"Sijaislapsi ei koskaan voi olla oma lapsi"

Mistä lähtien sijoitettuja lapsia on voinut verrata kissoihin?

Olen tuo teininä silloiseen sijaisperheeseen adoptoitu. Minulla ei ole koskaan ollut käytännössä mitään yhteyttä biologiseen sukuun sen jälkeen kun sieltä vauvana lähdin. Nämä ihmiset vertautuu minulle ihan ventovieraisiin ihmisiin. Kuvitelkaapa vaikka itse, että teidän pitäisi pitää "oikeina" vanhempinanne jotain Taunoa ja Marjattaa, joita ette tiedä edes ulkonäöltä ettekä tiedä heidän elämästään kuin joitain yksittäisiä asioita? Tuskinpa onnistuu. Yhtä ventovieraita minustakin ne ihmiset tuntuu.

Kukaan tuskin edes yrittää pitää omana lapsenaan koululaisena viime vuonna heille väliaikaisesti sijoitettua lasta tai jotain teiniä. Mutta meidän vauvasta tai pienestä lapsesta asti samassa perheessä eläneiden ja biologista sukua tuntemattomien kohdalla tilanne on usein ihan täysin erilainen.

Sijaisvanhemmat voivat olla sosiaalisesti ja psykologisesti oikeita vanhempia. Mutta juridisia vanhempia he eivät ole, elleivät adoptoi lasta.

Joillakin sijaisperheessä kasvaneilla on läheiset välit sijaisvanhempiinsa vielä aikuisenakin, kun taas toiset katkaisevat välinsä heti, kun jälkihuolto loppuu. Sitten on niitä, jotka pitävät jonkin verran yhteyksiä, mutta eivät ole läheisiä.

Kuulostaa sellaisen ihmisen mielipiteeltä, minkä on esittänyt asiasta täysin tietämätön tai ymmärtämätön ihminen.

Sijaislapsi ei tietenkään voi olla oma/kuin oma.

Sijaislapsi on sijaislapsi ja oma on oma. Siinä on ero.

Kyllä sijaisvanhemmatkin voi olla oikeat vanhemmat. Heistä voi varsinkin tulla sellaisia.

Sijaisvanhempi on perhehoitaja joo, mutta joskus myös ihan vanhempi.

Mitä nuorempana lapsi saapuu perheeseen ja mitä enemmän lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltainen suhde heille muodostuu, sitä todennäköisemmin tämännperheen vanhemmista tulee myös lapsen vanhemmat, vaikka juridisesti olisivatkin perhehoitoa toteuttavia sijaisvanhempia.

Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi elää koko lapsuutensa sijoitettuna.

Monissa muissa maissa näin ei olekaan, vaan sijaisperheellä on mahdollisuus hakea tietyssä vaiheessa huoltajuutta ja adoptiota. Tietysti myös lasta kuullaan ikätason mukaisesti.

Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi joku samanlainen systeemi. Siis esimerkiksi sijoituksen kestettyä tietyn ajan ja ollen erittäin todennäköisesti hyvin pitkäaikainen tai jopa lapsen koko lapsuuden kestävä, olisi sijaisvanhemmille mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.

Nykyinen tilanne, missä sijoitus jatkuu ja jatkuu, ei ole aina lapsen etu.

Kyllä se lähtökohtaisesti on lapsen itsensä päätettävissä ketä pitää ja ketä kutsuu äidiksi. Oma äitini toimii miehensä kanssa sijaisperheenä ja heillä kaikki lapset kutsuvat äitiäni äidiksi. Täysi-ikäistyneet sijaisnuoret myös ovat sanoneet, että kokevat että heillä on tasan yksi perhe ja se on tämä "meidän perhe".

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi elää koko lapsuutensa sijoitettuna.

Monissa muissa maissa näin ei olekaan, vaan sijaisperheellä on mahdollisuus hakea tietyssä vaiheessa huoltajuutta ja adoptiota. Tietysti myös lasta kuullaan ikätason mukaisesti.

Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi joku samanlainen systeemi. Siis esimerkiksi sijoituksen kestettyä tietyn ajan ja ollen erittäin todennäköisesti hyvin pitkäaikainen tai jopa lapsen koko lapsuuden kestävä, olisi sijaisvanhemmille mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.

Nykyinen tilanne, missä sijoitus jatkuu ja jatkuu, ei ole aina lapsen etu.

