Lue keskustelun säännöt.
Miksi terapeutit sanovat, että terapiasta ei saa puhua ulkopuolisille?
16.04.2023 |
Eli esimerkiksi puolisolle ei saa kertoa mitä terapiassa on puhuttu. Mikä ajatus tässä on, ja mikä peruste tuolle "vaatimukselle" on?
Tämä ei tietenkään koske kaikkia terapeutteja. Mutta osa todellakin suorastaan vaatii noin. Miksi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä juurikin tämän takia, että sitten juorutaan jossain netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä juurikin tämän takia, että sitten juorutaan jossain netissä.
Tämä. Ei terapiatietoja tarvitse netissä kertoa, jestas sentään
Terapeutti ei saa asioita kertoa eteenpäin. Mutta se henkilö joka siellä käy saa kertoa kaiken vaikka naapureille jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Syntymän ja kuoleman väliseen prosessiin nimeltä elämä kuuluu muuttuminen.
Mutta sinä taidat trollata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Puolisoni on muuttunut lähinnä vihamieliseksi ja röyhkeäksi. Eikä minulle ole annettu mitään työkaluja tai vinkkejä miten noita muutoksia voisi käsitellä.
Koska minä en ole muuttunut, niin en aio olla osallisena parisuhdetta, jossa nuo uudet ominaisuudet ovat läsnä. Olenkin lopettelemassa parisuhdetta.
Olisin toivonut kuulevani mieheltä, terapeutilta tai täältä, että mitä ne prosessit terapiassa ovat, jotta voisin päätellä mistä muutokset johtuvat. Mutta toisaalta sillä ei ole kamalasti merkitystä, minä kyllä tiedän mitä suhteeltani haluan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Puolisoni on muuttunut lähinnä vihamieliseksi ja röyhkeäksi. Eikä minulle ole annettu mitään työkaluja tai vinkkejä miten noita muutoksia voisi käsitellä.
Koska minä en ole muuttunut, niin en aio olla osallisena parisuhdetta, jossa nuo uudet ominaisuudet ovat läsnä. Olenkin lopettelemassa parisuhdetta.
Olisin toivonut kuulevani mieheltä, terapeutilta tai täältä, että mitä ne prosessit terapiassa ovat, jotta voisin päätellä mistä muutokset johtuvat. Mutta toisaalta sillä ei ole kamalasti merkitystä, minä kyllä tiedän mitä suhteeltani haluan.
Ap
Voi olla että puolisosi opettelee vetämään itselleen rajoja tms. ja se tuntuu sinusta röyhkeältä ja vihamieliseltä eikä hänkään osaa tehdä rajojen asettamista vielä hienotunteisesti. Tai sitten vaan puolisosi on jonkin terapiassa käsiteltävän asian vuoksi tuollaisessa mielentilassa, voi olla että paranemisprosessi on vielä hyvin alussa ja hän käy läpi raskaita tunteita eikä osaa peittää niitä kotona. Kamalaa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta kyllä sille puolisolle voi asiasta sanoa ja yrittää olla ymmärtäväinen, vaikkei kaikkia syitä tuntisikaan. Mutta joo, omapa on suhteesi ja jos sun on tiedettävä kaikesta kaikki ja puolisollasi ei saa olla elämässään hetkiä joihin sinä et voi osallistua, niin eipä tuosta hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Puolisoni on muuttunut lähinnä vihamieliseksi ja röyhkeäksi. Eikä minulle ole annettu mitään työkaluja tai vinkkejä miten noita muutoksia voisi käsitellä.
Koska minä en ole muuttunut, niin en aio olla osallisena parisuhdetta, jossa nuo uudet ominaisuudet ovat läsnä. Olenkin lopettelemassa parisuhdetta.
Olisin toivonut kuulevani mieheltä, terapeutilta tai täältä, että mitä ne prosessit terapiassa ovat, jotta voisin päätellä mistä muutokset johtuvat. Mutta toisaalta sillä ei ole kamalasti merkitystä, minä kyllä tiedän mitä suhteeltani haluan.
Ap
Voi olla että puolisosi opettelee vetämään itselleen rajoja tms. ja se tuntuu sinusta röyhkeältä ja vihamieliseltä eikä hänkään osaa tehdä rajojen asettamista vielä hienotunteisesti. Tai sitten vaan puolisosi on jonkin terapiassa käsiteltävän asian vuoksi tuollaisessa mielentilassa, voi olla että paranemisprosessi on vielä hyvin alussa ja hän käy läpi raskaita tunteita eikä osaa peittää niitä kotona. Kamalaa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta kyllä sille puolisolle voi asiasta sanoa ja yrittää olla ymmärtäväinen, vaikkei kaikkia syitä tuntisikaan. Mutta joo, omapa on suhteesi ja jos sun on tiedettävä kaikesta kaikki ja puolisollasi ei saa olla elämässään hetkiä joihin sinä et voi osallistua, niin eipä tuosta hyvää seuraa.
Oletpa syyllistävä.
Kenenkään ei tarvitse olla huonossa suhteessa.
