Miksi jotkut ihmiset puhuvat loputtomasti itsestään aivan väärissä tilanteissakin?

Keskeisesti ne ihmiset työpaikoilla, jotka - kun pitäisi keskittyä johonkin työtehtävään tai työhön liittyvästä asiasta keskusteluun - niin puhuvat vain loputtomasti itsestään ja yksityiselämästään ja kaikesta mikä ei liity työasioihin millään tavalla.

Tyyliin, jonkun tärkeän työtehtävän käsittelyyn on varattu puoli tuntia, mutta tämä henkilö käyttää siitä 25 minuuttia puhuakseen omasta yksityiselämästään. Eikä häntä saa millään hiljaiseksi, sillä vaikka kuinka monta kertaa toistaa, että voisiko hän keskittyä aiheeseen ja että muiden pitää keskittyä työjuttuihin, niin ei, mikään ei auta. Saattaa vetää henkeä ja sitten vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

Ja ne jutut ovat yleensä sellaisia, jotka kerrotaan aina uudestaan ja uudestaan. Miehestä ja omista yksityisjutuista ja mitä on tehnyt elämässään ja aivan kaikesta itsestään liittyvästä.

Se on niin väsyttävää ja turhauttavaa että saa aivan raivoon ja turhautumaan. Koska sitten niitä työjuttuja ei saa tehtyä ja aikataulut kusevat kun sitten se puoli tuntia on mennyt eikä työjuttuja ole ehditty käydä läpi, jolloin ne joko jäävät hoitamatta tai sitten kaikkien pitää venyttää tapaamista että ne saadaan hoidettua.

Miksi ihmiset eivät vain tajua että heistä ei vain olla sillä tavalla kiinnostuneita? Että muilla on työt tehtävänään ja omat elämänsä.