Miksi kaikki tulevat aina meille

Teillä on viihtyisä koti.

Opeta lapset avuksi kaupaan, varsinkin tuossa iässä pitäisi jo osata.

Nuoret kauppaan mukaan, kysyt mitä haluavat syödä, ostatte yhdessä tarvikkeet, kannatte ostokset kotiin ja nuoret itse saa valmistaa aterian.

Mä voisin kyllä vaihtaa pariin pikku naperoon, kyllä se tämä pyllyn pyyhkimenenkin kyllästyttää ja saa sitten vielä hoitaa lasten kavereita siinä sivussa kun eihän nää pärjää hetkeäkään yksin...

No ihan itse olet pilttisi tuohon opettanut, eli niin makaat taas kuin petaat.

Jos asia tympii, niin sinä olet muutoksen avain tai sitten jatkat valittamista.

Älä ole tommonen tossu. Ota ihan oikea tossu käteen ja sano teineille, että mätkäiset ympäri korvia jos eivät ala osallistumaan kotitöihin. Aikaa heillä selvästi on. Älä kasvata luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on viihtyisä koti.

Opeta lapset avuksi kaupaan, varsinkin tuossa iässä pitäisi jo osata.

Vastuunjako siis ja se koskee kaikkia kodintöitä. Nuoret osaavat mainiosti tehdä ihan kaikkea ja heiltä voi todellakin sitä pyytää. Jos ei pyydä, niin tuskinpa he sitä ehdottavat itsekään.

Opeta lapsesi ottamaan vastuuta yhteisestä kodista. Kakarat kauppaan, ruuanlaittoon, siivomaan jne. Nythän he ovat kuin Ellun kanat: huolto ja tarjoilu pelaa eikä tarvitse itse tehdä mitään. Kyllä minäkin viihtyisin tuollaisissa olosuhteissa.

Minä ymmärrän Ap kyllä "tuskasi".

Minulla vain yksi 17 vuotias poika, mutta tilanne vielä se, että olen autoton ihminen ja sitä ruokaa saa raahata reppu selässä kotiin valtavasti. Meillä mies jätti meidät (yhteisen 28 vuoden jälkeen) 5 kuukautta sitten ja ennen tehtiin yhdessä ruokaostokset autolla. Tuskaani lisää se, että teen työt etänä ja tuntuu, että nuo lapsen koulupäivät on välillä tosi lyhyitä ja olemme toistemme jaloissa koko ajan. Poika asuu kanssani 100%, ei ole mitään vuoroviikko tai jokatoinen viikonloppu systeemiä. Välillä tympii kieltämättä. Maksan myös yksin kaiken, mutta se on oma tarinansa ja omaa tyhmyyttäni kun en jaksa asiasta taistella. Olen myös päästänyt lapseni liian helpolla eli ei kotitöitä. Ei ole ollut helppo ajanjakso elämässäni viimeiset puolivuotta, mutta eteenpäin on mentävä.

Ai miksikö?

"Asun 2 teinin kanssa ihan tilavassa asunnossa. Isällään on pieni asunto ja asuu kauempana."

Ap tässä. Aina riittää viisastelijoita, että hoida itse pilttisi jne..

Kyllä sitä on parhaansa yrittänyt, varmasti monta asiaa on mennyt väärinkin.

Koitan nyt asennoitua niin, että kohta tätä voi olla jo ikäväkin. Pakko myös alkaa vaatimaan enemmän osallistumista ja myös sitä omaa aikaa. Voivat joskus olla niiden seurustelukumppaneidensa luona myös. Ja ovathan he joskus, mutta eivät samaan aikaan.

Itsekin olisi kiva joskus deitti pyytää luokseni, mutta en halua että teinit täällä samaanaikaan pyörivät. Ja joskus voisi olla ihan yksin kotona, pääsee suihkuun kun huvittaa, eikä tartte kuunnella muiden mölinöitä.

Olen elänyt aikana, jolloin koko kylässä oli telkkari vain yhdessä tai kahdessa talossa. Niihin ilmaantui joka päivä illan suussa kyläilijöitä ilman kutsua tai muuta etukäteissopimusta. Istuttiin rivissä penkillä ja katsottiin kaikki mitä tuutista tuli. Ainut, joka ei ehtinyt osallistua, oli talon emäntä jonka tahtäväksi lankesi kahvipannun pitäminen kuumana..

Auktoriteetin puute?

Kyllä meidän teinien kaverit käyvät kotona suihkussa ja syövätkin kotonaan.

Meillä on iltapala teineillä vähän myöhemmin, kuin nuoremmilla. Meillä ei syödä jääkaappia tyhjäksi, ovat oppineet tavoille. Muillekin täytyy jäädä! Osaavat ottaa muut huomioon.

Yökyläilyt- ja syömiset ei käy laatuun, koska meillä toinen vanhemmista tekee vuorotyötä. Arkena ei yökyläilyjä meillä ole, jotta jaksetaan töihin ja kouluun.

Kukaan ei valita, koska ovat tottuneet näihin sääntöihin, kavereita myöten.

"Voivat joskus olla niiden seurustelukumppaneidensa luona myös. Ja ovathan he joskus, mutta eivät samaan aikaan."

Seurustelekumppaneiden olemista voit mielestäni aivan hyvin rajoittaa. Kyläillä sopii, mutta päivittäinen oleilu tai jopa asuminen on liiallista. Sama pätee myös kavereihin.

Yökyläilyt nyt ovat olleet minusta ihan normia, kun ovat jo tuonikäisiä ja ns. kunnolla seurustelevat. En minä ala mitään mehukestejä enää pitämään..

Muistan itsekin kun seurustelin ja asuin vielä kotona, rampattiin vuoronperään toistemme luona. Mutta autoin kyllä paljon kotihommissa ja kesätyörahoistani maksoin usein ruokakassin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän Ap kyllä "tuskasi".

Minulla vain yksi 17 vuotias poika, mutta tilanne vielä se, että olen autoton ihminen ja sitä ruokaa saa raahata reppu selässä kotiin valtavasti. Meillä mies jätti meidät (yhteisen 28 vuoden jälkeen) 5 kuukautta sitten ja ennen tehtiin yhdessä ruokaostokset autolla. Tuskaani lisää se, että teen työt etänä ja tuntuu, että nuo lapsen koulupäivät on välillä tosi lyhyitä ja olemme toistemme jaloissa koko ajan. Poika asuu kanssani 100%, ei ole mitään vuoroviikko tai jokatoinen viikonloppu systeemiä. Välillä tympii kieltämättä. Maksan myös yksin kaiken, mutta se on oma tarinansa ja omaa tyhmyyttäni kun en jaksa asiasta taistella. Olen myös päästänyt lapseni liian helpolla eli ei kotitöitä. Ei ole ollut helppo ajanjakso elämässäni viimeiset puolivuotta, mutta eteenpäin on mentävä.

Tilaa ne ruuat kotiin. 10e siitä, että ei tarvitse repulla kantaa safkoja on aika pieni kulu. Tilaa viikon ruuat kerrallaan niin toi lisämaksu ei edes tunnu enää missään.