G: yököttävin tai sattuvin lääketieteellinen toimenpide, joka sinulle on tehty?
Kommentit (166)
ekassa (ja ainoassa tähän mennessä) synnytyksessä avautuminen, epiduraali, katetrointi jne. eivät juurikaan tuntuneet, mutta ponnistusvaiheessa (ja hieman sitä ennen) n. 1.5 h tuntunut yhtämittainen puristava kipu oli jotain aivan järkyttävää! Kolposkopiasta ei jäänyt mitään erityisen ikävää muistoa, ilmeisesti on ollut hyvä tuuri :-).
suolihuuhtelu ovat olleet pahimpia. Avautumisvaihe oli karmea ja kesti ikuisuuden mutta se ei oikein ole lääketieteellinen toimenpide ;)
Kauheita juttuja, näiden lukeminenkin on ihan tuskaa:(
Pieni tarkentava kysymys; tuo pepun kautta tutkiminen, joku tuossa alussa sanoi että: " nyrkki" , mutta ei kai sinne oikeasti nyrkkiä laiteta, EIHÄN?
Oma inhottavin juttu on viisaudenhampaan poisto leikkaamalla, eikä sekään ollut edes kovin inhottavaa.
mielenkiinnosta kysyn.
t. takana 2 sektiota
eli kiire sektio joka tehtiin synnytyksen jo käynnistyttyä, järkyt supistukset menossa ja sänkyyn piti olla kahlittuna. Oksensin ja ulostin mm yhtä aikaa. Sitten kun sektioon lähdettiin niin menin vielä shokkiin ja itse leikkaus oli karsea, mies ei saanu tulla mukaan, mahasta nostettiin vauva ja vietiin samantien tutkimuspöydälle... Se oli elämäni ehdottomasti kamalin tapahtuma. Sektio siis
Meinasin tukehtua limaan jota tursusi nenän ja suun kautta ja hoitaja möykkäsi vieressä että älä niele sitä, menee henkitorveen!
Yritä siinä olla rauhallisena... Eikä minulle ainakaan mitään puudutusta laitettu, kuten joku edellisistä mainitsi saman toimenpiteen kohdalla. Grrrr!
Viisaudenhampaan tulehtuminen ja siitä valuneen mädän muodostama hirveä patti posken ja kaulan välimaastossa oli myöskin melko kammottava näky. Siitä lähti monta ruiskullista visvaa tyhjennettäessä, niin ällöttävää että oksennus pyrkii kurkkuun pelkästä muistosta. Yäääk....
vähän vielä pidemmälle sappitiehyeitä kun yritettiin selvittää onko sappikiviä tukkimassa haimaa (haimatulehdus, joka sinällään oli jo kamala). Ja kaiken kukkuraksi tähystys ei edes onnistunut
lue kysymys, siinä kysyttiin omakohtaista mielipidettä, Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kovia mutta sille emme voi mitää.
Itselläni takana usieta keskenmenoja, kuollenvauvan synnyttäminen, vatsalaukutähystys. Veljeni on ollut syntymästään asti sairas. Enkä silti ole muita " tuomitsemassa" , että ovat päässeet liian helpolla!
t: eräs mille mikään ei enää tunnu miltään (ja itselläkin parantumattomasti sairas lapsi) eli nr0 119
Minulla oli lukinkalvon alainen aivoverenvuoto. Verisuoni korjattiin leikauksella. Ohimossa n.10cm arpi muistuttamassa melkein menettämästäni elämästä ja uuden elämän alusta. Ohimosta on kaikki lihakset, verisuonet, hermot ja kallopala aukaistu ja siitä operoitu verisuoni.
Ok, itse leikkaus ei tuntunut miltään, olinhan nukutuksessa, mutta toipuminen vaati kyllä viikon teho-osasto ajan kunnon lääkkeineen. Sen jälkeen vielä neurologisella osastolla jokunen tovi + koti toipuminen.
Siitä on aikaa 7.v, olin silloin 25.v
Nyttemmin mennyt naimisiin ja tehnyt kaksi lasta. ;-)
25v:lla aivoverenvuoto! Eikö se ole aika harvinaista niin nuorella. Oliko se siis tapaturmasta johtuva?
Ulkomaalainen lääkäri kertoi letkua laittaessaan, että puudute menee sitä mukaa kun letkua laitetaan... ja paskat. Sattui aivan saatanasti! Katetrointi ei ollut mitään tohon verrattuna. Monta viikkoa jälkeenpäin sattui pissaaminen ja pelkäsin vessassa käyntiä vielä useamman viikon, vaikka kivut jo lähtivätkin. Verta tihkui myöskin viikkojen ajan.
Synnytän vaikka kuinka monta lasta mieluummin ilman puudutuksia ennen kuin otan uuden tähystyksen! (tähän mennessä 2 lasta luomu-syöksy-synnytyksellä)
kivuton toimenpide??? APUA eikö se ookkaan? Luulin että siinä on joko nukutettu tai ihan kunnon puudutus. Miks sen " annetaan" sattua?
Fyysisesti epämiellyttävimpiä olivat virtsakatetrin laitot ja poskionteloiden punkteeraus. Kohta on edessä munasolujen punktio, hui...
vuoksi, mutta mahalaukun tähystys sen sijaan oli karsea toimenpide oksennusreflekseineen. Se ei ollut varsinaisesti kauhean kivulias, mutta siitä tuli ahdistavasti sellainen olo ettei hallitse vartaloaan (vaikea selittää).
kerkes paikalle viimeisenä
tosin, olin sitä mieltä, että leikatkaa vaikka kokonaan ilman nukutusta, kunhan parhaanne teette
Makasin heräämössä päivän ja yön vietin synnytyssalissa, jotta minua voitiin tarkkailla monitorien kautta. Kohtua paineltiin erityisen paljon, koska se ei supistunut kunnolla. Hätäsektiohaava siis pystyviilto, joten kohdun painelu tehtiin sen päältä. Anestesialääkäri yritti laittaa varakanyylejä toiseen käteeni (toisessa oli jo kolme), mutta ei löytänyt suonta. Koko käsi oli yhtä mustelmaa... Samoin maha. Joka kerta kun kätilö lähestyi minua, alkoi itkettää kun tiesin, että taas painellaan kohtua. Sain morfiinia säännöllisesti,mutta kivut olivat kamalat. Toisaalta olin aika tillintallin, koska mm. hemoglobiinini oli 56, joten kai se päivä vaan valui ohi. Mieheni kävi katsomassa minua heräämössä ja kuvasi videolle. olin kyllä aika säälittävä, ihan pöhöttynyt, turvonneet sormet jne. Tosiasiassa olin ollut muutamien minuuttien päässä kuolemasta, joten ihmekös tuo että näytin lähes ruumiilta. Mutta siis sattui ja kovasti.
... ja paksusuolen tähystys (lääkärillä oli huono päivä),
luomen poisto SIELTÄ,
poskionteloiden rusautus (kuului ääni!),
laparoskopia ( samassa huoneessa monta abortoitua- aika härskit jutut heillä oli...)
Tässähän näitä...