Tuleeko omasta lapsesta irtautuminen jotenkin luonnostaan?
Minulla on 2v lapsi ja olemme aivan hitsautuneet kiinni toisiimme, en voinut edes kuvitella että tällaista rakkautta on olemassa. Järjetöntä kuvitella, että kaiken tämän tavoitteena on meidän ero! Siis että kasvatan lapsen pärjäämään omillaan ja ehkä monesta muusta ihmisestä tulee hänelle tärkeämpi kuin minusta, hän haluaa pois luotani. Se tuntuu pahalta, kun rakastan häntä enemmän kuin mitään ja tämä koko homma vanhempana on imaissut minut täysillä mukaansa. Sori jos tämä jotain ärsyttää, mutta näin tunnen nyt! Onko tässäkin suhteessa alkuhuuma, joka laimenee kun lapsi kasvaa? Koetteko että rakkaus on jotenkin muuttunut siinä ajassa kun pikkulapsi on kasvanut nuoreksi ja aikuiseksi? Toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin, en aio mitenkään rajoittaa lastani. On vaan niin ikävä jo nyt :')
Kommentit (57)
Ei tapahdu luonnostaan.
Omani on muuttamassa omilleen ja kamalaa on.
Vierailija kirjoitti:
Äitini yrittää estää aikuistumiseni. Olen 16-vuotias ja hän kai alkaa tajuamaan etten parin vuoden päästä enää ole hänen valtansa alla. Haikailee kotileikin perään, haluaa itse shoppailla vaatteeni ja ostaa minulle välillä jotain lapsille tarkoitettuja leluja, kuten pehmoleluja tai jotain dubloja. Alkaa raivoamaan mielipuolisesti jos en ota näitä vastaan ja soittelee sukulaiset läpi kuinka se lapsi on taas ollut niin vaikea ja kuinka pienten lasten kanssa on niiiiin raskasta. Yöunetkin hänellä kuulemma menee minun itsekkyyteni takia, kun en suostu käyttämään hänen rakkaudella ostamaansa Winx-klubi -paitaa. Myös alkanut käyttää korostetun paljon sanaa ”lapsi” nimeni sijaan puhuessaan minusta: ”Se on pitkä aika lapselle olla yksin, koska lapset eivät kestä odottelua”, ”Voiko lasta päästää yksin sinne? Se voi lapselle olla aika vaikeaa”, ”Lapselle ehtii tulla varmasti jo kova nälkä masuun” -_-
Sai selville poikaystävästäni ja alkoi sen jälkeen uhkailemaan poliisilla, että alaikäisenä teen niin kuin hän sanoo ja jos olen yhdenkin yön poissa ja menen ”sen pojan luokse panetuttamaan itseä” niin hän soittaa poliisille ja ottaa kouluun yhteyttä. Tuskinpa ne mitään tekevät mutta *tuttaa se nolaaminen.
Mielenterveysongelmiahan hänellä on mutta hoidosta vihjailu saa aikaan vain lisää raivoamista ja huutoa.
Isä ei ole yhtä paha mutta innostuu joskus menemään mukaan lällättelyyn. Käyttää myös lapsi-sanaa ja perustelee miksen voi tehdä jotain normaaleja asioita sillä että minä olen lapsi. En voi olla poissa kotoa koska minä olen lapsi. En saa viikkorahaa koska minä olen lapsi. En voi seurustella vielä koska minä olen lapsi. Kumpikin myös ajaa lapsiparkkiin jos olen kyydissä -_-
Miten voin muuttaa jos en saa huoltajilta suostumusta eikä minulla ole varaa? Tahdon katkaista välit mutta joudun asumaan täällä.
Ei sun äiti ole normaali, vaan jotain mielenterveysongelmaa hänellä on. En osaa auttaa, mutta kohta oot täysi-ikäinen ja pääset pois.
Miksi se on vanhemmille niin tärkeää että lapset esittävät idaria? Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.
Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä. Ei siis sen vertaa ajatella lapsen tajuavan.
Toivottavasti elämänne saa myös muuta sisältöä. Kummallekin.
