Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheellisen ja velan ystävyys ei todellakaan toimi.
15.04.2023 |
Kokemusta on nyt molemmista näkökulmista. Vapaaehtoisesti lapsettoman, että lapsellisen. Jos joku on löytänyt keinon ratkaista asian, tervetuloa kertomaan se.
Kun olin itse vapaaehtoisesti lapseton, kyllä vaan ne lapsiperheelliset usein putosi pois, kun yhteisiä puheenaiheita oli vähemmän, eikä jaksanut sitä härdelliä.
Huomasin että ehkä korkeintaan jonkun saatua esikoisensa noin 1v tuli ehkä pidettyä yhteyttä.
Hiljaisesti kärryissä nukkuva vauva ei vielä häiritse aikuisten rupatteluita. Mutta kun äkkiä lapsi kasvaa ja saa sisaruksia, huomaa että kuinka vähän loppujen lopuksi puheenaiheita on. Eikä toisaalta lapsellista ihmistä voi painostaa jättämään lapsia kotiin.
Oma lapsiperheellistyminen tapahtui myöhemmin sattumalta, kun miehen tytär muutti meille. Samalla huomasin olevani vahingossa raskaana ehkäisyn läpi, joten tyttö sai sisaruksen kun toinen syntyi. Parin vuoden päästä huomasimme, ettei tämä ole niin kamalaa, ja yhteisestä päätöksestä hankimme kolmannen.
Nyt kun minulla on bonuslapsi ja kaksi omaa, niin huomaa, ettei entiset vela kaverit pidä yhteyttä. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta en koe kaipuuta kavereihin jotka eivät hyväksy/ymmärrä nykyistä elämääni.
Ymmärrän täysin välien katkeamisen, mutta ei siinä minusta ole mitään pahaa. Lapsettoman ja lapsiperheellisen elämä on kuin yö ja päivä.
Eikä lapsellista voi vaatia, että hän jättäisi lapset aina kotiin näkemisen ajaksi.
Kommentit (12)
Näinhän se varmasti on. Ärsyttää se se, että nyt Suvi-Matille ruokaa jne. vaikka ovat kylässä.
Pysykööt kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvi-Matti 😂😂😂 päivän naurut.
Miltähän näyttäisi lapsi nimeltä Suvi-Matti..
Mulla on ihan päinvastaisia kokemuksia. Ystäväpiirissäni on kaksi lapsetonta. Minä ja eräs toinen. Muilla on lapsia.
Velan salainen päiväuni toteutui: omia lapsia ja bonuslapsi päälle.
Eikö hälytyskellojen pitäisi soida, jos lasten saaminen kaventaa puheenaiheita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Pitääpä ilmoittaa vela-ystävilleni että se on loppu nyt.
Taaaaaaiii sitten olet vain itse urpo, jonka ystävyyssuhteet katkeavat helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole ongelmaa, jos molemmat on ok asian kanssa. En näe muutenkaan ystäviäni kovin usein ja onhan isäkin lasten kanssa välillä. Ja saahan ne lapsetkin olla mukana. Kavereilla on tosi rauhallisia ja suloisia lapsia, ei niistä ole mitään haittaa. Siellä ne touhuaa omiaan, välillä käy jotain hassuttelemassa tai kysymässä. En mä ainakaan koe tarvetta tavatessa aina ryypätä ja kiroilla kovaan ääneen. Ja kyllä ne ihmiset on mun mielestä ihan samoja, kuin ennen lapsia. Yksi ystävä tosin linnottautui kotiinsa täysin lasten saannin jälkeen. Se vähän harmittaa, mutta se on tietty hänen päätös.
Mun mielestä on ihan ok kuulla lapsiasioistakin ja kyllä suurimmalla osalla elämässään on joku harrastus, työ, mielenkiinnon aihe tai muu, josta voidaan jutella. Tai vaikka sitten ruoan hinta, jos ei muuta. En tietty osaa lapsiarkeen mitään neuvoja antaa, mutta tuskin he multa sitä haluavatkaan.
Sain lapseni yli 30-vuotiaana ja suurin osa ystävistäni oli siinä vaiheessa ollut ystäviäni jo 10 vuotta. Osa sai lapsia ennen minua (jolloin minä olin se lapseton) ja osa ei lapsia koskaan hankkinut (ja minä nyt se lapsellinen). Ei ole vaikuttanut ystävyyssuhteisiin mitenkään kenenkään lapsitilanne ja edelleen samat ystävät näin 40-vuotiaana.
Aika hassuja ystävyyssuhteita, jos kiinnostus toisen asioihin loppuu välittömästi, jos elämäntilanteissa on eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pitää omista aivoistaan sen verran kiinni äitiydessä, että osaa puhua muusta kuin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää omista aivoistaan sen verran kiinni äitiydessä, että osaa puhua muusta kuin lapsista.
Joo, ja vastaavasti sen lapsettomankaan ei tarvi ruveta yökkimään, jos toisen kuulumisiin liittyy lapset.
Kun minä, jolla on lapsia, tapaan lapsetonta ystävääni, niin puolin ja toisin jutellaan omista ajankohtaisista asioistamme (töistä, mun lasten tai kaverin koiran kuulumisia, vapaa-ajasta, reissuista jne.), ihan yleisistä asioista (vaikka sähkön hinnoista tai vaaleista), muuten vain asioista (vaikka jotain terveysjuttuja, että mitä meidän kannattais tehdä, että oltais paremmassa kuosissa :D ) ja suunnitellaan seuraavia tapaamisia/yhteisiä tekemisiä.
Ja siis kyllä mun lapsetonta ystävää myös kiinnostaa mun lasten asiat ja saatetaan jauhaa vaikka koulumaailman menosta mun lapseen liittyen, ja välillä mun lapset on mukana tapaamisissa ja välillä ei. Ihan sama juttuhan se on, kuin että muakin kiinnostaa myös kaverin miehen asiat, esim. kun kaverin mies jäi hetkeksi työttömäksi, puhuimme paljon siitä. Mikä nyt on milloinkin ajankohtaista. Puolin ja toisin. En minä näe mitään ongelmaa lapsettoman ja lapsellisen ystävyyssuhteessa.
Olen saanut toimimaan niin että emme nähneet paljon niinä pahimpina ruuhkavuosina. Sitten kun se lapsiperheellisen elämä rauhoittuu ja sieltä alkaa tulla ne omat aivot äiti aivojen tilalle, on ystävyys taas siedettävää. Mutta tämä vaatii pitkää pinnaa, ja viestittelyä ilman että näette.
Mutta kai tosiystävyys kestää?