G: yököttävin tai sattuvin lääketieteellinen toimenpide, joka sinulle on tehty?

Reidessä maadoituslätkä, etten sää säkäriä ja tunsin, miten veri valui valtoimenaan, kun lekuri tunnin verran silpoi sentin verran kohdunkaulansuulta. Melkoinen kärventyneen lihan ja veren haju oli pöyristyttävä kokemus.

Etenkin sen (mukamas harvinaiset jälki oireet) sanoin kuvaamaton päänsärky kolmantena päivänä toimenpiteestä.

Yöllä sairaalan päivystykseen jossa jouduttiin tekemään veripaikkaus..

Ja taas meni neulat miten sattuu!!!

Vierailija:

Lapsivesipunktio. Se neula oli tosi...

t: 121 ?

pahoin. Se neula oli niin KAMALAN PITKÄ ja vaikka ei sattunut niin oksetti kun ajattelin,neulan painumista ihon läpi.

sektion jälkeen vei voiton kaikesta!

Vierailija:

Makasin heräämössä päivän ja yön vietin synnytyssalissa, jotta minua voitiin tarkkailla monitorien kautta. Kohtua paineltiin erityisen paljon, koska se ei supistunut kunnolla. Hätäsektiohaava siis pystyviilto, joten kohdun painelu tehtiin sen päältä. Anestesialääkäri yritti laittaa varakanyylejä toiseen käteeni (toisessa oli jo kolme), mutta ei löytänyt suonta. Koko käsi oli yhtä mustelmaa... Samoin maha. Joka kerta kun kätilö lähestyi minua, alkoi itkettää kun tiesin, että taas painellaan kohtua. Sain morfiinia säännöllisesti,mutta kivut olivat kamalat. Toisaalta olin aika tillintallin, koska mm. hemoglobiinini oli 56, joten kai se päivä vaan valui ohi. Mieheni kävi katsomassa minua heräämössä ja kuvasi videolle. olin kyllä aika säälittävä, ihan pöhöttynyt, turvonneet sormet jne. Tosiasiassa olin ollut muutamien minuuttien päässä kuolemasta, joten ihmekös tuo että näytin lähes ruumiilta. Mutta siis sattui ja kovasti.

Tämä tapahtui kun olin noin 14vuotias. Nenästäni tuli verta usein ja lääkäri määräsi verisuonet " poltettaviksi" . Hoitaja (tai lääkäri, en enää muista), kuumensi sellaista metalli-instrumenttia semmoisen pienen öljylampulta näyttävän jutun päällä ja törkki välillä nenääni sillä... Muutama hoitaja piteli kiinni musta...

Tai oikeastaan siinä se itse punkteeraus ei ollut pahin, vaan jostain syystä se, kun avasivat kohdunsuun niin, että saivat siitä ne putkensa läpi. Jostakin syystä eivät millään meinanneet saada kohdunsuuta auki ja se oli kuulemma jotenkin mutkalla. Teki tosi kipeetä, kun sorkkivat ja koettivat etsiä tietä läpi ja sitten ruuvailivat auki... auts.



Toinen yhtä kipeä: paha korvaputken tulehdus, tosi pahasti tulehtuneet ja turvonneet ja olleet jo hyvän aikaa... ja nero lääkäri rupesi penslaamaan jollain spriiliuoksella. Kirveli ja sattui ihan kamalasti. Huusin ja huidoin lääkäriä ihan paniikissa, ja onneksi älysi itsekin, että taisi olla vikatikki.



Mitään tähystyksiä sun muita en onneksi ole joutunut kestämään.

Reilu viikko sairaalassa ja letku leikkausviillon yläpuolella, josta mätä tuli ulos. Mutta se kipu oli pahinta ennen leikkausta, sen jälleen olin vahvojen suonensisäisten lääkkeiden " huumaama" .