On tuo aikuistunut lapsi edelleen rakas, mutta ei tietenkään tule samalla tavalla syliteltyä kuin pikkulasta. Se on ihan normaalia kehitystä, joka tapahtuu ajan kanssa. Nauti nyt tästä ajasta pikkuisen kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset ovat murrosiässä niin hirveitä, että irtaantuminen tapahtuu ihan luonnostaan.
Tämä
Ai tähän ketjuun tuli joku seksijuttuja hokeva, meni pilalle hyvä aihe.
Tahdon leikkiä teinillä kotia 👶
Menen hänen huoneeseen lässyttämään pikkuiselle 💋 💕
Rakastan häntä, aion pyyhkiä hänen pyllyään, poistan lukon vessasta kun tämä on minun maksamani koti
Olen tärkeä, menen teinin huoneeseen ja kohta minullakin on teini jota hoivata 👶
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset ovat murrosiässä niin hirveitä, että irtaantuminen tapahtuu ihan luonnostaan.
Se tulistuminen toisen lässyttämisestä ja holhoomisesta on luonnollista, jotta irtautuminen voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on vanhemmille niin tärkeää että lapset esittävät idaria? Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.
Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä. Ei siis sen vertaa ajatella lapsen tajuavan.
Mee pois oksennus.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti elämänne saa myös muuta sisältöä. Kummallekin.
"Elämäni alkoi vasta kun sain vauvan"
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa itse valita seuransa!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta, vajaa 7v, 5v ja 1,5v.
Minusta samaan aikaan ihan kalama ja vähän ihana ajatus, että lapset muuttavat joskus pois kotoa. Mitä sillä kaikella ajalla tehdään ja kuunnellaanko vaan hiljaisuutta? Ja tuleeko kova ikävä jne.
Toisaalta on hienoa nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän. Ja voivathan he tulla usein kyläilemään sitten aikuisina tai sitten me vanhemmat mennään lasten kotiin kyläilemään (Toki kutsuttuna/sovitusti).
Uskon, että tuo sinun huumasi laantuu jossakin kohtaa. Ehkäpä jos teille tulee lisää lapsia niin siinä kohtaa? Toki osa vanhemmista on koko elämänsä ihan sekaisin lapsistaan. Siinäkään ei ole mitään vikaa, mutta lapsen pitää antaa elää omaa elämäänsä ja olisi hyvä, että vanhemmalla olisi myös oma elämänsä ja perheen ulkopuolista sisältöä elämässään.
Lisäännyt siis saman verran kuin afrikkalaiset, mutta suomalaiseen elintasoon...
Olet itse ollut vanhemmillesi se maailman rakkain lapsi joskus, samalla tavalla kuin omasi on nyt sinulle.
Samoja ajatuksia kuin ap:llä, mutta oma äitini ei koskaan ole päästänyt irti ja se on ahdistavaa. Siksi ymmärrän, että minun on kestettävä se ikävä ja lapsen on tarkoitus irtaantua.
Haluan olla läheinen lapseni kanssa ja että minulle voi kertoa kaiken. Tiedän kyllä ettei minulle kerrota kaikkea ;)
Kyyneleet nousee joskus silmiin, kun vitsailen lapsen kanssa siitä kun hän on aikuinen. Kuulemma jouluna tulee käymään ja minä saan käydä kahvilla, mutta syömään ei kuulemma sovi tulla kun hänellä on kiireistä.
Mä sanoisin että se tulee luonnostaan sitten kun lapsi alkaa kasvaa aikuiseksi. Minun vanhin, 21v, asuu omillaan. Kotona 18, 15 ja 7 vuotiaat. Teini-iässä ottavat pikkuhiljaa etäisyyttä, ja ehkä itsekin alkaa vähän kaivata omaa aikaa. Mun teinit tosin tykkää hengailla myös yhdessä, mutta hyvistä ja tiiviistä väleistä huolimatta on silti ollut luonnollista myös päästää irti. Aika aikaansa kutakin.
Aloittaja saa ihan rauhassa nauttia pikkulapsi-ajasta.
