Valehteletteko te töissä tai muualla mitä teitte viikonloppuna?

Totta kai valehtelen, se on hyvää harjoitusta eikä ole riskiä kiinnijäämisestä, edes siitä ei ole haittaa vaikka ei täysin uskottaisi. 

No en kyllä kehtaa sanoa että ryyppäsin kotona perjantain ja lauantain. Sanon että en tenhyt oikein mitään, jos nyt jotain pitää sanoa.

Ei meillä kukaan kerro mitä tuli tehtyä viikonloppuna.

Ihan kuin olisitte jotain 80-luvun päiväkotilapsia, joilta kysellään maanantaiaamun yhteisöllisyysringissä: Mitä Nico-Petteri teki viikonloppuna? Sitten on Jennica-Jasminelliitan vuoro kertoa viikonlopustaan.

Ei meillä töissä ole mitään "kahvipöytää", jonka ympärille olisi aikaa kokoontua tarinoimaan. Hyvä, kun vessassa ehtii käymään. Puolet työkavereista on vuokrafirmoista tulleita päivän tai parin sijaisia, joita pitää perehdyttää ruokiksella samalla kun lapioi eväitä kitaansa.

Joskus valehtelen enkä tunne siitä katumusta.

Siis ihanko oikeasti te kerrotte viikonlopputekemiset työkavereille? Onko teillä joku kahvirinki, jossa vuoronperään kerrotaan tekemisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joudun valehtelemaan, koska näin viiskymppisenä on noloa kertoa istuneensa paikallisessa koko vkl.

Nuorena moni muukin työkaveri oli bilettänyt ja kaikki oli maanantaina ihan väsyneitä.

Eikö tuohon ala jo työnantaja puuttumaan jos vapaa-ajan toiminta vaikuttaa vireystilaan ja sitä kautta työtehoon työaikana? Ei voi olla niin että ryypätään koko viikonloppu ja sitten maanantaina tullaan töihin puoliunessa.

On työntekijän vastuulla että on työaikana työkunnossa, joka tarkoittaa muutakin kuin että on alle puoli promillea veressä.

Mä oon itse siinä mielessä vähän tosikko että jos työnantaja alkaisi puuttumaan mitä teen vapaa-ajallani, minua ei näkyisi päivääkään enää siinä työpaikassa.

Silloin on helppo kertoa viikonlopustaan, kun on tehnyt yleisesti hyväksyttyjä asioita. Ruokaa, ulkoilua, leffojen katselua.

En valehtele, mutta en myöskään kerro ihan kaikkea elämästäni/viikonlopustani. Jos ryyppäisin viikonlopun kavereitteni kesken (aika harvoin teen niin) sanoisin vaikka nähneeni ystäviä.

En kehtaa kertoa, että mieheni on ollut baareissa koko viikonlopun, kun muut ovat tehneet yhdessä kaikkea kivaa. Ruokaa, ulkoilua jne.

Olen sairaalan vuodeosastolla töissä ja kyllä siellä osa kertoo niin töitä tehdessään kuin tauollakin hyvinkin tarkkaan viikonlopputekemisensä kuin muunkin elämänsä. Oikeasti tietoa on muista enemmän kuin haluaisin. Itse kerron vain osittain ja kyllä siellä ne tiedonhaluisimmat ovat innolla kyselemässä. Vakiovastaus on itselläni kun kysyvät että vietän aikaa avopuolison ja kavereiden kanssa. Saatan mainita että kävimme vaikka ravintolassa ja elokuvissa tai vastaavaa. Tai puhun kissamme uusista tekemistä. Pahin on eläkeläismuori joka haluaisi tietää kaikista kaiken ja häntä harmittaa kun ei sitä tietoa aina saa. Uudet opiskelijat ovat hänelle aivan unelmakohde. Välittömästi kyselee tyttö ja poikaystävät läpi yms. Viikonlopun jälkeen aivan täpinöissään nuorilta kyselemässä että mitenkäs viikonloppu meni. Aivan käsittämätön tapaus.