Minun voimavarat on syöty jo aiemmissa vaiheissa, ja minulla ei nyt vaan ole enää mitään mistä ammentaisin niitä lisää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on tapana dumpata kaikki parisuhteen ongelmat sen terapiassa käyvän piikkiin, koska sehän käy terapiassa joten on varmaan jotenkin viallinen. Moni tekee tätä ehkä tiedostamatta. Kuvitellaan, että kun toinen hoitaa päänsä kuntoon siellä terapiassa, niin parisuhteessakin alkaa mennä paremmin.
Yleisemmin taitaa käydä niin, että terapiassa oleva hyvässä tapauksessa oppii rajoja, omia toiveitaan ja itsekunnioitusta, joka voi parisuhteen toisen osapuolen mielestä näkyä paskana käytöksenä - kun toinen yhtäkkiä osaakin pitää huolta rajoistaan ja ilmaista itseään, tai vaatia itselleen enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Puolisoni on muuttunut lähinnä vihamieliseksi ja röyhkeäksi. Eikä minulle ole annettu mitään työkaluja tai vinkkejä miten noita muutoksia voisi käsitellä.
Koska minä en ole muuttunut, niin en aio olla osallisena parisuhdetta, jossa nuo uudet ominaisuudet ovat läsnä. Olenkin lopettelemassa parisuhdetta.
Olisin toivonut kuulevani mieheltä, terapeutilta tai täältä, että mitä ne prosessit terapiassa ovat, jotta voisin päätellä mistä muutokset johtuvat. Mutta toisaalta sillä ei ole kamalasti merkitystä, minä kyllä tiedän mitä suhteeltani haluan.
Ap
Voi olla että puolisosi opettelee vetämään itselleen rajoja tms. ja se tuntuu sinusta röyhkeältä ja vihamieliseltä eikä hänkään osaa tehdä rajojen asettamista vielä hienotunteisesti. Tai sitten vaan puolisosi on jonkin terapiassa käsiteltävän asian vuoksi tuollaisessa mielentilassa, voi olla että paranemisprosessi on vielä hyvin alussa ja hän käy läpi raskaita tunteita eikä osaa peittää niitä kotona. Kamalaa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta kyllä sille puolisolle voi asiasta sanoa ja yrittää olla ymmärtäväinen, vaikkei kaikkia syitä tuntisikaan. Mutta joo, omapa on suhteesi ja jos sun on tiedettävä kaikesta kaikki ja puolisollasi ei saa olla elämässään hetkiä joihin sinä et voi osallistua, niin eipä tuosta hyvää seuraa.
Oletpa syyllistävä.
Kenenkään ei tarvitse olla huonossa suhteessa.
Minun voimavarat on syöty jo aiemmissa vaiheissa, ja minulla ei nyt vaan ole enää mitään mistä ammentaisin niitä lisää.
Ap
Eli et tosiaankaan tarvitse tietoa tulevan exäsi psykoterapian asiasisällöistä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanonan kirjoitti:
Joillakin on tapana dumpata kaikki parisuhteen ongelmat sen terapiassa käyvän piikkiin, koska sehän käy terapiassa joten on varmaan jotenkin viallinen. Moni tekee tätä ehkä tiedostamatta. Kuvitellaan, että kun toinen hoitaa päänsä kuntoon siellä terapiassa, niin parisuhteessakin alkaa mennä paremmin.
Yleisemmin taitaa käydä niin, että terapiassa oleva hyvässä tapauksessa oppii rajoja, omia toiveitaan ja itsekunnioitusta, joka voi parisuhteen toisen osapuolen mielestä näkyä paskana käytöksenä - kun toinen yhtäkkiä osaakin pitää huolta rajoistaan ja ilmaista itseään, tai vaatia itselleen enemmän.
Meillä taas terapiassa käyvä äiti dumppasi kaiken isän syyksi. Ja kertoi hyvin mielellään meille lapsille miten hän nyt sitten eroaa. No ei eronnut. Aikuisena ymmärsin, että äidillä oli paljon narsistisia piirteitä. Lisänä hänelle tuli vielä diagnoosi harhaluuloisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se puoliso, jolle ei saa puhua. Ja näin minulle on sanottu, enkä tiedä miksi terapeutti on niin sanonut.
Olen sitten huomannut, että monella tutullani on myös sellainen käsitys, että eihän terapiasta saa puhua muille. Olen ollut näistä lausunnoista yllättynyt.
Ap
Puolisosi terapia ei kuulu sinulle. Älä enää tivaa, vaan kunnioita sinulle toivottavasti rakkaan ihmisen prosessia.
No mikä se prosessi on?
Kun siitä prosessista ei saa puhua. Enkä minä saa siitä kysyä.
Mutta puoliso on kuitenkin muuttunut paljon. Sen myötä parisuhde on muuttunut paljon.
Puoliso ei kerro enää mitään muitakaan asioitaan. Ei terapiasta eikä mistään muustakaan.
