Onko anteeksipyytävälle annettava anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa?

- Pyydän anteeksi sitä, että sanoin sinua lihavaksi ja rumaksi possuksi.

- Saat anteeksi.

Mitä tässä käytännössä tapahtui?

Anteeksiantaja unohtaa koko homman ja jatketaan niin kuin ennen possuttelua. Muutenhan, mitään anteeksiantoa ei ole tapahtunut.

Tuohan on kätevää. Onko possuttelukerroille mitään ylärajaa, vai saako anteeksi maailman tappiin asti, kun vain pyytää?

Raamatun mukaan, seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Mutta jos kumpikaan ei ole uskovainen?

Ei sillä ole merkitystä. Ei anteeksipyytäminen uskoa vaadi, vaan kykyä unohtaa. Kyse oli vain ylärajasta.

Juu, mutta otin nyt tuon esille, kun kerran raamatunlauseella vastattiin.

Mitäs, jos kymmenennellä possuttelukerralla ei enää haluakaan antaa anteeksi? Kyllähän sen muistaa lopun ikäänsä, ja ikävältä tuntuu.

Millainen parisuhde se on, jossa toinen loukkaa toista kymmenennen kerran samalla tavalla? Minun nähdäkseni entinen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin kaverilta anteeksi. En vain ohimennen huikaten, vaan ihan pitkän keskustelun myötä ja tarkoittaen. Kaveri ei ollut valmis antamaan anteeksi, joten annoin aikaa. Puolen vuoden päästä mietin, että ei sitä anteeksiantoa taida olla tulossa.

Hän ei kuitenkaan milloinkaan ottanut sen kummemmin etäisyyttä. Olen sitten itse ottanut etäisyyttä, sillä olen sitä mieltä, että hänelle on parempi ilman minun seuraani. Se anteeksiantamattomuus on niin iso juopa, joka tietenkin oli alunperin minun teosta lähtöisin, mutta en ollut pahansuopaisilla tarkoituksilla liikkeellä. Mutta jos ei pysty antamaan anteeksi, niin se on hänen valintansa ja sitä on minun kunnioittaminen.

Noinhan se menee: jos ei pysty antamaan anteeksi, suhde kuolee. Joko heti tai hiljaa hiipuen.

Vierailija kirjoitti:

On annettava, ei sen toisen vaan ihan itsensä takia. Katkeruus vie kalatkin vedestä.

Sekö ei katkeroita kun antaa pakon edessä anteeksi sen seitsemänkymmentä kertaa 😒 tämä on taas näitä iän ikuisia huijauksia.

No ei todellakaan pidä! Tästähän oli juuri lehdessäkin artikkeli: narsistin anteeksipyyntö, ja toinen pyytää anteeksi, että henkilö on _kokenut_ hänen tekemänsä/sanomansa asiat loukkaavina. Manipulointia ja henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää sellainen välillä tapahtuva asia, että vaimo suuttuu minulle jostain mitä sanon tai sutkautan. Minä en ole edes tarkoittanut koko juttua sillä lailla, miten hän sen päässään usein ajattelee. Minun on vaikea edes ymmärtää, että millä logiikalla on edes keksinyt ajatella asiaa sillä tavalla (se on vissiin sitä naisen logiikkaa). Sitten minun pitäisi pyytää anteeksi, kun hän on pahoittanut mielensä. Siis minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minut on väärinymmärretty. Eikö anteeksi pyydetä silloin, jos on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä myöntää tekonsa. Jos minä pyydän tässä kohtaa anteeksi, niin minähän ikään kuin myöntäisin, että tarkoitin sitä asiaa sillä negatiivisella tavalla, mitä vaimo päässään ajatteli. Minä haluaisin pienen sanailun jälkeen vain unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, jotta kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi vääristä syistä. Ei minun, joka on ymmärretty väärin, eikä vaimon joka ymmärsi vahingossa väärin. Mutta vaimolle tuntuu olevan tärkeää se anteeksipyyntö, vaikka minusta minä en halua kuulla moisessa tilanteessa keltään osapuolelta anteeksipyyntöjä, koska kukaan ei ole tehnyt väärin. Minä voisin unohtaa asian samantien ja jatkaa neutraalisti elämää, mutta sitten kun siihen ruvetaan vääntämään tuota anteeksipyyntöasiaa, niin silloin minulla rupeaa korpeamaan ja sitten aidosti kohta vituttaa.

