen ihmisen tilin kautta. Kuulosti, ettei ollut tasapainossa.

Toinen ystävä oli paras ystäväni 16-30-vuotiaana. Opiskeltiin eri kaupungeissa. Hän löysi miehen ja sai lapsia. Kaikki ei tuntunut olevan suhteessa Ok. Mies oli mustasukkainen,eikä halunnut, että ystäväni on yhteydessä sinkkukavereihinsa (minä). Jostain naurettavan pienestä riitauduimme. En ole kuullut hänestä 15 vuoteen. Hänen nimellään ei löydy mitään netistä tai somesta. Kadonnut täysin maan alle. Joskus tulee mieleen kamala ajatus, että mustasukkainen miehensä on jotenkin tämän takana. Hän aikoinaan kielsi FB:n.

Minusta on ihan luonnollista, että toisten kuulumiset kiinnostaa. Se on kuin saisi päätöksen tarinalle, joka jäi joskus kesken.

Minulla käy välillä mielessä kolme lapsuudenaikaista luokkakaveria/naapuria, jotka ovat kuolleet 20-30 v välissä. Jotenkin pysäyttää, miten moni ikäluokastani kuoli jo noin aikaisin, vaikka asuimme rauhallisessa pikkukaupungissa.

Lapsuuden parasta ystävää mietin joskus. Muutti eri paikkakunnalle yläasteella ja alkoi käyttää päihteitä. Alkoholia ja huumeita. Ja niin tiemme erkanivat. Kuulin muutama vuosi sitten, että oli kuollut huumeisiin. Itselläni perhe, hyvä työ ja onnellisesti kaikki hyvin, vaikka ei minunkaan elämäni vastoinkäymisiltä ole välttynyt. Niin elämä kuljettaa ihmisiä eri suuntiin. Surettaa hänen puolestaan, hän oli älykäs ja huumorintajuinen, joskin vähän pessimistinen. Liian nuorena kuoli.

Entiset pitempiaikaiset kumppanit kiinnostavat, vaikka minulla on asiat mallillaan ja oma rakas perhe. Aika paljon tiedänkin ainakin toisen asioista, koska löytyy netistä paljon tietoa hänestä. Televisiossakin vilahti alkuvuodesta. Toisen kanssa vaihdettiin kuulumisia joku aika sitten. Kaikilla meillä on elämät ok. Tuntuu hyvältä ja olen siitä tyytyväinen.

Olisi ihan hauska tietää mitä entinen kaveri juttelee nykyisen bestiksensä kanssa. Joka on kuulemma avaruusolio toisessa galaksissa, jonka kanssa entinen kaveri osaa jutella telepaattisesti. Muutama huumepsykoosi keskimäärin vuodessa niin johan alkaa ottaa avaruusoliot telepaattisesti yhteyttä.

Hänestä löytyy mielestäni tarpeeksi tietoa googlettamalla, mutta tuskin meillä olisi yhteistä henkisesti. En haluaisi kohdata vain pinnallisella tasolla, joten molemmat elävät tahoillaan omaa elämäänsä.

Joskus mietin, millaista yhteydenpito olisi lukioaikaisen ystäväni kanssa. Välimme katkesivat, kun muutimme opiskelemaan muualle. Ystäväni oli hauska, huumorintajuinen ja mukavaa seuraa. Ollaan sittemmin molemmat menty naimisiin, saatu lapset ja ollaan työelämässä. Tuo lukioaikainen ystävä alkoi seuraamaan minua somessa ja seuraan kohteliaisuudesta häntä takaisin, mutta en kaipaa yhteydenpitoa enää. Mukavaa oli silloin joskus, mutta olen itse muuttunut paljon 15 vuoden aikana. En usko, että enää olisi kovin syvällistä yhteyttä.