Tokassa synnytyksessä meinasi loppuajasta jo taju lähteä, kun en ollut edes kerennyt saamaan mitään kipulääkettä. Ilokaasulla yritin vetää kunnon tömpsyt, etten tajuaisi, mitä tapahtuu, mutta kätilö mokoma käski aina välillä hengitellä huoneilmaa...! =) Oikeasti kätilö oli todella ihanan myötätuntoinen tyyppi, joka suunnilleen itki, kun joutui minua sillä tavalla runnomaan. Lapsia voisin synnyttää vaikka jalkapallojoukkueellisen, mutta istukan syntymättömyys pelottaa. Ekan jälkeen neuvolassa lohduteltiin, että ei se ole mikään taipumus, ei sinulle uudelleen niin satu....joopa joo....

Sattui ihan hirveästi ja kätilö jäi ronkkimaan sinne. Eikä edes vaikuttanut mitenkään. Sitä ei koskaan enää.

Mun listalla myöskin vatsalaukun tähystys on ollut pahin, tehty kolme kertaa. Siinä on mun mielestä kamalinta se, että ei oikein voi hillitä omia kropan toimintojaan ja koen sen kuolan/oksennuksen valumisen aika nöyryyttävänä. Samoin mun mielestä se putki sattuu ihan olemassaolollaan.



Seuraavaksi tuo munanjohtimien aukiolotutkimus. Se kuulemma sattuu vain, jos on tukkeutumia. Yllättäen sattui ja paljon.



Mulle on tehty kolme kertaa munasolupunktio enkä ole sitä kovin tuskallisena kokenut. Samoin raskauden keskeytys, mulla ainakin tehtiin nukutuksessa, joten siinä sattui kai eniten sen kanyylin laitto käteen. Tietysti epämiellyttävä ja traaginen, mutta ei niin kivulias.

työntäen sormensa sinne, että kuinka syvä on =(

Alkuun tuli tietenkin rauhoittava esilääkitys, mutta seuraavaksi laitetut pitkät puudutustikut olivat kuitenkin kivuliaat. Näiden jälkeen alkoi sitten luun rassaaminen, ja se kestikin sitten kaksi tuntia.

Hänelle siis työnnettiin sieraimen kautta sisään eräänlainen terä, jolla poistettiin luukudosta, jotta päästään poistamaan johonkin syvään onteloon kertynyttä mätää.



Ja sitten vain panacod-resptin kanssa kotiin. Kummallista on se, että toimenpidettä seuraavana päivänä hän oli jo aivan kuosissa, mitä nyt oli vähän nasaali ääni ja turvotusta nenän ja poskionteloiden seudulla. Niistäminen ja nenänkaivuu oli jonkin aikaa kiellettyä, mutta muuten toipui maniosti vaivasta, joka oli horjuttanut terveyttä kuukausikaupalla.

mutta eipä tuo " kakkosen" sorkkiminen gynegologisissa tutkimuksissa jää paljoa jälkeen

Kouluiässä korvan puhkaisu, se sattui. Ja puudutuspiikit jalkapohjaan eivät tuntuneet kovin ihanilta.

Epiduraalin laitto itsessän ei sattunut, mutta siinä asennossa oli sen mahan kans vaikea olla =(

oksennus- ja tukehtumisrefleksit päällä samanaikaisesti. Ja kun keuhkoputkissa ahtautta jo ennestään, niihin ruiskutettu vesi (näytteenottoa varten) sai aikaan varman tunteen siitä, että tukehtumiskuolema on pahin mahdollinen kuolintapa -tosin esim. hukkuessa helpotus tulee aiemmin kuin tuossa vartin kestävässä tähystyksessä. Synnytys oli kyllä kivuliaampi muttei muuten läheskään yhtä epämiellyttävä kokemus.

Taitaa tuo kohdunkaulan avaaminen arpikudoksen takia olla niitä kivuliaimpia ja samalla ällöttävimpiä toimenpiteitä, joita mulle on tehty. Ja vaikka luulisi, että toinen kerta olisi kivuttomampi, niin ei muuten ollut :) Ja hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa tuo toimenpide joudutaan vielä tekemään uudestaan (ja uudestaan ja uudestaan...)