Ja kun juttelen asiasta tuttujen tai teidän tuntemattomien kanssa, niin minulle kerrotaan, että eihän terapiasta saa puolisolle puhua!
Meillä nyt sitten parisuhde vetelee viimeisiään, enkä minä edes tiedä miksi.
Ap
Mitäpä jos puhuisit puolisollesi PARISUHTEESTANNE? Terapia ei ole tässä nyt se ydin.
Toki parisuhteesta pitää puhua.
Mies on kuitenkin muuttunut terapian myötä, ja siksi sekin on olennainen osa asioita.
Ap
Jokainen muuttuu, huolestuttavaa olisi jos ei muuttuisi. Terapian sisältö EI KUU-LU SI-NUL-LE. Jos haluat oikeasti keskustella, kunnioita puolisosi valintaa olla puhumatta terapiasta.
Eli siihen terapiaprosessiin kuuluu muuttuminen?
Ap
Terapiaprosessissa ihminen tutkii itseään sekä toimintatapojaan tavoitteenaan kasvaminen ja itsen vahvistaminen. Eli kyllä, hyvään terapiaprosessiin kuuluu jonkinlainen muutos.
Puolisoni on muuttunut lähinnä vihamieliseksi ja röyhkeäksi. Eikä minulle ole annettu mitään työkaluja tai vinkkejä miten noita muutoksia voisi käsitellä.
Koska minä en ole muuttunut, niin en aio olla osallisena parisuhdetta, jossa nuo uudet ominaisuudet ovat läsnä. Olenkin lopettelemassa parisuhdetta.
Olisin toivonut kuulevani mieheltä, terapeutilta tai täältä, että mitä ne prosessit terapiassa ovat, jotta voisin päätellä mistä muutokset johtuvat. Mutta toisaalta sillä ei ole kamalasti merkitystä, minä kyllä tiedän mitä suhteeltani haluan.
Ap
Voi olla että puolisosi opettelee vetämään itselleen rajoja tms. ja se tuntuu sinusta röyhkeältä ja vihamieliseltä eikä hänkään osaa tehdä rajojen asettamista vielä hienotunteisesti. Tai sitten vaan puolisosi on jonkin terapiassa käsiteltävän asian vuoksi tuollaisessa mielentilassa, voi olla että paranemisprosessi on vielä hyvin alussa ja hän käy läpi raskaita tunteita eikä osaa peittää niitä kotona. Kamalaa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta kyllä sille puolisolle voi asiasta sanoa ja yrittää olla ymmärtäväinen, vaikkei kaikkia syitä tuntisikaan. Mutta joo, omapa on suhteesi ja jos sun on tiedettävä kaikesta kaikki ja puolisollasi ei saa olla elämässään hetkiä joihin sinä et voi osallistua, niin eipä tuosta hyvää seuraa.
Oletpa syyllistävä.
Kenenkään ei tarvitse olla huonossa suhteessa.
Minun voimavarat on syöty jo aiemmissa vaiheissa, ja minulla ei nyt vaan ole enää mitään mistä ammentaisin niitä lisää.
Ap
Eli et tosiaankaan tarvitse tietoa tulevan exäsi psykoterapian asiasisällöistä yhtään mihinkään.
Niitä voimavaroja voisi saada siitä, kun saisi tietoa, että mitä prosessia mies käy läpi, ja miksi se näkyy minulle näin. Sitten sitä tietoa voisi itsekin käyttää asian käsittelemiseen, ja siitä saisi voimavaroja tai ainakin säästäisi niitä.
Nyt arvailen, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Arvaileminen syö voimavaroja paljon. Kun niitä oli jäljellä enää niukasti, niin ne on äkkiä kulutettu tuolla arvailulla loppuun.
Ap
Minun puolisoni lakkasi kertomasta mitä hänen päässään liikkuu, liian pitkäksi aikaa. Kyse ei ollut terapiasta vaan aivan muista asioista. Hän etääntyi henkisesti niin kauas että on myöhäistä enää yrittääkään korjata asiaa, koska samalla salailu rikkoi läheisyytemme. Olisi helpompi tutustua lähes kehen tahansa ventovieraaseen kuin paikata välimme, etenkin kun hänen maailmankuvansa muuttui samalla katkeraksi.
En ole koskaan edellyttänyt että hän kertoisi minulle kaiken mutta tapahtuneen seurauksena meillä on nyt liian etäiset välit. Sikäli ymmärrän Ap:ta. Samantapainen tilanne.
Ja terapiahuoneessako kerrotut asiat ovat salaisia? Miten sitten sitten aivan kaavamaisesti facebookissa esiintyy postauksia siitä, mitä olen viimeksi puhunut terapiassa? Olen yrittänyt ajatella, että se on sattumaa, mutta näin järjestelmällinen toiminta ei voi olla sattumaa.
Ainakin joidenkin yritysten johtoryhmissä jätetään kännykät kokoushuoneen ulkopuolelle.
Miksi kaikki lääkärit ja terapeutit pitävät ne pöydällä istuntojen aikana?
Siis mikä terapeutti sulle on noin sanonu?