Millaista on sinkkunaisen elämä?

Jatkuvaa paristonvaihtoa ja Tinderin swaippailua.

Aina on joku lerssi jossakin reiässä, välillä useampi samaan aikaan ;)

Yritin opiskella muttei siitä tullut siinä nylkytyksessä mitään kun rivit pomppi.

Ei ole uusia miehiä eikä tule. En nyt muista kuinka monta vuotta on oltu selibaatissa.

Pazkaa. 8v ilman haleja, pusuja tai mitään muutakaan

Ei kun halasin mä työkaveria sen läksisissä 2v sitten. Ja kerran pussasin tanssilattialla yhtä miestä.

Ei ole helppoa kun ei ole nätti.

N45

Olin sinkku 41-vuotiaaksi asti.

Harrastin kerran seksiä 20-vuotiaana. Se oli niin huonos, ettei enää kiinnostanut sen jölkeen.

Opiskelin, kävin töissä, harrastin, elin oikein mukavaa elämää sinkkuna itsekseni. Rauhallista arkea ja viihdyin kauniissa kodissani, eikä tuntunut olevan kotitöitäkään.

N53

Wtf? Ei kyllä näin naisen näkökulmasta ole mitenkään totuudenmukainen tuo käsityksesi. Sinkkunaisilla on lähtökohtaisesti muutakin elämää kuin miehet, eikä suurin osa miehistä kiinnosta sinkkunaisia ollenkaan.

Nuorempana kun useimmat kaverini olivat sinkkuja, ja hengattiin nuorten sinkkunaisten porukalla, niin ei kellään ollut tuollaista, vaan pääosin ihan muita juttuja.

Jokainen päivä on uusi mysteeri,et voi tietää,millaisen miehen tänään kohtaat,vapaata liikkumista omilla aikatauluilla,harrastamista,ystävien näkemistä

Vierailija kirjoitti:

Wtf? Ei kyllä näin naisen näkökulmasta ole mitenkään totuudenmukainen tuo käsityksesi. Sinkkunaisilla on lähtökohtaisesti muutakin elämää kuin miehet, eikä suurin osa miehistä kiinnosta sinkkunaisia ollenkaan.

Nuorempana kun useimmat kaverini olivat sinkkuja, ja hengattiin nuorten sinkkunaisten porukalla, niin ei kellään ollut tuollaista, vaan pääosin ihan muita juttuja.

Lisään: tosin on minulla yksi kaveri joka harrastaa deittailua tai harrasti ainakin jossain vaiheessa, mutta hänen kiinnostuksensa deittailua ja miehiä kohtaan on ainakin omassa kuplassani aika uniikkia.

ei ole jatkuvasti uusia miehiä,välistä vapaus on kivaa,mutta jossain kohti voi alkaa kaivata kumppania. Itsenäistä elämää,joskus huomaa tarvitsevansa miehen apua joissain kodin hommissa. Omat aikataulut,ei ole kellekään tilivelvollinen,voi mennä ja tulla. Yksinäinen aamukahvi,juhlapyhät monesti yksin,matkat,retket yksin jos joku kaveri ei pääse. Olisihan se kiva jakaa arki ja aamukahvi toisen kanssa.

Ei niitä miehiä ole jos ei etsi. Toki välillä esim. kauppareissulla tai töissä joku voi kysyä treffeille, mutta yleensä nämä eivät vähempää voisi kiinnostaa.

Puoli elämääni on harrastukseni (=treeni), ja se on paljon parempaa ajanvietettä kuin deittailu. Ei tule pettymyksiä.

Miehet ei välttämättä tajua, ettei naisia kiinnosta miehet ollenkaan niin paljon, kuin miehiä kiinnostaa naiset. Siis yleistettynä, yksilöllisiä eroja tietysti on suuntaan ja toiseen.