No kyllä ne oli molemmat synnytykset. Räjähdysmäiset avautumisvaiheet (järkyttävä kipu), lapsi jumissa, eppari, imukuppi ja sitä rataa. Ja ilman kivunlievityksiä kun ei sitten ehditty antaa. No tikkaus tietenkin mutta se ei enää tuossa katastrofissa paljoa painanut. Olin niin loppu kaikesta tuskasta etten jaksanut edes kysyä kumpi sieltä syntyi :(

Mutta aika epämiellyttävä juttu oli useiden syylien poisto jalkapohjasta laserilla. Kuulosti kivalta ja vaivattomalta kun aikaa varasin vaan ei sitten ollut :D Ensin useampi puudutuspiikki JALKAPOHJAAN (yach!) ja sitten laserilla poltettiin hervottomat kraaterit jalkapohjaan ja ukkovarpaaseen. Isot alueet ja syvyyttä noin sentti. Se palavan lihan haju oli aika kauhea.

Ja ne kraaterit vuosivat kudosnestettä ja verta 4 viikkoa.

Ei siis lääketieteellisesti mikään paha mutta ällö.

Yhden kerran kirurgi poisti minulta luomen juurineen kaulasta ennen kuin puudutusaine alkoi vaikuttaa. Se veti kyllä vedet silmiin nopeasti. Mutta ei paha sekään.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 22:56"]

Kivuliain toimenpide on ollut se, kun poistettiin samalla kertaa kirurgisesti molemmilta puolilta alaviisaudenhampaat. Koko alaleuka siis puudutettiin, muttei tarpeeksi, sillä huusin kivusta kun hampaita irrotettiin alaleuasta. Molemmat hampaat piti ensin leikata osiin ennen kuin ne vedettiin osissa. Tuntui et koko leuka irtoaa.

Olin toimenpiteen jälkeen tosi kipeä ja muodottomaksi turvonnut. Särkylääkkeet eivät auttaaneet, vaikka otin reilusti liian isoja annoksia ja liian usein. Kivut kestivät pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Se oli helvettiä, sain nukuttua kipujen vuoksi vain noin 10 minuutin pätkissä koko parin viikon ajanjakson... :/

Leukalukko oli myös paha enkä saanut suuta kunnolla auki syödäkseni. Jouduin tökkimään lusikalla hampaiden väliin ruokaa niin, että puolet ruuasta aina valui suusta ulos... yäk.

[/quote]

Voiko tuollaista todella tapahtua 2013 että potilasta leikataan ja hermoja täynnä olevia hampaita porataan palasiksi vaikka puudutus ei ole tehonnut potilaan huutaessa tuskissaan. Minä ihmettelen ettei hammaslääketieteessä ole saatu vieläkään kehitettyä kivunlievitys menetelmiä jotka toimisivat aina. Varsinkin juurihoidoista on paljon potilaiden kertomia karmivia tarinoita kammottavista tuskista. Useampikin nainen on kertonut että ei edes synnytyksissä ilman epiduraalia ole pahimmillaankaan kokenut samanlaista kipua kuin hammaslääkärissä. Ja se on paljon sanottu. Enkä minä usko että kaikki tarinat ovat liioiteltuja. Jossain on asenteissa jotain vialla jos hammashoidoista tulee potilaalle epäinhimillinen kidutus.

[/quote]

Kuulostaa karmivalta. Minulle on tehty samanlainen operaatio eikä ollut mitään ongelmia, puudutus toimi täydellisesti. Hampaat olivat valtavan isoja, leukaluun sisällä poikittain ja juuretkin ristissä, että niitä lyötiin halki ja juurenpalasia poimittiin yksitellen pois. Paraneminenkin sujui tosi helposti. Mutta vastaavasti minä en puutunut alapäästä kertaakaan edes osittain, vaikka olisi tehty mitä, kun synnytysten jälkeen tikattiin, niin että tuntemattomia ovat hermojen tiet...

10h synnytystä hirveissä supparikivuissa, puoli tuntia epin laittoa, joka ei onnistunut, ei onnistunut myöskään tippojen laitto käsiin. Molemmat kädet mustelmilla. Hätäsektion jälkeinen kipu. Viisurin poisto leikkauksella, oli hammaskirurgi tekemässä, silti ei onnistunut puudutus, eikä uskonut, kun sanoin, että sattuu saatana!!! Juurihoitoa myös tehty hampaaseen, mikä mäti, ilman puudutusta. Sitä vihlontaa... Yök!