siina lahdin kaveleen ja ekan kilsan jalkeen tuntu vahasen etta ois ehka sittenki pitany kayda kusella ennen ku lahtee kaveleen. yritin soittaa yhdelle kaverille etta oisin poikenn

siinä lähdin käveleen ja ekan kilsan jälkeen tuntu vähäsen että ois ehkä sittenki pitäny käydä kusella ennen ku lähtee käveleen. yritin soittaa yhdelle kaverille että oisin poikennu matkan varrella sinne mutta eipä tietenkään se vastannu ja piti vaan jatkaa.



sitten hätä vaan paheni. tuntu että räjähdän. ja alko paskattaanki aika kiitettävästi. ja jos oisin menny kuselle niin ois ollu pakko paskoa samalla ja kyykkypaska metässä ei hirveesti näin talvella innosta kun ei ollu paperia messissä.



piti vaan taistella ja jatkoin matkaa. olin nyt kävelly jonku 1. 5km ja olo oli tuskanen. paskatti niin paljon että melkein pyörryin. ajattelin että kuolen varmaan jos pidättelen vielä 2.5 kilsan ajan mutta sitte hoksasin että noin puolentoista kilsan päässä on vessat. no, sinne siis. taistellen sitä mentiin ja olo oli vähintäänki niinku mr. bean-täydellisessä katastrofielokuvassa olevalla museonvartijalla joka pääsi vessaan kun ite pääsi istahtaan.

siitä sitte jatkoin matkaa tyhjin suolin ja olo oli mitä mahtavin. ois voinu kävellä varmaan rovaniemelle asti.