Anteeksipyynnön vaatiminen on vallankäyttöä. Vaimosi osoittaa sillä, että sinä olet tehnyt väärin. Itse olen lopettanut anteeksipyytelyn.

Sitä muistelee vanhana katkerimpana kun on ollut tiskirättinä muille. Ei sitä jos on ollut jollekin vihainen syystä. Toista ei saa tietenkään vahingoittaa mutta puolensa saa pitää.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan pidä! Tästähän oli juuri lehdessäkin artikkeli: narsistin anteeksipyyntö, ja toinen pyytää anteeksi, että henkilö on _kokenut_ hänen tekemänsä/sanomansa asiat loukkaavina. Manipulointia ja henkistä väkivaltaa.

Luin myös tämän ja jotenkin heräsin todellisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää sellainen välillä tapahtuva asia, että vaimo suuttuu minulle jostain mitä sanon tai sutkautan. Minä en ole edes tarkoittanut koko juttua sillä lailla, miten hän sen päässään usein ajattelee. Minun on vaikea edes ymmärtää, että millä logiikalla on edes keksinyt ajatella asiaa sillä tavalla (se on vissiin sitä naisen logiikkaa). Sitten minun pitäisi pyytää anteeksi, kun hän on pahoittanut mielensä. Siis minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minut on väärinymmärretty. Eikö anteeksi pyydetä silloin, jos on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä myöntää tekonsa. Jos minä pyydän tässä kohtaa anteeksi, niin minähän ikään kuin myöntäisin, että tarkoitin sitä asiaa sillä negatiivisella tavalla, mitä vaimo päässään ajatteli. Minä haluaisin pienen sanailun jälkeen vain unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, jotta kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi vääristä syistä. Ei minun, joka on ymmärretty väärin, eikä vaimon joka ymmärsi vahingossa väärin. Mutta vaimolle tuntuu olevan tärkeää se anteeksipyyntö, vaikka minusta minä en halua kuulla moisessa tilanteessa keltään osapuolelta anteeksipyyntöjä, koska kukaan ei ole tehnyt väärin. Minä voisin unohtaa asian samantien ja jatkaa neutraalisti elämää, mutta sitten kun siihen ruvetaan vääntämään tuota anteeksipyyntöasiaa, niin silloin minulla rupeaa korpeamaan ja sitten aidosti kohta vituttaa.

Anteeksipyynnön vaatiminen on vallankäyttöä. Vaimosi osoittaa sillä, että sinä olet tehnyt väärin. Itse olen lopettanut anteeksipyytelyn.

Kannattaisi ilmaista itseään selkeämmin niin ei tulisi väärinymmärryksiä tai jos tulee niin ne pystyy oikaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan pidä! Tästähän oli juuri lehdessäkin artikkeli: narsistin anteeksipyyntö, ja toinen pyytää anteeksi, että henkilö on _kokenut_ hänen tekemänsä/sanomansa asiat loukkaavina. Manipulointia ja henkistä väkivaltaa.

Tämä oli todella hyvä juttu, en nyt löydä sitä linkitettäväksi - olisiko liittynyt jotenkin politiikkaan. Narsistin anteeksipyynnön siis tunnistaa siitä, että hän esittää ns muka-anteeksipyynnön: ikävää että olet kokenut käytökseni loukkaavana/satuttavana.

Ero voisi kertoa hänelle, että olet antamassa anteeksi, kun nyt hän saa olla oma itsensä ja tiuskia itselleen tai jollekkin toiselle.

Anteeksi voi (ainakin yrittää) antaa, mutta unohtamaan ei välttämättä pysty koskaan.

Mie ajattelen että jos ne vitumaisuudet jatkuu ja aina välillä sinne tänne tulee antreeksipyyntöjä niin pyytäjä ei oo oikein sisäistänyt että miksi edes pyytää anteeksi  koska jos ymmärtää käyttäytyneensä paskasti niin jatkossa myös haluaa välttää sellaista, tietysti, eihän kukaan halusta ole pskiainen.  