Mä oon nuorimmaisen 7v. kanssa vielä aika tiiviissä symbioosissa, mutta koulun alettua aletaan viettää aikaa myös erikseen, vuosi vuodelta meillä tulee olemaan entistä enemmän omia juttuja. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan pikku hiljaa joten siihen on helpompi sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa itse valita seuransa!
Sillä mielellähän lisäännytään, että saa siten varmasti seuraa. Kavereita ei pysty samalla tavoin pakottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini yrittää estää aikuistumiseni. Olen 16-vuotias ja hän kai alkaa tajuamaan etten parin vuoden päästä enää ole hänen valtansa alla. Haikailee kotileikin perään, haluaa itse shoppailla vaatteeni ja ostaa minulle välillä jotain lapsille tarkoitettuja leluja, kuten pehmoleluja tai jotain dubloja. Alkaa raivoamaan mielipuolisesti jos en ota näitä vastaan ja soittelee sukulaiset läpi kuinka se lapsi on taas ollut niin vaikea ja kuinka pienten lasten kanssa on niiiiin raskasta. Yöunetkin hänellä kuulemma menee minun itsekkyyteni takia, kun en suostu käyttämään hänen rakkaudella ostamaansa Winx-klubi -paitaa. Myös alkanut käyttää korostetun paljon sanaa ”lapsi” nimeni sijaan puhuessaan minusta: ”Se on pitkä aika lapselle olla yksin, koska lapset eivät kestä odottelua”, ”Voiko lasta päästää yksin sinne? Se voi lapselle olla aika vaikeaa”, ”Lapselle ehtii tulla varmasti jo kova nälkä masuun” -_-
Sai selville poikaystävästäni ja alkoi sen jälkeen uhkailemaan poliisilla, että alaikäisenä teen niin kuin hän sanoo ja jos olen yhdenkin yön poissa ja menen ”sen pojan luokse panetuttamaan itseä” niin hän soittaa poliisille ja ottaa kouluun yhteyttä. Tuskinpa ne mitään tekevät mutta *tuttaa se nolaaminen.
Mielenterveysongelmiahan hänellä on mutta hoidosta vihjailu saa aikaan vain lisää raivoamista ja huutoa.
Isä ei ole yhtä paha mutta innostuu joskus menemään mukaan lällättelyyn. Käyttää myös lapsi-sanaa ja perustelee miksen voi tehdä jotain normaaleja asioita sillä että minä olen lapsi. En voi olla poissa kotoa koska minä olen lapsi. En saa viikkorahaa koska minä olen lapsi. En voi seurustella vielä koska minä olen lapsi. Kumpikin myös ajaa lapsiparkkiin jos olen kyydissä -_-
Miten voin muuttaa jos en saa huoltajilta suostumusta eikä minulla ole varaa? Tahdon katkaista välit mutta joudun asumaan täällä.
Voisitko hakea opiskelemaan jonnekin, missä on asuntola? Kamaliahan ne varmaan on, mutta pääsisit pois kotoa. Tsemppiä sinulle!
Sikiäjät ivailevat vastuullisille jotka eivät ole osallistuneet liikakansoittamiseen, että heidän elämänsä on merkityksetöntä ja yksinäistä. Itse takertuvat lapseensa kuin hukkuva pelastusrenkaaseen kun tämä yrittää irtautua ja aloittaa oman elämänsä, jossa ei tarvitse enää olla vanhempien määräämässä seurassa.
Pidän teinin aina kotona hoivattavana 👶💋
Rakastan häntä 💕
ÄITI TULEE HÄTIIN KULTI!!!!! Älä pelkää rakas, ei sinun tarvitse koskaan muuttaa. Otetaan huoneen ovi pois että voin katsella sinua, rakastan sinua niin paljon ettet laita sitä ovea kiinni, etkä muuta minnekään :) 💕
Tahdon valita teinilleni söpöjä vaatteita, äiti voi kyllä huolehtia niistä sillä välin kun teini on leikkimässä 💕
Ihanaa häärätä keittiössä ja valmistella teinilleni soseita 😋