Hiljaista ja rauhallista. Töiden jälkeen harrastan tai näen kaveria, paitsi osa illoista on varattu pelkälle itsekseen olemiselle. Luen kirjaa, katselen suoratoistoja, siivoan, leikitän kissaa. Alkoholia juon ehkä kahdesti vuodessa. Deittailu ei kiinnosta yhtään. Seksiä toisen ihmisen kanssa oli vuosia sitten viimeksi.

Kivaa. Olen säilynyt sinkkuna melkein kuusikymppiseksi asti, eikä muutosta ole odotettavissa.

Miehen olisin halunnut seksi- ja juttukaveriksi, mutta miehistä on keskimäärin niin suurta vaivaa, että en kuitenkaan ole ottanut. Olen ollut selibaatissa kohta 20 vuotta, ja viimeisin kunnollinen kerta oli 25 vuotta sitten. Miehissä on aina niin kauhea säätäminen, että ei maksa vaivaa ryhtyä irtosuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kivaa. Olen säilynyt sinkkuna melkein kuusikymppiseksi asti, eikä muutosta ole odotettavissa.

Miehen olisin halunnut seksi- ja juttukaveriksi, mutta miehistä on keskimäärin niin suurta vaivaa, että en kuitenkaan ole ottanut. Olen ollut selibaatissa kohta 20 vuotta, ja viimeisin kunnollinen kerta oli 25 vuotta sitten. Miehissä on aina niin kauhea säätäminen, että ei maksa vaivaa ryhtyä irtosuhteisiin.

Jep, tosin en tiedä siitä vaivasta, mutta ei yksin olemisessa mitään vikaa ole jos ei ole ketään joka lyö ns. laudalta sen yksin olemisen. Eli pelkkä parisuhde itsessään ei ole mitään tavoiteltavaa, täytyy olla just mulle sopiva tyyppi ennen kuin voisin alkaa.

Itselleni on aivan sama, pysynkö sinkkuna loppuelämän vai en. Kun siihen on tottunut, niin ei sitä sillä tavalla mitenkään syvästi osaa kaivatakaan esim. säännöllistä seksielämää ja kumppanuutta (seura).

No ei todellakaan. Oon itse ollut jo muutaman vuoden sinkkuna ja elelen tällä hetkellä ihan super tyytyväistä elämää. Tinderin latasin ekaa kertaa viime kuussa ihan kokeilu mielessä ja sitä ehdin käyttää ehkä viikon kunnes poistin sen koska en nähnyt siinä mitään järkeä. Hyvät naurut sai välillä kyllä kavereiden kesken hehe.. En etsi tällä hetkellä miestä enkä myöskään koe, että sellaista tarvitsisin. Olen 22 v ja koko elämä edessä joten turhaa kiirehtiä. Onpahan paljon vapaa aikaa jonka voi suunnitella ihan miten itse haluaa ja saa tehdä just sitä mitä itse haluaa. Tykkään tosi paljon urheilla joten siihen kuluu paljon aikaa ja kavereiden kesken on tullut vuoden sisällä reissattua tosi paljon ja lähi aikoina olen taas innostunut maalaamisesta. Perheen kanssa ollaan myös tosi läheisiä ja heidän kanssa on tosi kivaa. Unelmoin kuitenkin jollain tapaa sen oikean löytämisestä ja kaikesta siihen liittyvästä mutta aika näyttää..

Itse viihdyn sinkkuna enkä kaipaa miestä elämääni. Mutta remonttihommat ja uusien huonekalujen kantaminen ja kokoaminen on aina ongelma kun ei ole oikein ketään joka viitsisi pytää apuun...

Sinkkunaiset ovat onnettomia, katkeria miesvihaajia. M28

Olisi niin ihanaa motkottaa jollekin! Ja sitten sopia..

Miehiä ei ole ja jos joskus löytyy niin he ei halua syventää suhdetta.

Kaikki kotityöt pitää tehdä itse myös ne raskaimmat.