Sanojensa kanssa kannattaa olla varovainen. Suutuksissaan sylkee muutamassa sekunnissa sellaisia pistoja, joka osuvat syvälle ja joita ei koskaan saa vedettyä takaisin.

Ihmiset muistavat lopun ikänsä, mitä heille on sanottu. Sanoilla voi satuttaa paljon pahemmin kuin nyrkillä.

Vierailija kirjoitti:

JSSAP

Ei ole mikään anteeksipyyntö ensin sanoa anteeksi ja sitten lisätä, jitsi tuollaista kuin ap:n mies lisää, että eihän sulle voi mitään sanoakaan kun loukkaannut.

Mies manipuloi ja kaasuvalottaa apta. Anteenksipyyntöön liittyy halu korjata oma käytös. Mies ei edes yritä. Tämä suhde päättyy vielä miehen sikamaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

On annettava, ei sen toisen vaan ihan itsensä takia. Katkeruus vie kalatkin vedestä.

Arvasin, että hengelliset narsistit löytävät tämän ketjun ja pakottaminen alkaa.

Olen tavannut noita ihmisiä, joilla on tapana hokea anteeksipyyntöä, jotta saavat sillä keskustelun loppumaan ja siirtymään muualle. Ei ne sitä anteeksipyyntöä tarkoita eivätkä osaa edes sanoa mitä pyytävät anteeksi. Mutta osaavat ne vuorosanat, johon toinen ei enää voi sanoa mitään vastaan.

Ei tuollaisille tarvitse antaa anteeksi, kun ei ole anteeksi pyydettykään. Pelkkää teatteria vain.

Jos anteeksi pyydetään kerta toisensa jälkeen, mutta mikään ei muutu, niin ei siinä ole mitään anteeksiannettavaa.

Anteeksipyytäminen ilman muuttunutta käytöstä on yhtä tyhjän kanssa. 

Miksi puolisosi pyytää anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää sellainen välillä tapahtuva asia, että vaimo suuttuu minulle jostain mitä sanon tai sutkautan. Minä en ole edes tarkoittanut koko juttua sillä lailla, miten hän sen päässään usein ajattelee. Minun on vaikea edes ymmärtää, että millä logiikalla on edes keksinyt ajatella asiaa sillä tavalla (se on vissiin sitä naisen logiikkaa). Sitten minun pitäisi pyytää anteeksi, kun hän on pahoittanut mielensä. Siis minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minut on väärinymmärretty. Eikö anteeksi pyydetä silloin, jos on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä myöntää tekonsa. Jos minä pyydän tässä kohtaa anteeksi, niin minähän ikään kuin myöntäisin, että tarkoitin sitä asiaa sillä negatiivisella tavalla, mitä vaimo päässään ajatteli. Minä haluaisin pienen sanailun jälkeen vain unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, jotta kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi vääristä syistä. Ei minun, joka on ymmärretty väärin, eikä vaimon joka ymmärsi vahingossa väärin. Mutta vaimolle tuntuu olevan tärkeää se anteeksipyyntö, vaikka minusta minä en halua kuulla moisessa tilanteessa keltään osapuolelta anteeksipyyntöjä, koska kukaan ei ole tehnyt väärin. Minä voisin unohtaa asian samantien ja jatkaa neutraalisti elämää, mutta sitten kun siihen ruvetaan vääntämään tuota anteeksipyyntöasiaa, niin silloin minulla rupeaa korpeamaan ja sitten aidosti kohta vituttaa.

Pyydä anteeksi paskaa huumoriasi, jos siinä kerran on väärinymmärtämisen mahdollisuus oikeasti vahingossa. Aika monella passiivis-aggressiivisella humoristilla se piikki sen sijaan on tarkoitettu vahingoksi. Kuulutko heihin? Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi vaimosi ymmärtää sinut väärin? 

Mieti ensin nämä läpi, ja sitten vasta se, että jos edelleen käsi sydämellä olet sitä mieltä, että sinut on ymmärretty väärin, niin osoita, että tarkoitit hyvää. Ihminen voi loukata toista tarkoittamattaan, ja se hyvitetään. Sinä sen sijaan näyt toivovan, että sinua hyviteltäisiin moisesta vääryydestä, kun kehdattiin väärin ymmärtää. Vain savolaisilla on lupa laittaa vastuu kuulijalle.