Älä puhu höpöjä. Suurin osa sijoituksista jatkuu, koska biologiset vanhemmat eivät yksinkertaisesti kykene osoittamaan, että pärjäisivät vanhempina. Jo ennen kuin ketään lasta sijoitetaan, vanhemmille annetaan aivan liian monta mahdollisuutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun lapsi on 10v ja asunut jo 6 vuotta sijaisperheessä biologisten vanhempien retkahdellessa kuukausittain niin kyllä se vaan on se lapsen etu asua täysi-ikäisyyteen saakka siellä sijaisperheessä eikä traumatisoitua biologisten vanhempiensa luona sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi elää koko lapsuutensa sijoitettuna.

Monissa muissa maissa näin ei olekaan, vaan sijaisperheellä on mahdollisuus hakea tietyssä vaiheessa huoltajuutta ja adoptiota. Tietysti myös lasta kuullaan ikätason mukaisesti.

Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi joku samanlainen systeemi. Siis esimerkiksi sijoituksen kestettyä tietyn ajan ja ollen erittäin todennäköisesti hyvin pitkäaikainen tai jopa lapsen koko lapsuuden kestävä, olisi sijaisvanhemmille mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.

Nykyinen tilanne, missä sijoitus jatkuu ja jatkuu, ei ole aina lapsen etu.

Sijoitetusta lapsesta saa rahaa, adoptiolapsesta ei, joten tietysti tätä käytetään hyväksi, vaikka se ei olisi lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi elää koko lapsuutensa sijoitettuna.

Monissa muissa maissa näin ei olekaan, vaan sijaisperheellä on mahdollisuus hakea tietyssä vaiheessa huoltajuutta ja adoptiota. Tietysti myös lasta kuullaan ikätason mukaisesti.

Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi joku samanlainen systeemi. Siis esimerkiksi sijoituksen kestettyä tietyn ajan ja ollen erittäin todennäköisesti hyvin pitkäaikainen tai jopa lapsen koko lapsuuden kestävä, olisi sijaisvanhemmille mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.

Nykyinen tilanne, missä sijoitus jatkuu ja jatkuu, ei ole aina lapsen etu.

Älä puhu höpöjä. Suurin osa sijoituksista jatkuu, koska biologiset vanhemmat eivät yksinkertaisesti kykene osoittamaan, että pärjäisivät vanhempina. Jo ennen kuin ketään lasta sijoitetaan, vanhemmille annetaan aivan liian monta mahdollisuutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun lapsi on 10v ja asunut jo 6 vuotta sijaisperheessä biologisten vanhempien retkahdellessa kuukausittain niin kyllä se vaan on se lapsen etu asua täysi-ikäisyyteen saakka siellä sijaisperheessä eikä traumatisoitua biologisten vanhempiensa luona sen enempää.

Mielestäni sijoituslapset pitäisi jonkin tietyn ajanjakson ( jonka pituutta en osaa arvioida, en ole ammattilainen) jälkeen adoptoida sijaisperheeseen, jotta he saisivat varmuuden ja pysyvyyden elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi elää koko lapsuutensa sijoitettuna.

Monissa muissa maissa näin ei olekaan, vaan sijaisperheellä on mahdollisuus hakea tietyssä vaiheessa huoltajuutta ja adoptiota. Tietysti myös lasta kuullaan ikätason mukaisesti.

Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi joku samanlainen systeemi. Siis esimerkiksi sijoituksen kestettyä tietyn ajan ja ollen erittäin todennäköisesti hyvin pitkäaikainen tai jopa lapsen koko lapsuuden kestävä, olisi sijaisvanhemmille mahdollisuus saada lapsen huoltajuus.

Nykyinen tilanne, missä sijoitus jatkuu ja jatkuu, ei ole aina lapsen etu.

Älä puhu höpöjä. Suurin osa sijoituksista jatkuu, koska biologiset vanhemmat eivät yksinkertaisesti kykene osoittamaan, että pärjäisivät vanhempina. Jo ennen kuin ketään lasta sijoitetaan, vanhemmille annetaan aivan liian monta mahdollisuutta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun lapsi on 10v ja asunut jo 6 vuotta sijaisperheessä biologisten vanhempien retkahdellessa kuukausittain niin kyllä se vaan on se lapsen etu asua täysi-ikäisyyteen saakka siellä sijaisperheessä eikä traumatisoitua biologisten vanhempiensa luona sen enempää.

Tässä tilanteessa olisikin parempi, että ne biovanhemmat ei ainakaan yhä uudelleen ja uudelleen pääsisi pettämään lapsen luottamusta. Lapsen on epäilemättä parasta asua sijaisperheessä, mutta siten, että sijaisperheen vanhemmat olisivat hänen huoltajiaan. Biovanhemmat voisi hakea tapaamisoikeutta, jos ovat siinä kunnossa että pystyvät.

Meillä sijaislapsen adoptioprosessi kesti vuosia ja onnistui nuoren täysi-ikäistyttyä.