Ei halua ulkop. apua vanhana, onko sukupolvikysymys
vai tuleeko meille kaikille vanhana sellainen piirre? Siis ettei millään halua mitään apua vaikka saisi, ei siivousta, ei aterioita, ei kotihoitoa. Ei edes turvaranneketta tai -puhelinta. Vaikka ei millään pärjää itse, jääräpäisesti vain koetetaan pärjätä, korkeintaan omia lapsia odotetaan apuun (ja nämä mahdollisesti asuvat kaukana). Käsittääkseni tämä on tosi yleistä nykyisillä vanhuksilla. Onko tuo joku tietyn sukupolven kunniakysymys vai tuoko ikä tullessaan tuon piirteen niillekin, jotka nyt koettavat omia vanhempiaan suostutella ottamaan apua?
Kommentit (3)
40 luvulla suvussani syntyneet ovat näitä jääriä. Meidän iloksi puhuvat kuinka kohta tilaavat siivousavun. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Luulenpa että mielummin haluisivat lapsensa avuksi, mutta heillä omat elämät ja välimatkat pitkiä.
Täällä on hoitokoti paikoista puutetta, ja 40 lukulaisia monta. Dementikkoja lukitaan koteihinsa, hoitsut menee sisään avaimilla.
Asumme ruotsissa.
Mä vähän luulen, että tuossa on enemmän kyse siitä, mihin on tottunut. Jos on jo nelikymppisenä hankkinut esim viikkosiivoojan, niin tuskin alkaa vanhanakaan siivota itse, jos on edelleen varaa viikkosiivoojaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/